Heipä vaan hei ihanat kynsilakkaystävät!
Kynnet on lakkaamatta ja huoltoakin pukkaisi ja varpaakynsien kesähuolto jäi tekemättä.
Koti on tällä hetkellä täysi kaaos, loma loppui ja olen ihan äärettömän väsynyt.
Väsymyksessä ei sinänsä oo mitään uutta, mutta se kaikki muu, mitä täällä tapahtuu ja tulee tapahtumaan, on uutta.
Olen entisen miesystäväni eli nykyisen aviomieheni kanssa etsinyt nykyiseen käyttötarkoitukseensa sopivaa omakotitaloa, tai oltais jouduttu rakentamaan tähän minimaaliselle tontille autotallirakennus. Käytiinpä sitten jo rakennusvirastossa alustavasti kyselemässä, mitä autotallin rakentamiseen tartteis ja saatiin kasa papereita täyteltäväksi ja lupalappuja, mihin täytyy hankkia naapureilta luvat, ettei heitä haittais meiän autotalli. Naapureina meillä on kahdella puolen peltoa, VR:n tontti yhdellä puolen, ja tien toisella puolella pusikkoa, joten veikkaan, ettei naapureilla ehkä ois ollu hirveesti vastaan sanomista asiaan.
Sitten käytiin ostamassa pönikkä harmaata maalia, sävynimeltään "Enkeli". On muuten nätti sävy! Käytän sitä ehkä jossain muussakin kohteessa... Tarkoitus siis maalata yläkerran keltainen makkari harmaaksi ja löysin FB-kirppikseltä ihanan kokopuisen reilunkokosen ATK-pöydän ja siihen samaa sarjaa mappihyllyn sinne kalusteeksi. Tarkoitus tehdä keltaisesta makkarista harmaa kynsilakkahuone.
No joo, ei sitten maalattu sitä huonetta, eikä tuotu niitä huonekalujakaan ees tänne sisälle.
Mies maalasi yläkerran vessan seinät puoliksi Enkelillä ja nättihän siitä tuli. Ehdottomasti ostan Enkeliä vastaisuudessakin maalausprojekteihin. Ihastuin sävyyn ikihyviksi. Siksipä teen sellaisen poikkeuksen, että julkaisen kuvan kodistani sisältä.
Oikealla seinä oleva ruskea mööpeli ei kuulu vessaan, siirsin sen vaan siivouksen tieltä toisesta huoneesta väliaikaisesti tuohon, ja siihen se jäi, kun siinä sattui olemaan tuollainen sopiva paikka, missä se ei ole haittona.
Siinähän nimittäin kävi niin, että mies bongasi asuntoliitteestä sen meiän unelmien kodin, missä on just se kaikki, mitä ollaan kaivattu, ja sekin, mitä tästä nykyisestä asujaimistosta jäi silloin 8 vuotta sitten puuttumaan, kun tämän ostin.
Oi onnea. Kai se täytyy vaan uskoa, että jotain hyvääkin on mua varten olemassa tässä elämässä.
Nooh, mentiin näytölle sitten sunnuntaina tosiaan, ja jo autohallissa olin varma, että tämä on meidän koti. Autohallista tulee miehelle työtilat. Kellarin autotalliin mahtuu harrasteauto talvehtimaan. Välitöntä remontin tarvetta ei ole missään. Pientä pintaremonttia, Enkeliä pintaan, ja avot, asumaan. Ehkä sitten ajan kanssa jossain vaiheessa jotain enemmän.
Eli viimeiset viikot on menneet tässä pakatessa, raivatessa ja siivotessa.
Yläkerta on valmis, ja alakerta on sen näkönen, että olen aivan epätoivoinen.
Onneksi saadaan viedä tavaroita uuden kodin autohalliin jo nyt, ja yksi pakettiautollinen ollaan jo vietykin. Selkeyttää tätä hommaa oleellisesti, ja saa valmiiksi pakatut laatikot eestä pois.
Kynsilakkojen pakkaaminen on vielä eessäpäin, mutta asiaa olen kyllä hartaasti mietiskellyt, joten huolella suunniteltu on jo puoliksi tehty. Pakkaan ne ja muut kynsikamat vasta siinä vaiheessa, kun saan kantaa ne suoraan yläkertaan tulevaan kynsilakkahuoneeseen.
Muumioituneita päästäisiä tai muitakaan yllätyksiä ei oo löytynyt, mutta ilmeisesti kaikesta siivoamisesta ja raivaamisesta kissapesue on sitä mieltä, että: "Paskat".
Joo, kiitos vaan itellenne kaikesta vaivasta. Hävyttömät kiittämättömät elikot. =D
Jepulis, että tämmöstä meillä. Tulevalla viikolla uuden kodin kuntokartoitus, tässä pakkaaminen, raivaaminen ja siivoaminen jatkuu ja ehkäpä pari autollista viedään tavaraa. Varsinainen kaupanteko seuraavalla viikolla ja toivottavasti muuttopäiväkin alkaa pikkuhiljaa hahmottua meillekin.
Blogin osalta tulevaisuudessa odotettavissa ainakin päiväkirjamerkintää uudesta kynsilakkahuoneesta. Mitään aikataulua en sen osalta uskalla mennä lupaamaan, mutta joskus.
Uusia kynsilakkaystäviä olen saanut tavata, ja erästä heistä olen ehtinyt tapaamaan erinäisten asioiden merkeissä useamminkin. Tänään tämä nuori sulonen neitokainen ilmoitti aloittaneensa blogin. Aivan mahtavaa. Nyt kun olin tämän päivän miettinyt tämän päiväkirjamerkinnän tekemistä muutenkin, niin pakkohan tähän on pläjäyttää mainos tästä uunituoreesta blogista.
Käykäähän siis kurkkaamassa: Lakkalaatikon salat.
