Voi elämä, minkälainen ihminen mun paras kynsilakkaystäväni onkaan.
Ei tämmösiä ihan joka päivä saakaan, eikä tuollaisia ystäviä... Kiitos ihan miljuunasti !!! =)
Juu, ja herkisti taas... ;D
Semmoinen pussukka mua oli siellä oottamassa. Todella jännittävää.
Kiinnostaako tietää, mitä siellä oikein on?
Kiinnostaa tai ei, tässä ne on:
Söpöjä nenäliinoja, kuvioituna vaaleanpunaisella ja vihreällä. Ystävän hienovarainen siedätyshoito vihreään... Vähintäänkin epäilyttävää... ;D
Manteli-hunaja-nougat -valkosuklaapatukka. OMNOMNOM... En oo vielä raatsinut syödä sitä, säästän sen johonkin erityiseen tilaisuuteen.
Violetti hiuspompula, jossa huovutetut pallot. Meni heti käyttöön. Tällä hiusmäärällä kaikki, millä saa ison määrän hiuksia sidottua nippuun, on vähintäänkin mieluisia lahjuksia.
Color Clubin Secret Agent. -Violetti- <3
Kimppakuvasta jäi pois eräs hyvin paljon esteettistä silmääni miellyttävä pieni, mutta käytännöllinen esine. Poisjääntiin syynä on se, että ripustin sen välittömästi käsilaukkuuni roikottelemaan, ja näin ystäväni on mielessäni aina, kun näen käsilaukkuni. Ihana esine. Loving it !!! <3
Ja ansaitsee vähintään tämän kaksi kuvaa.
Käsilaukkuripustin
Oikeastaan, jos ihan rehellisiä ollaan, niin ylimääräisenä kennasin itselleni tuon Color Clubin Secret Agent. Ystävä oli tehnyt tilauksen Cesarsilta, ja jotenkin kummasti tämä lukitsi katseeni niin pitkäksi aikaa, että ystävä lupasi sen minulle. Ei ollut tarkoitukseni, mutta uusi lila lakka kokoelmaan ei mene koskaan hukkaan. =)
Tässä vielä Secret Agent kuvattuna ulkoilmassa uuden ystävänsä kanssa. Uusi ystävänsä on nimeltään Ultra Violet, ja se on Suvi suloisen tuliainen Cesarssin avoimen ovien päivältä. Kyseinen Ultra Violet on kuulema jotenkin värivirheellinen, joten täytyy joskus tilaisuuden tullen hypistellä jotakuta muuta samannimistä tyyppiä, ja todeta, mitä erota tällä on oikeaan sävyyn verrattuna.
Suvi muuten swatchasi kyseisen lakan mulle ja se on märkänä aivan oranssi/persikka. Mielenkiinnolla ootan, jotta saan tämän kynsile, niin ja tietysti tuon toisenkin...
Eikä tässä vielä kaikki...
Siinä se nyt on, uusi harrastekumppanini, jota olen niin kauan ja katkerasti kaivannut.
Canon Ixus 115 HS. Paras kynsilakkaystäväni oli ostanut itelleen uuden kameran ja sattui mainitsemaan tämän olevan myynnissä. Vahingossa mulla sattui olemaan käteistä rahaa lompakossa, joten kaupathan siitä syntyi.
Suvi suloinen asensi meiän surkeaan miniläppäriin tarvittavan ohjelman kuvien siirtämiseksi koneelle, kun ei tää surkimus läppäri osannut lukea Canonin kuvia kortilta. Vaikeuksien kautta voittoon, ja kyllä suoltaa hyvin kuvaa. Mielestäni hyviä kuvia. Kuvien laatu ei ainakaan ole kamerasta kiinni. Kuvaaja voisi tietysti käydä jonkun valokuvauskurssin... Muutaman kerran olen sillä nyt kuvannut, ja kuvien laatu miellyttää ainakin omaa silmääni. Tällä varmasti pärjää pitkälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti