maanantai 23. heinäkuuta 2012

Muita ostoksia

Jostain syystä tunnen, että nämäkin ostokset ovat ansainneet tulla esitellyksi.
Elämäni suurelle rakkaudelle Tuuloksen Tuulosen reissulta shampoita varastoon: Luhta Outletistä oliivi-shampoo 1 euro, Tarjoustalosta Erittäin hieno suomalainen tervashampoo ja mustikkashampoo tais olla 2 kpl/3 euroa tai jotain sinnepäin.
Lahden Kärkkäisen Seppälästä käytiin ostamassa miehelle kassillinen vaatteita ja viime hetkellä kassalla silmää vinkkasi Flormarin Pretty P18. No voiko joku vastustaa jotain noin pientä ja suloista?
Lahden Launeen RobinHoodista hypistelin taas kerran MNY:n glitter top coateja ja meinasin ne jälleen kerran jättää hyllyyn. Elämäni Suurin Rakkaus löysi oikeat sanat tähänkin puntarointiin... Hän on katsellut viime aikoina 1000 euron hitsauskonetta ja vetosi siihen, että 7 euroa on aika pieni raha siihen verrattuna. ...ooo... Tarkottaako toi sitä, että saan hankkia tonnilla kynsilakkoja??? Jihuu, sillä saa kyllä putelin jos toisenkin. Ja kovasti olen viimeaikoina tuota ostokertymää yrittänyt saada täytettyä...
Flormar Pretty P18, MNY 865 ja 855
RobinHoodista lähti matkaan myös uusi kynsilakkapäiväkirjavihko, joka on vanhaan verrattuna puolet isompi eli kokoa A4. Nyt mahtuu vähän suuremmatkin ajatukset ja suunnitelmat.
Tytöllä ei ole koskaan liikaa mm.  kynsilakkoja, kenkiä, laukkuja, eikä muita iloa tuottavia pieniä esineitä kuten esimerkiksi lempivärisiä peltipurkkeja. Tämä kyseinen lila yksilö löytänee varmaan jossain vaiheessa jonkun erityisen tärkeän työtehtävän... Tätä kirjoittaessa siinä on tulevaan päiväkirjamerkintään yksilöintiä odottavat kynsilakkaputelit. Tarpeellinen ostos siis.
Avonilta tuli tehtyä pieni tilaus. Kaksi kynsilakkaa: valkoinen Romantic ja vaaleanpunainen Peekaboo.
Romanticissa vaaleanpunainen shimmeriä, muistuttaa erehdyttävästi Chanelin Intermezzoa pulloissa verrattuna. Täytyy joskus verrata kynsillä näitä kahta keskenään.
Olen erityisen ihastunut (no mihinpä en...) Avonin käsivoiteisiin. Tällä kertaa tilasin riisiöljyä sisältävän SOS-käsivoiteen kuivalle iholle ja hoitava käsivoide sitruuna- ja kurkku-uutteella. Jälkimmäistä kerran kokeilin, ja Avonin käsivoiteista toteamani laatu oli tässäkin kohdallaan. Erittäin miellyttävä ja nopeasti imeytyvä koostumus yhdistettynä raikkaaseen lempeään tuoksuun. Ihana.
SOS-voiteen taidan säästää talven kuivuuden rasituksiin.
Orimattilan Megamyyntiareenalta löytyi söpsyköitä lasten hattuja. Meinasin ensin itelle koristeeksi, mutta muistin, että onhan lähipiirissä pieniä tyttölapsia, joille nämä voi lahjoittaa. Täytyy vaan vielä arpoa värit, että mikä kellekin. Megamyynti on tällä erää avoinna vielä tämän viikon eli 29.7. asti.
Ja mitä ois kunnon päiväkirjamerkintä ilman kissaa ?!?!? No ei mitään !!!
Meidän Nöpsö-söpsöhän se taas änkesi itsensä tapahtumien keskipisteeseen. Rakkaus <3

14 kommenttia:

Tiia Minttu kirjoitti...

On ihanaa nähdä muillakin bloggareilla kissoja. Meidän kissa menehtyi noin neljä viikkoa sitten. Onneksi te muut bloggaajat vilauttelette kissojanne postauksissa niin ikävä helpottaa :)

Lila Lakka kirjoitti...

Yllättävän paljon vilahtelee kissoja kynsiblogeissa, mitä lähinnä luen. =)
Luin sun postauksen tapauksesta. Otan osaa, siihen ei oikeita sanoja ole olemassa. Hyvä, jos kissojen vilahtelut tuo helpotusta. =)
Tsemppiä!

Tiia Minttu kirjoitti...

Olen itse kans ihmetellyt, miten yleistä on, että kynsibloggaajalla on kissa/kissoja :D Kyllä meillekin taas kissa tulee, kunhan tästä yli päästään. Nyt jo vähän uskalletaan katsella ja miettiä, että olisko pentu vai aikuinen, rotu vai maatiainen. Toisaalta molemmat olis aivan ihania :) Jospa ottais maatiaisaikuisen ja rotupennun :D

Lila Lakka kirjoitti...

Tuohon suruun auttaa vain uusi kissa. Karu totuus. Kaksi on aina parempi kuin yksi. =D
Onkohan kukaan tutkinut, onko kissanomistajilla joku ylimääränen kromosomi, mikä altistaa kynsilakkahulluuteen ??? ;D
Mulla on/on ollut kaikenmaailman hylkiökissoja, eli kissatalolta adoptoituja, avioerokissoja ja allergian takia uutta kotia vailla. Yksi persialainen oli vuosia sitten, muuten kaikki maatiaisia. Jonkun täytyy kerätä hylkiöt kotiin. ;)

Tiia Minttu kirjoitti...