Sain kunnian olla ensimmäinen lukija. Olen otettu!
No joo, nyt täytyy lähteä käymään Renksun ABC:lla hakemassa röökiä ja Heseä.
Mies lupas Heset, kun on kuulema joku merkittävä päivä tänään ja meillä kaikkien merkittävien päivien kunniaksi syödään Heseä, mutta valitettavasti unohdin merkityksen tätä kirjoittaessani, mutta pääasia, että saadaan Heseä.
Palataan astialle! (TerQi Annukalle =D) Lila laaaaaaaaavs juu. ♥
Täydellistä lilaa lakkaa etsiessä lakkahylly toisensa jälkeen on täyttynyt pikkuhiljaa oudosti myös muun värisistä lakkapulloista. Onkohan sitä täydellistä lilaa lakkaa olemassakaan...
perjantai 13. syyskuuta 2013
torstai 25. heinäkuuta 2013
Robyn
Laitan tähän alkuun taas jotain nättiä, jotta herkimmät lukijat voivat tässä kohtaa päättää, jatkavatko tästä eteenpäin, vai sulkevatko tämän päiväkirjamerkinnän tässä kohtaa.
Voin nimittäin kertoa, että jos kynsillä on extrablingblingit ja kaikkea mahollista uloketta ja härpäkettä, mitä sattuu vaan ikinä löytymään, siis glitteriharakan ihan enstex lempparit, niitä ei kannata ruveta lakkaamaan ilman tasaiseksi viilaamista. Mutta koska olen Lila, en usko ees itseäni, ja lakkaan vaan.
Ja ensiksi se nätti. Eli meiän harrasteauto, joka ei siis oo meiän, vaan adoptoin sen meille heti, kun sain tietää sen olemassaolosta. Saanko esitellä: Letukka.
No joo, mä keksin sille mukavemman nimen, jahka mielikuvitukseni palaa lennoltaan.
Ehkä nimeän sen Liisaksi, kun se on edelleen kaunein nimi, mitä tiedän...
Siitä tulikin tässä välissä Leena, Chevro-Leena. =D
No mutta rakkaat kynsilakkaystävät, mennäänpä sitten niihin hirvityksiin.
Zoya on vähäisen kokemukseni perusteella hyvinkäyttäytyvä ja laadukas lakka, eikä näinollen sen suttaamisesta sinänsä jäänyt jälkipolville kerrottavaksi kauhutarinoita. Levittyy kauniisti, peittää helposti, kuivuu siedettävissä aikarajoissa. Tosin käytän edelleen Secheä, joten kuivuminen sinänsä ei ole ongelma. Yleensä. Ellei ole tämmöinen hätäinen säheltäjä, joka ehtii kolmeen paikkaan ennen Sechen kuivumista. Kuinka paljon vaaditaan, että ihminen istuisi muutaman minuutin paikoillaan?
- En tiedä. Nykyisin tuntuu, ettei vuorokaudessa tunnit riitä kaikkeen, eikä oikeestaan yhtään mihinkään, ja töissäkäynti vähentää omalta osaltaan arvokkaita tunteja päivästä.
Robyn on hyvin kaunis creme turkoosi. Miellyttää jopa omaa silmääni.
Tosin ei niin paljon, että jäisin sitä jotenkin erityisesti kaipaamaan.
Kynsissä itsessään olevat koristeluitten kumpareet ja kuopat näkyvät vallan mallikkaasti tämmöisessä sävyssä. Tulipahan taas kokeiltua. huoh.
Oikeestaan en halua tämän enempää asiasta ees kertoa.
Kolhin kynsiä sinnetänne. En tajua, miten musta on tullut ihan kummallinen säheltäjä.
Jos olet sitä mieltä, että näitä lakkauksia ei olisi kannattanut julkaista ollenkaan, olet oikeassa ja olen kanssasi ihan samaa mieltä. Olkoon tämä nyt kuitenkin joukon jatkona ihan vaan esimerkkinä siitä, että ihanien koristeltujen geelikynsien kanssa eläminen kynsilakkamaailmassa ei ole aina ihan kaikkein helpointa. =D
Voin nimittäin kertoa, että jos kynsillä on extrablingblingit ja kaikkea mahollista uloketta ja härpäkettä, mitä sattuu vaan ikinä löytymään, siis glitteriharakan ihan enstex lempparit, niitä ei kannata ruveta lakkaamaan ilman tasaiseksi viilaamista. Mutta koska olen Lila, en usko ees itseäni, ja lakkaan vaan.
Ja ensiksi se nätti. Eli meiän harrasteauto, joka ei siis oo meiän, vaan adoptoin sen meille heti, kun sain tietää sen olemassaolosta. Saanko esitellä: Letukka.
No joo, mä keksin sille mukavemman nimen, jahka mielikuvitukseni palaa lennoltaan.
Ehkä nimeän sen Liisaksi, kun se on edelleen kaunein nimi, mitä tiedän...
Siitä tulikin tässä välissä Leena, Chevro-Leena. =D
No mutta rakkaat kynsilakkaystävät, mennäänpä sitten niihin hirvityksiin.
Zoya on vähäisen kokemukseni perusteella hyvinkäyttäytyvä ja laadukas lakka, eikä näinollen sen suttaamisesta sinänsä jäänyt jälkipolville kerrottavaksi kauhutarinoita. Levittyy kauniisti, peittää helposti, kuivuu siedettävissä aikarajoissa. Tosin käytän edelleen Secheä, joten kuivuminen sinänsä ei ole ongelma. Yleensä. Ellei ole tämmöinen hätäinen säheltäjä, joka ehtii kolmeen paikkaan ennen Sechen kuivumista. Kuinka paljon vaaditaan, että ihminen istuisi muutaman minuutin paikoillaan?
