Itsekkyys

Olen sitä mieltä, että ...

jos ihmiset olisivat inhimillisempiä olentoja, meillä kaikilla olisi täällä parempi olla.

jos naiset olisivat lojaalimpia toisiaan kohtaan, ja miehet uskollisempia, olisi vähemmän mieleltään satutettuja lapsia, joista jossain vaiheessa kasvaa särkyneitä aikuisia.

jokainen kadulla kulkeva ihminen on velvollinen väistämään vastaantulijaa.
Se ei ole vain minun velvollisuuteni.

kenelläkään ei ole oikeutta kaupassa tukkia koko käytävää pitämällä ostoskärryä käsivarren mitan itsestään tutkiessaan hyllyn antimia.

kassajonossa kenelläkään ei ole oikeutta ajaa kärryä toisen kantapäille.

kassajonossa seuraava ei pääse kaupasta yhtään sen nopeampaa ulos, vaikka minun pakatessani ostoksia hän ajaa kärrynsä kassaneidin kohdalle estäen näin pääsyni maksamaan ostoksiani. Päinvastoin, aikaa tuhraantuu siinä, että raivaan tieni kassapäätteen luokse.

jokaisella on velvollisuus tehdä oma pieni osansa kierrättämisestä ja lajittelusta, koska se ei todellakaan vie liikaa aikaa kenenkään elämästä. Jokaisen on otettava vastuu ympäristön roskaamisesta ja saastumisesta.

kenelläkään ei ole oikeutta heittää roskia auton ikkunasta luontoon tai kadulle, räkiä jalkakäytävälle, jossa muutkin kävelevät, paskattaa koiraansa kenenkään postilaatikolla, että koiranpaska on mun kengänpohjassa käydessäni hakemassa lehden, eikä rikkoa toisen omaisuutta, vaikka se siinä kohilla olisikin juuri, kun sulla on paha mieli.

kaikki ihmiset, myös sinä ja minä, olemme velvollisia ajattelemaan asioita omaa napaa pidemmälle.

kaikkia ei tarvitse rakastaa, eikä kaikista tarvitse pitää, mutta jokaisella on ihmisarvo ja oikeus olla olemassa, kulkea kadulla, käydä kaupassa, jne.

äitiä ja sisaruksia ei tarvitse sietää ja rakastaa siksi, että he ovat sukulaisia, eikä heiltä tarvitse hyväksyä mitä tahansa kohtelua. Heidät voi sulkea oman elämän ulkopuolelle, jos he eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet, ja heistä aiheutuu vain pahaa mieltä.

ajatteleminen ei ole kiellettyä.

jos rakastaa, ei satuta sitä, ketä rakastaa.

positiivisuus on usein hukassa, mutta sen avulla olen selvinnyt monesta suosta, ja lopulta elämä kantaa ihanien Ystävien olemassaolon vuoksi.

Ystävät voi valita, sukulaisia ei. Silti sukulaisilta ei tarvitse hyväksyä mitä tahansa käytöstä.

Koskaan et voi tietää, milloin tietämättäsi satutat jotakuta särkynyttä mieltä, ja se voi olla viimeinen niitti siihen särkyneeseen mieleen. Jaksatko sinä kantaa siitä vastuun?

Lopuksi tahdon vielä kiittää teitä ihania ihmisiä, joita olen saanut tavata kynsilakkaharrastukseni ja blogin kautta. Ilman teitä elämä olisi aika tylsää. Teidän kanssanne ja teitä varten minä jaksan.

Lila laaaaaaaaaaaaaaaaaavs juu. ♥

PS. Nämä ei olleet hyvästit. Bloggaaminen todellakin jatkuu. =D

Kiitos, jos luit loppuun asti.