Meillä tämä oli myös löytöeläinkodista otettu. Niissä on aina se kaikkein pahin puoli: koskaan ei tiedä, mistä ne on tullu, millanen perimä niillä on jne. Toisaalta ihan mikä tahansa kissa olisi saattanut sairastua samalla tavalla eikä sitä olisi pystynyt estämään. Meidän täytyy tässä säästellä rahojamme, koska eletään nyt molemmat opiskelijoina kädestä suuhun, mutta olen pian itse valmistumassa ja menossa töihin, joten ainakin sitten saadaan elätettyä pari kissaakin :)

Lila Lakka kirjoitti...

Totta tuokin. Toisaalta ei rotukissoistakaan voi mennä takuuseen. Käsittääkseni jalostustoimenpiteet ja sisäsiittoisuus lisää vakavien sairauksien määrää.
Sitä kun ei voi etukäteen tietää meistä ihmisistäkään, kuka lähtee aikaisemmin ja kuka myöhemmin.
En ole päivääkään katunut mm. kissatalolta aikoinaan kotio tuomaani kissaa, joka oli pahoin hakattu, häntä katkastu, arka, pelokas, kissatalossa muiden kissojen kiusaama kollipoika, joka meni syliin nostaessa aivan paniikkiin. Kyseinen kolli eli luonani viimeiset 8 elinkuukauttaan, kunnes näin silmistä, että kissa oli hengissä, mutta elämä oli kadonnut. Itselläni oli ainakin mielenrauha siitä, että se sai elää loppuelämänsä turvallisessa kodissa. R.I.P. Nalle. <3
Toisaalta mulla on tällä hetkellä kissatalosta aikuisena tullut kolli, joka on elänyt kanssani jo yli 8 vuotta, ollen siis jo yli 10 vuotias. =)

Tiia Minttu kirjoitti...

Se on kyllä totta, koskaan ei voi tietää. Jotkut käyttävät ne yhdeksän elämäänsä hetkessä, toisen eivät tunnu kuolevan koskaan. Suurella todennäköisyydellä me varmaan otetaan pienet pennut esimerkiksi jostain löytöeläintalosta, koska sinnehän niitä viedään ja niiden seinät ratkee liitoksistaan kun niitä on niin paljon. Löytöeläintalosta otettaessa positiivistahan on se, että rokotukset, madotukset ja ell-käynnit on kunnossa.

Rotukissoilla on myös näitä perinnöllisiä sairauksia, mutta onneksi kasvattajat ovat ottaneet sen asiakseen, että pyrkivät jatkamaan vain terveitä sukuhaaroja. Tietenkään täysin terveitä sukuhaaroja ei ole, mutta ilmeisesti vakavimmat sairaudet pystytään jo ihan pienenä pentuna havaitsemaan.

Lila Lakka kirjoitti...

Toisaalta on parempi olla tietämättä, voi vaan elää tätä päivää, tai niinkuin kissat: ruoka-ajasta seuraavaan... ;D
Leikkaus, madotus, rokotukset on tosiaan pitkä penni.
Mä en voi mennä kissatalolle ollenkaan, etten vahingossa tuo kotio jotain kissaa, joka ehottomasti tarttee kotia... =)

Tiia Minttu kirjoitti...

Sama juttu. Yks päivä kaveri lähetti mulle linkin Apulaan, jota olin karttanut juurikin siitä syystä, että siellä on liikaa hellyyttäviä "Mulle koti nyt" -ilmoituksia. Valitsin sieltä sellaiset parikymmentä, jotka voisin ottaa :D

Lila Lakka kirjoitti...

Auts, Apula on paha paikka. =)
Pari vuotta sitten kävin kissanpentuja Apulan ilmotuksen perusteella katsomassakin. Onnex eivät olleet vielä luovutusikäsiä...
Yx toinen sen sijaan väitti, että kissan voi luovuttaa 8 viikkosena. Siellä kannattaa olla tarkkana.

Tiia Minttu kirjoitti...

Joo, siellä täytyy olla tosi tarkkana. Mä en ole edes ajatellut ottaa sellaiselta tyypiltä kissaa, minkä syntmäpäivää ei oo merkitty. Tässä asiassa ei ihan kaikkia pysty huijaamaan, varsinkaan niitä, jotka tietää oikean luovutusajan olevan 12 ja plus viikkoa :D

Lila Lakka kirjoitti...

Tarkkana kantaa olla. Kyllä sen huomaa jo puhelimessa puhuessa, mikä ihmisen asenne kissoja kohtaan on, että onko kissoilla mitään arvoa hänen arvomaailmassaan. Sääli jättää kissaa sellaiseen paikkaan, mutta tuollaisita tyypeiltä ei kissat lopu sillä, että kaikki hyväsydämiset niitä sieltä pelastaa. Maailma on julma paikka ja ihminen siellä kaikkein julmin eläin.

Tiia Minttu kirjoitti...

Tohon on enää tosi vaikea kommentoida mitään, olet niin oikeassa :D

Lila Lakka kirjoitti...

=D Kiitos hyvästä keskustelusta.
Mä olen ajatellut sua paljon sen jälkeen, kun luin sun kissapostauksen. Aikaa myöten suru tulee harvemmin, nyt ei auta muuta kuin elää eteenpäin. Muistoja meiltä ei kukaan voi viedä. =)