- En tiedä. Nykyisin tuntuu, ettei vuorokaudessa tunnit riitä kaikkeen, eikä oikeestaan yhtään mihinkään, ja töissäkäynti vähentää omalta osaltaan arvokkaita tunteja päivästä.
Robyn on hyvin kaunis creme turkoosi. Miellyttää jopa omaa silmääni.
Tosin ei niin paljon, että jäisin sitä jotenkin erityisesti kaipaamaan.
Kynsissä itsessään olevat koristeluitten kumpareet ja kuopat näkyvät vallan mallikkaasti tämmöisessä sävyssä. Tulipahan taas kokeiltua. huoh.
Oikeestaan en halua tämän enempää asiasta ees kertoa.
Kolhin kynsiä sinnetänne. En tajua, miten musta on tullut ihan kummallinen säheltäjä.
Jos olet sitä mieltä, että näitä lakkauksia ei olisi kannattanut julkaista ollenkaan, olet oikeassa ja olen kanssasi ihan samaa mieltä. Olkoon tämä nyt kuitenkin joukon jatkona ihan vaan esimerkkinä siitä, että ihanien koristeltujen geelikynsien kanssa eläminen kynsilakkamaailmassa ei ole aina ihan kaikkein helpointa. =D
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Viimeistä viedään
Tässä ehkäpä elämäni viimeinen Oriflamen tilaus esittelyssä. Tuotteet tulleet jo joskus alkuvuodesta, ja löysin ne nyt, kun uudet tuulet puhaltaa Lilan kosmetiikkavarastoissa, ja Avon valtaa alaa. Siitä sitten myöhemmin enemmän. Tässä kohtaa oli hyvä ruveta tekemään pientä inventaariota varastojen suhteen, ja kaikkea jännää sieltä löytyikin.
No mutta, vähän haikealtahan se tuntuu, että parinkymmenen vuoden jälkeen tää on nyt tässä, mutta liian monta kertaa muistutin myyjää, että tää on kuitenkin sun bisnes, ja jos sä et toimita kuvastoja, en mä muista niitä netistäkään etsiä.
Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana pettymyksiä Oriflamen tuotteisiin on ollut todella vähän.
Eräs nassurasva aiheutti kipotusta kasvoissa, mutta sen voiteen sain ujutettua ystävälle, jolle se ilmeisesti sopi paremmin. Mulla on hirveen vähän mitään allergioita, joten olin hyvin yllättynyt kyseisetä reaktiosta.
Toinen pettymys on olleet kynsilakat. Yhden lakan palautinkin, ja se taisi olla ainoa tuote, minkä olin palauttanut. Ylipäätään en ole ollut OF:n lakkoihin kovinkaan tyytyväinen, joten niitä en tule kaipaamaan.
Yksi ihana tuoksu ihanassa tsutsutus-pullossa valui melkein tyhjäksi, kun se oli kellahtanut kyljelleen mun reissukassissa. Siitä sain täyden pullon korvaukseksi, mutta en enää uskaltanut ottaa sitä matkalle mukaan. Korvaava pullo tuli pienten nurinoitten kera, joten siitä ei jäänyt kovin hyvä mieli.
Nooh, mutta asiaan. Tässä siis viimeiset siltä saralta. Ellei tuolta kätköistä vielä joku unohtunut saalis löydy.
Silk Beauty -setti, käsivoide, suihkusaippua ja dödö. Liloja puteleita.
I rest my case - Pidätän salkkuni.
Varmaan joku talviale oli menossa, koska tämmöiset olen hankkinut.
Essentials -huulivoide ja -shea butter_joku_voide_tai_jtn_sinne_päin.
Väri ratkaisee edelleen.
Käsivoiteita, joista muuten olen valmistelemassa omaa postausta. Päästän sinut kurkaamaan mun herkimpiä lukijoita mahdollisesti järkyttäviin käsivoidevarastoihin.
Niitä kyllä kuluukin, mutta ei ehkä ihan sitä tahtia, mitä ostelen.
No, mutta jättipostausta ootellessa tässä pienet maistiaiset.
Brazil Nut Hand Cream. Takana lukee ytimekkäästi: "Käsivoide", siinäpä sitä on infomaatiota kerrakseen. Oletan, että jotain pähkinäjuttua tää sitten niinku on.
Delicacy hand cream. Jatketaan samaa linjaa: "Käsivoide. Hiero päivittäin käsiin." No mihinkäpä muuallekaan. Ulkonäko antaa olettaa jotain herkkua, mutta ei pääse säväyttämään tuoksullaan.
Love is in the air hand cream. "Käsivoide". Niin... Tämä jo hieman viehättää tuoksullaan, saattaa olla, että loppuessaan tulee ikävä, mutta elämä on.
Pure nature Red Apple & Oat -lip palm. ... huulirasvahullu tässä moi... =D
Tender Care Almond. Tätä tulen ehkä eniten ikävöimään, mikäli jotain satun ikävöimään. Onneksi siihen kuluu vielä aika kauan, on noita eri tuoksuisia sen verran ehtinyt kertymään varastoon.
Jaaha, ja kynsilakka. Hopea. Veryme Night Fever. Varmaan joku akuutti tarve tälle oli...
No niin, laitan nuo nyt uuden järjestykseni mukaisiin laatikoihin oottelemaan käyttöä ja aikanaan käytän pois. Se siitä ja sen kestävyydestä. Olihan se ihan hauskaa niin kauan kun sitä kesti.
No mutta, vähän haikealtahan se tuntuu, että parinkymmenen vuoden jälkeen tää on nyt tässä, mutta liian monta kertaa muistutin myyjää, että tää on kuitenkin sun bisnes, ja jos sä et toimita kuvastoja, en mä muista niitä netistäkään etsiä.
Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana pettymyksiä Oriflamen tuotteisiin on ollut todella vähän.
