lauantai 4. elokuuta 2012

Forget Me Not

Dior oli saanut odottaa lakkausvuoroaan hävyttömän kauan. Hävettää.
Bongasin sen jo keväällä tai alkukesästä Tikkurilan Emotionin alelaarista vihreän ystävänsä kanssa. Olivat jostain syystä puoleen hintaan. En ole kyseistä merkkiä ennen testannut, hinnalla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Normihinta Diorin lakalla on samoissa lukemissa kuin Chanelin lakoissa, mutta Diorissa on sisältöä 10 ml ja Chanelissa 13 ml, eli Dior on kalliimpaa. Lahden Launeella Prisman Emotionissa niitä näytti vielä jokunen olevan, sekä lilaa, että vihreää ystäväänsä.
Vihreä ei lähtenyt meille.
Chanel valikoitui mukaan kuvauksiin randomina, eikä sillä ole sävynä mitään tekemistä tämän päiväkirjamerkinnän kanssa
Suti on leveä ja kummallisen mallinen minun käteeni. Yleensä pidän leveästä sudista, esimerkiksi IsaDorassa ja joissain Rimmeleissä on itselleni ihanteellinen leveä suti. Taisi olla myös OPIssa. Diorin suti sen sijaan on leveä, litteä, nurkista joka suuntaan pyöristetty, mutta keskeltä paksu... hmmm... Vähintäänkin erikoinen.
Osansa lakkaamisen haastavuuteen toi korkin pienuus. Koko ajan oli tunne, että suti tippuu kädestä millä hetkellä hyvänsä. Korkki ei ole kovinkaan paljon Chanelin korkkia pienempi, mutta ratkaisevasti kuitenkin.
Lakka oli kuitenkin hyvin peittävä ja yhdellä kerroksella olisi helposti selvinnyt, jos korkki ja suti olisivat olleet tutummat. Lakka kuivui tummemmaksi kuin mitä se pullossa näyttää. Lilaksi lakaksi minun makuuni liian sininen ja tumma, muuten ihan hyvä sävy. Tulee varmasti aikaa myöten käytettyä ja seuraavalla kerralla osaan ehkä jo suhtautua korkkiin ja sutiin paremmin.
Oman mielenkiintoisen osansa lakkaamistapahtumaan toi se, että ensimmäisen kerroksen jälkeen ihmettelin nenuuni tulvahtanutta lempeää tuoksua. Tarkemmin pakkausta tutkiessa luinkin: "Vernis Perfume Scented Nail Polish". Ooo... ensimmäinen tuoksuva kynsilakkani. Mahtavuutta. Kertoisipa se vielä, mikä tuoksu tämä on, niin voisin mennä sitä tuoksuttelemaan puotiin. Tuoksu vie minut jotenkin lapsuuteen, mutta en osaa hahmottaa, miten ne liittyvät toisiinsa.
Ensimmäisen työpäivän jälkeen on havaittavissa aavistus kärkikulumaa, varsinkin geelittömässä keskarissa, ja koska onnistuin tölvimään pari kynttä ennen kuivumista, eikä lakkaus muutoinkaan ollut kauneudella pilattu oudon sudin vuoksi, päätin uhrata vielä yhden kerroksen lakkaa. Yhtäkkiä sain ahaa-elämyksen sudin kanssa. Peukkujen muita isompien kynsien kanssa onnistuin saamaan koko kynnen lakkauksen kahdella vedolla. Ennen kuin ehdin hakea Sechen apuun, huomasin, että lakka oli jo kaikkine kerrostumisineen pintakuiva. SIIS MITÄÄÄÄÄÄÄH ?!?!? Joo-o, ihan älytön kuivumisnopeus. Mielipiteeni Dioria kohtaan alkaa pikkuhiljaa alkujärkyttävyydestä muuttumaan, ehkei tässä oikeastaan ole muuta vikaa kuin liian pieni korkki... ;D
Kuvat otettu viikon vanhoina. Miksi kynsiään ei voi kuvata heti, kun ne on lakattu, niin lakkapinta olisi iskemätön, kulumaton, kiiltävä ja kaunis. Laitan vielä julman totuuden siitä, kuinka hyvin lakka pysyi luonnonkynnessä vs. geelikynnet. Ei ihme, että luonnonkynsillä kolme päivää lakalle on jo mahtava kestävyys. Vaikka kynttä kuinka alustaisi ja huolella lakkaisi, paljaasta kynnestä lähtee lakka kuin lakka kävelemään ihan muutamassa päivässä.
Lakkojen poistaminen oli todella helppoa, niinkuin cremen lakan kanssa yleensäkin. Ei jäänyt sotkua pitkin käsiä, eikä vaatinut väkivaltaa tai voimakeinoja.
Täytyy myöntää, että alkuhämmennyksen jälkeen pidän tästä lakasta kaikkineen kovasti. Ei ihan kaikkein lemppariksi yllä, mutta kärkipäähän kuitenkin.
Käytetyt lakat:
Perfect Ridge Filler -aluslakka (ihana!!!)
Dior 694 Forget Me Not
Seche Vite Fast Dry päälle (rakkaus <3)

Näin sinisen lakan vastapainoksi täytyy saada jotain vaaleanpunaista, mutta ensin kynsihuolto.

2 kommenttia:

Kissaämmä! kirjoitti...

Jep, samaa mieltä olen tuossa korkin paksuudessa!

Lila Lakka kirjoitti...

Suunniteltu ehkä tosi pieninäppisille.=)
Samaa ongelmaa en havainnut Chanelin kanssa, vaikka kokoero ei suurensuuri olekaan.