Eräs nassurasva aiheutti kipotusta kasvoissa, mutta sen voiteen sain ujutettua ystävälle, jolle se ilmeisesti sopi paremmin. Mulla on hirveen vähän mitään allergioita, joten olin hyvin yllättynyt kyseisetä reaktiosta.
Toinen pettymys on olleet kynsilakat. Yhden lakan palautinkin, ja se taisi olla ainoa tuote, minkä olin palauttanut. Ylipäätään en ole ollut OF:n lakkoihin kovinkaan tyytyväinen, joten niitä en tule kaipaamaan.
Yksi ihana tuoksu ihanassa tsutsutus-pullossa valui melkein tyhjäksi, kun se oli kellahtanut kyljelleen mun reissukassissa. Siitä sain täyden pullon korvaukseksi, mutta en enää uskaltanut ottaa sitä matkalle mukaan. Korvaava pullo tuli pienten nurinoitten kera, joten siitä ei jäänyt kovin hyvä mieli.
Nooh, mutta asiaan. Tässä siis viimeiset siltä saralta. Ellei tuolta kätköistä vielä joku unohtunut saalis löydy.
Silk Beauty -setti, käsivoide, suihkusaippua ja dödö. Liloja puteleita.
I rest my case - Pidätän salkkuni.
Varmaan joku talviale oli menossa, koska tämmöiset olen hankkinut.
Essentials -huulivoide ja -shea butter_joku_voide_tai_jtn_sinne_päin.
Väri ratkaisee edelleen.
Käsivoiteita, joista muuten olen valmistelemassa omaa postausta. Päästän sinut kurkaamaan mun herkimpiä lukijoita mahdollisesti järkyttäviin käsivoidevarastoihin.
Niitä kyllä kuluukin, mutta ei ehkä ihan sitä tahtia, mitä ostelen.
No, mutta jättipostausta ootellessa tässä pienet maistiaiset.
Brazil Nut Hand Cream. Takana lukee ytimekkäästi: "Käsivoide", siinäpä sitä on infomaatiota kerrakseen. Oletan, että jotain pähkinäjuttua tää sitten niinku on.
Delicacy hand cream. Jatketaan samaa linjaa: "Käsivoide. Hiero päivittäin käsiin." No mihinkäpä muuallekaan. Ulkonäko antaa olettaa jotain herkkua, mutta ei pääse säväyttämään tuoksullaan.
Love is in the air hand cream. "Käsivoide". Niin... Tämä jo hieman viehättää tuoksullaan, saattaa olla, että loppuessaan tulee ikävä, mutta elämä on.
Pure nature Red Apple & Oat -lip palm. ... huulirasvahullu tässä moi... =D
Tender Care Almond. Tätä tulen ehkä eniten ikävöimään, mikäli jotain satun ikävöimään. Onneksi siihen kuluu vielä aika kauan, on noita eri tuoksuisia sen verran ehtinyt kertymään varastoon.
Jaaha, ja kynsilakka. Hopea. Veryme Night Fever. Varmaan joku akuutti tarve tälle oli...
No niin, laitan nuo nyt uuden järjestykseni mukaisiin laatikoihin oottelemaan käyttöä ja aikanaan käytän pois. Se siitä ja sen kestävyydestä. Olihan se ihan hauskaa niin kauan kun sitä kesti.
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Olipa kerran huutokauppa tai kaksi
Ja mullahan lähti ihan lapanen käsistä. Vai oliko se kuitenkin moponen lapasesta...
Mut eihän mulla oo lapasia. Eikä kyllä sitä mopoakaan.
Ilmeisesti ei siis mitään vahinkoa käynyt. Huh, mä jo hetken elin kauhunsekaisia tunnelmia, jos jotain kauheeta tapahtui. Mut ei siis mitään hätää. Jatketaan...
Huutokauppaostokset kotiutuivat parina päivänä, ja availin niitä sitten jälkimmäisenä iltana.
Mies osallistui uskollisesti kynsilakkaharrastukseeni istumalla keittiönpöydän toisella puolella koko pakettienavaamistapahtuman, ja hypisteli jokaikisen kynsilakkapullon ja mallaili jokaista auringossa.
Huoh, kuinka paljon mä tota ihmistä rakastankaan, vaikka se aiheuttaa tihenevään tahtiin kaikenlaista kyseenalaista oheistoimintaa mun elämää, mistä en välttämättä kauheesti välittäisi. Haluaisin vain tylsän tavallisen elämän, mutta ilmeisesti sitä ei oo mahollista saada tämän kumppanin kanssa.
Ekaksi on pakko hehkuttaa kuitenkin jotain ihan muuta.
Muumi-tuote-kirpalla oli yllätyshuutiksen kohteena Haisuli. ♥
Haisulihan on siis silkkaa rakkautta, joten tämän minä halusin, ja tämän minä sain.
Mies vähän hymyili mun ostostrategialle ja hinnalle, mutta ei onneksi ääneen.
Kynsikoristekirpan huutiksesta sen sijaan lähti matkaan hexagon-glittereitä.
Yläkuvassa kuusi purkkia pienempää laatua ja alakuvassa 12 isompaa.
Osa alakuvan hexoista saattaa lähteä keskiviikkona mun mukaan huoltoon, ja mahdollisesti jää sinne asumaan. Saapas näkee.
Ja vihdoista viimein siihen pääasiaan, eli kynsilakkoihin.
Muutamia sielltä tuli huudettua, ja näistä joku voi olla myös huutokaupan ulkopuolelta hankittu, kun en enää oikein muista, mitkä oli huutoja ja mitkämuita ostoksia. Mutta siis noin pääsääntöisesti pitäis olla huutoja. Vaikka eipä kai sillä niin kovin suurta merkitystä oo.
OMG-kokoelman 2Nitessa on aivan upea holoefekti. Sävyssäkään ei oo suuremmin valittamisen varaa, vaikka voisi se vähän sähäkämpikin olla. Kyseistä kokoelmaa ei turhaan ole kehuttu ja himoittu. Kaikki tähän asti käsiini saamani yksilöt ovat olleet todella upeita.
Uudesta Holographic-kokoelmasta When Stars Collide on hyvin mystisen sävyinen ruskeahko violetti. Tämä kyseinen yksilö tupsahti Oot meikannut -blogin Annalta. Kiitos, kun luovuit tästä ihanuudesta. ♥
Tronica-kokoelman 3D Fantasy on hieman oranssiin taittava ... joku ... Holoefekti ei ole mielestäni yhtä vaikuttava kuin esimerkiksi 2Nitessa, mutta onhan tää varmaan testattava kynsille.
Nämä kaikki kolme ovat hyvin käyttäytyviä lakkoja, ja jo kahdella kerroksella huolellinen lakkaaja saa varmasti peittävän pinnan. Onhan ne nyt kuitenkin aika ihania. =)
Sneaker Head on sangen viehättävä vadelmahko punainen, ei läheskään noin vaalea, mitä kuva antaa ymmärtää ainakin omalla näytölläni. Sanoisin creme.
Hot Lava Love on hieman oranssiin taittava shimmerinen hyvin luirukka lakka. Vähän mystinen sävy mulle, en tiedä tyksinkö vai en. Täytyy testatan oikein kynsille, en ehkä kahta kertaa kuitenkaan käyttäisi.
Seduce Me teki sellaisen yllätyksen, että mies sitä hypistellessään esitti piiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa toiveen, että tämä seuraavaksi kynsille. Sävy on kompromissi mun lempparista violetista ja hänen tyksimästään punaisesta. Semmonen syntisen viininpunainen. Upea sävy, mutta onko mulla joku OPI ainakin lähes dupe. Oisko jellyhkö, oon niin vähän ollut jellyjen kanssa tekemisissä, etten oikein niitä tunnista.
Enkä mä tätä sitten laittanut heti kynsille vaan punaisempaa punaista. Miehen mieliksi. ♥
Pink Plumeria on aivan valloittava vaaleanpunainen.Jokaisen puhtaasti vaaleanpunaisesta tyksivän olisi mielestäni ehdottomasti hypisteltävä tätä livenä. On se nätti, mutta onko tää taas mulle liian kiltti sävy. Enkö mä ikinä opi.
Tree Hugger pääsi kuvaan vaan siksi, että kolmen pullon kuvat on kivempiä kuin kahden. Vihreä, oisko shimmerinen. Oikeestaan aika kiva kevään vihreä ja erittäin hyvin käyttäytyvä.
Lähtee täältä kotiinsa keskiviikkona. TerQi! =)
Jitterbug on selkeästi shimmerinen tumma harmaa. Olen joskus kuullut sitä kovasti kehuttavan.
Aikasta magee sävy. Vähän luiru kylläkin.
Kyoto Cherry Blossoms. Aivan täydellisesti käyttäytyvä creme, niinpä, näkeehän sen sokea kanakin, että tommonen liian kiltti vaaleanpunainen siinä taas nököttää. OMG.
Argentinian Aubergine on sentään vähän sinne päin, mitä yleensä ees käytän.
Olen kyllä kovasti ihastunut Cuccion laatuun ihan pelkän tikutuksen johdosta.
Tätä täytyy saada lisää.
Oli kai niitä vielä joitain muitakin, mutta tää saa nyt riittää tähän osioon.
Voin vielä sen verran vinkata, ettei kannata samaan aikaan lakata kynsiään ja tikuttaa lakkoja, kun yrittää saada jotain postausta aikaiseksi. Siinä ei nimittäin saa just mitään aikaiseksi, ainakaan hyvin nopeasti. Eikä ainakaan ehdi niitä ruttaantuneita lakkauksiaan enää auringonpaisteessa kuvata.
Sen siitä saa, kun yrittää (jatkuvasti) suoriutua monesta asiasta yhtä aikaa.
Siispä päätän raporttini Lilalandiasta tähän ja jatkan tikuttamista. =)
Huomasitko kuvissa mitään tavallisesta poikkeavaa?
Picasa samoin kuin Facebookiin kuvien lisääminen on tökkinyt tätä kirjoittaessa jo toista päivää, enkä jaksanut enää oottaa niiden ominaisuuksien palautumista. Kuvat siis rajaamattomia luomukuvia ilman leimauksia. Ehkä muokkaan ne myöhemmin, ehkä en. Ei voi tietää.
Muksaa alkavaa viikkoa rakas kynsilakkaystäväni,
ja erityisen muksaa eloa ja oloa sulle, Annukkainen. Olet ihQ! ♥
Mut eihän mulla oo lapasia. Eikä kyllä sitä mopoakaan.
Ilmeisesti ei siis mitään vahinkoa käynyt. Huh, mä jo hetken elin kauhunsekaisia tunnelmia, jos jotain kauheeta tapahtui. Mut ei siis mitään hätää. Jatketaan...
Huutokauppaostokset kotiutuivat parina päivänä, ja availin niitä sitten jälkimmäisenä iltana.
Mies osallistui uskollisesti kynsilakkaharrastukseeni istumalla keittiönpöydän toisella puolella koko pakettienavaamistapahtuman, ja hypisteli jokaikisen kynsilakkapullon ja mallaili jokaista auringossa.
Huoh, kuinka paljon mä tota ihmistä rakastankaan, vaikka se aiheuttaa tihenevään tahtiin kaikenlaista kyseenalaista oheistoimintaa mun elämää, mistä en välttämättä kauheesti välittäisi. Haluaisin vain tylsän tavallisen elämän, mutta ilmeisesti sitä ei oo mahollista saada tämän kumppanin kanssa.
Ekaksi on pakko hehkuttaa kuitenkin jotain ihan muuta.
Muumi-tuote-kirpalla oli yllätyshuutiksen kohteena Haisuli. ♥
Haisulihan on siis silkkaa rakkautta, joten tämän minä halusin, ja tämän minä sain.
Mies vähän hymyili mun ostostrategialle ja hinnalle, mutta ei onneksi ääneen.
Kynsikoristekirpan huutiksesta sen sijaan lähti matkaan hexagon-glittereitä.
Yläkuvassa kuusi purkkia pienempää laatua ja alakuvassa 12 isompaa.
Osa alakuvan hexoista saattaa lähteä keskiviikkona mun mukaan huoltoon, ja mahdollisesti jää sinne asumaan. Saapas näkee.
Ja vihdoista viimein siihen pääasiaan, eli kynsilakkoihin.
Muutamia sielltä tuli huudettua, ja näistä joku voi olla myös huutokaupan ulkopuolelta hankittu, kun en enää oikein muista, mitkä oli huutoja ja mitkämuita ostoksia. Mutta siis noin pääsääntöisesti pitäis olla huutoja. Vaikka eipä kai sillä niin kovin suurta merkitystä oo.
China Glaze 2Nite, When Stars Collide ja 3D Fantasy
OMG-kokoelman 2Nitessa on aivan upea holoefekti. Sävyssäkään ei oo suuremmin valittamisen varaa, vaikka voisi se vähän sähäkämpikin olla. Kyseistä kokoelmaa ei turhaan ole kehuttu ja himoittu. Kaikki tähän asti käsiini saamani yksilöt ovat olleet todella upeita.
Uudesta Holographic-kokoelmasta When Stars Collide on hyvin mystisen sävyinen ruskeahko violetti. Tämä kyseinen yksilö tupsahti Oot meikannut -blogin Annalta. Kiitos, kun luovuit tästä ihanuudesta. ♥
Tronica-kokoelman 3D Fantasy on hieman oranssiin taittava ... joku ... Holoefekti ei ole mielestäni yhtä vaikuttava kuin esimerkiksi 2Nitessa, mutta onhan tää varmaan testattava kynsille.
Nämä kaikki kolme ovat hyvin käyttäytyviä lakkoja, ja jo kahdella kerroksella huolellinen lakkaaja saa varmasti peittävän pinnan. Onhan ne nyt kuitenkin aika ihania. =)
China Glaze Sneaker Head, Hot Lava Love ja Seduce me
Sneaker Head on sangen viehättävä vadelmahko punainen, ei läheskään noin vaalea, mitä kuva antaa ymmärtää ainakin omalla näytölläni. Sanoisin creme.
Hot Lava Love on hieman oranssiin taittava shimmerinen hyvin luirukka lakka. Vähän mystinen sävy mulle, en tiedä tyksinkö vai en. Täytyy testatan oikein kynsille, en ehkä kahta kertaa kuitenkaan käyttäisi.
Seduce Me teki sellaisen yllätyksen, että mies sitä hypistellessään esitti piiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa toiveen, että tämä seuraavaksi kynsille. Sävy on kompromissi mun lempparista violetista ja hänen tyksimästään punaisesta. Semmonen syntisen viininpunainen. Upea sävy, mutta onko mulla joku OPI ainakin lähes dupe. Oisko jellyhkö, oon niin vähän ollut jellyjen kanssa tekemisissä, etten oikein niitä tunnista.
Enkä mä tätä sitten laittanut heti kynsille vaan punaisempaa punaista. Miehen mieliksi. ♥
China Glaze Pink Plumeria, Tree Hugger ja Jitterbug
Pink Plumeria on aivan valloittava vaaleanpunainen.Jokaisen puhtaasti vaaleanpunaisesta tyksivän olisi mielestäni ehdottomasti hypisteltävä tätä livenä. On se nätti, mutta onko tää taas mulle liian kiltti sävy. Enkö mä ikinä opi.
Tree Hugger pääsi kuvaan vaan siksi, että kolmen pullon kuvat on kivempiä kuin kahden. Vihreä, oisko shimmerinen. Oikeestaan aika kiva kevään vihreä ja erittäin hyvin käyttäytyvä.
Lähtee täältä kotiinsa keskiviikkona. TerQi! =)
Jitterbug on selkeästi shimmerinen tumma harmaa. Olen joskus kuullut sitä kovasti kehuttavan.
Aikasta magee sävy. Vähän luiru kylläkin.
Cuccio Kyoto Cherry Blossoms ja Argentinian Aubergine
Kyoto Cherry Blossoms. Aivan täydellisesti käyttäytyvä creme, niinpä, näkeehän sen sokea kanakin, että tommonen liian kiltti vaaleanpunainen siinä taas nököttää. OMG.
Argentinian Aubergine on sentään vähän sinne päin, mitä yleensä ees käytän.
Olen kyllä kovasti ihastunut Cuccion laatuun ihan pelkän tikutuksen johdosta.
Tätä täytyy saada lisää.
Oli kai niitä vielä joitain muitakin, mutta tää saa nyt riittää tähän osioon.
Voin vielä sen verran vinkata, ettei kannata samaan aikaan lakata kynsiään ja tikuttaa lakkoja, kun yrittää saada jotain postausta aikaiseksi. Siinä ei nimittäin saa just mitään aikaiseksi, ainakaan hyvin nopeasti. Eikä ainakaan ehdi niitä ruttaantuneita lakkauksiaan enää auringonpaisteessa kuvata.
Sen siitä saa, kun yrittää (jatkuvasti) suoriutua monesta asiasta yhtä aikaa.
Siispä päätän raporttini Lilalandiasta tähän ja jatkan tikuttamista. =)
Huomasitko kuvissa mitään tavallisesta poikkeavaa?
Picasa samoin kuin Facebookiin kuvien lisääminen on tökkinyt tätä kirjoittaessa jo toista päivää, enkä jaksanut enää oottaa niiden ominaisuuksien palautumista. Kuvat siis rajaamattomia luomukuvia ilman leimauksia. Ehkä muokkaan ne myöhemmin, ehkä en. Ei voi tietää.
Muksaa alkavaa viikkoa rakas kynsilakkaystäväni,
ja erityisen muksaa eloa ja oloa sulle, Annukkainen. Olet ihQ! ♥
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Kynsilakkapullopidike
Tarinahan alkaa siitä, että erinäisten sattumusten summana jouduin eBayhin...
EvilBay, tuo kaikkien shoppailuhimoisten ja masentuneitten taivas ja h***etti.
Tapasin siellä seikkaillessani kumisen esineen, johon lakkapullon saa kivasti nököttämään sopivaan kaltevuuteen lakkailun ajaksi. Jipii, rukouksiini on vastattu.
Sitä sitten miehelle selittämään, ja visioimaan, että se voisi olla sellainen hauenleuka-tyyppinenkin ratkaisu, pääasia, että siihen mahtuu isotkin lakkapullot. Mies jäi sitä asiaa sitten jalostamaan, tai niinhän mä ainakin luulin, kunnes selvisi, ettei se muistanut enää koko asiaa, saati sitä, että olin asiasta puhunut hänelle. Miehet. huoh. Kului kuukausi jos toinenkin, ja välillä jo virtuaalihypistelin niitä eByn kumitötsiä, en kuitenkaan jalostanut tilausajatusta käytännön tasolle koskaan.
Nooh, aihe eskaloitui menneellä viikolla, kun joku linkkasi kynsikoristelu-ryhmään puolipallon mallisen tellingin, jossa lakkapullo pysyy pystyssä vaikka kuinka keikuttelisi. Minä sitten innoissani sitä miehelle näyttämään ja hehkuttamaan. Siitä sitten selkeästi miehellä alkoi raksuttamaan, ja nyt tiesin, että vihdoin alkaa tapahtumaan. Kului muutamia päiviä, eikä taaskaan tapahtunut yhtään mitään asian hyväksi. Mulla oli tässä välissä kyseiset eBayn kumitötsät jo ostoskorissa, mutta jäivät kuitenkin rannalle ruikuttamaan. Taitaa olla Intian Valtameren aallot, mitkä sitä rantaa huuhtoo.
Lauantaina alkoi taas näkymään valoa tunnelin päässä, kun käytiin muutamat työkalukaupat läpi, poikkesimme ruokakaupassa, ja lopulta tupsahdimme askarteluliikkeeseen. Mies hamstrasi muutamia raaka-aineita valmistamiaan tuotteita varten. Ihan tarkkaan en kaikkien niitten esineitten loppusijoituspaikkaa edes tiedä, mutta miehellä näytti olevan selkeät visiot niistä, ja sehän on pääasia. Mä olen vain loppukäyttäjä ja jään odottamaan valmista tuotetta.
Tai no, prototyyppiä ensin, siitä se lopputuote lähtee kehittymään.
Tätä kirjoittaessa pieni kissaneitokainen sirosti tassutteli tyttömäiseen tyyliinsä kuistilta, mitä kautta kissanroikaleet kulkevat ulkoiluaitaukseensa, suussaan päästäinen. Yritin katkaista hänen hyvin alkaneen matkansa peremmälle asuntoon, mutta epäonnistun pahemman kerran ja neitokainen tiivistää askellustaan päästäkseen mahdollisimman pikaisesti ohitseni. En lähde katsomaan, mitä neitokaisella on mielessään, vaan jatkan kirjoittamista. Se on virhe, sillä neitokainen palaa alta minuutin takaisin, jolloin mun on pakko lähteä katselemaan, mihin hän mahtoi saaliinsa viedä. Mulla ei siis ole hajuakaan, missä asti asuntoa neitokainen saaliinsa kanssa kävi, joten sen etsiminen on ehkäpä turhinta puuhaa. Neitokainen palaa takaisin asuntoon ja asettuu näköttämään sängyn alle ja murisee paikalle saapuville lajitovereilleen, mistä oletan löytäväni päästäisen sängyn alta. Mutta ei, sängyn alta ei löydy päästäistä, vain pari kuivunutta kissanoksennusta, joita en rupea tässä kohtaa siivoamaan, koska mulla on kirjoittaminen kesken. Otan kolmannen närästyslääkkeen ja jatkan kirjoittamista. Päästäisen jäädessä kateisiin, ainakin toviksi, toivon todella, että se oli heittänyt henkensä ennen sisälle köijäämistään. Löytänen sen muumioituneena jonkun mööpelin alta. Toivottavasti sieltä, enkä esim. sängystä. Päästäisiä tuntuu tänä vuonna olevan sankoin joukoin, koska niitä on tässä eräinä aamuina ollut kaksin kappalein keittiön lattialla. Päästäisen maku ei ilmeisimmin hivele kissojen kulinaarisia mieltymyksiä, kissat vain leikkivät ne hengiltä ja kiinnostus lopahtaa eläinparan heittäessä lusikan nurkkaan. Niiltä sijoiltaan päästäisiä saa sitten poimia ja heitellä pihalle siilin evääksi. Tosin en ole ihan varma siitäkään, syökö siilit niitä sen enempää kuin kissatkaan.
Haen jääkaapista Mövenpick-jogurtin, mikä muuten on ihan törkeen hyvää. Harmi vaan, ettei sitä raatsi ostaa kuin silloin tällöin hyvin harvoin. Suosittelen kuitenkin lämpimästi maistamaan. Hakiessani neljännen närästyslääkkeen, kuulen aamun ensimmäisen junan kolistelevan ohitse ja kelloa katsottuani totean sen olevan noin puoli tuntia aikaisemmassa kuin normaalisti. Tosin yleensä tähän aikaan aamusta en ole edes kuuntelemassa sen menemisiä, joten voihan se olla nykyään junan normiaikataulukin.
No mutta, palatakseni siihen alkuperäiseen aiheeseen... Eilen se sitten tapahtui. Nukuin tai ainakin olin nukkuvinani pitkään. Tosiasiassa selailin kynsikoristekippiksen huutokauppakohteita ja yritin olla sen enempää puuttumatta kyseiseen tapahtumaan, tosin huonolla menestyksellä. Viimein tajusin, että mies onkin kömpinyt jo pajalle, ja laskeuduin alakertaan. Siinä jo aamupäivän aikana mies kiikuttaa omalta pajalta ensimmäisen prototyypin kynsilakkapullopidikkeestä. Pientä hienosäätöä se kaipaa sen osalta, minkä verran pehmustetta kynsilakkapullolle tarkoitetussa kolossa on. Ensimmäiseen versioon China Glaze jämähtää kuin tauti, mutta OPI putoaa, kun pidikkeen kääntää ylösalaisin. Tositilanteessa on varmasti hyvin harvinaista, että pidike jostain kumman syystä olisi ylösalaisin, mutta ilmeisesti pahimpaan on varauduttaava, ja seuraavassa pehmusteversiossa pysyy jo OPIkin tiukasti paikallaan em. asennossa. Mainiota. Kai...
Ensimmäinen prototyyppi on siis valmiina testattavaksi, ja toivon hartaasti sen joutuvan tositoimiin tänään, eli toivon jaksavani putsata vanhat lakat ja saavani lakattua kynnet, koska huomenna on taas palattava työpöydän ääreen.
Palannen aiheeseen myöhemmässä päiväkirjamerkinnässä.
Tässä eräänä päivänä törmäsin FB:n kummallisessa maailmassa neitokaiseen, joka tarjosi mulle ostettavaksi Avonin tuotteita. Jokusen purtilon sieltä purkkimerestä huolella itselleni valitsin, kun nyt viimein pitkästä aikaa pääsin Avonin tuotteiden ääreen.
Ja nyt Laura et sano siitä määrästä niinku yhtään mitään. Tyst ny! =D
Olen aikaisemmin käyttänyt mainittuja tuotteita, mutta sattumuksien summana kadotin myyjäyhteyden, enkä enää löytänyt korvaavaa yhteyttä. Onneksi nyt on taas yhteydet kunnossa ja pääsin täydentämään purtilovarastoani. Niistä sitten jossain vaiheessa lisää tarinaa, kunhan kotiutuvat.
Mutta jos sinä olet kiinnostunut kyseisen yhtiön tuotteista, ota empimättä yhteyttä Lauraan. Hän varmasti neuvoo ja palvelee. Yhteystiedot löytyy linkin takana olevlta sivulta.
Ja tämä oli ilmainen mainos, josta hyödyin mielihyvän verran. =D
Tässä kohtaa haen viidennen närästyslääkkeen ja alan laskemaan strasseja, olenhan massamyyjä ja myyn roinaa voitontavoittelumielessä. Eilinen "myynti" oli ihan kokonaista 6 euroa, että en tiedä, mihin tuon summan sijoittaisin. Jätetään tässä kohtaa laskematta, kuinka paljon onnistuin tuhlaamaan Kynsikoristelukikirpan huutokaupassa... =D
EvilBay, tuo kaikkien shoppailuhimoisten ja masentuneitten taivas ja h***etti.
Tapasin siellä seikkaillessani kumisen esineen, johon lakkapullon saa kivasti nököttämään sopivaan kaltevuuteen lakkailun ajaksi. Jipii, rukouksiini on vastattu.
Sitä sitten miehelle selittämään, ja visioimaan, että se voisi olla sellainen hauenleuka-tyyppinenkin ratkaisu, pääasia, että siihen mahtuu isotkin lakkapullot. Mies jäi sitä asiaa sitten jalostamaan, tai niinhän mä ainakin luulin, kunnes selvisi, ettei se muistanut enää koko asiaa, saati sitä, että olin asiasta puhunut hänelle. Miehet. huoh. Kului kuukausi jos toinenkin, ja välillä jo virtuaalihypistelin niitä eByn kumitötsiä, en kuitenkaan jalostanut tilausajatusta käytännön tasolle koskaan.
Nooh, aihe eskaloitui menneellä viikolla, kun joku linkkasi kynsikoristelu-ryhmään puolipallon mallisen tellingin, jossa lakkapullo pysyy pystyssä vaikka kuinka keikuttelisi. Minä sitten innoissani sitä miehelle näyttämään ja hehkuttamaan. Siitä sitten selkeästi miehellä alkoi raksuttamaan, ja nyt tiesin, että vihdoin alkaa tapahtumaan. Kului muutamia päiviä, eikä taaskaan tapahtunut yhtään mitään asian hyväksi. Mulla oli tässä välissä kyseiset eBayn kumitötsät jo ostoskorissa, mutta jäivät kuitenkin rannalle ruikuttamaan. Taitaa olla Intian Valtameren aallot, mitkä sitä rantaa huuhtoo.
Lauantaina alkoi taas näkymään valoa tunnelin päässä, kun käytiin muutamat työkalukaupat läpi, poikkesimme ruokakaupassa, ja lopulta tupsahdimme askarteluliikkeeseen. Mies hamstrasi muutamia raaka-aineita valmistamiaan tuotteita varten. Ihan tarkkaan en kaikkien niitten esineitten loppusijoituspaikkaa edes tiedä, mutta miehellä näytti olevan selkeät visiot niistä, ja sehän on pääasia. Mä olen vain loppukäyttäjä ja jään odottamaan valmista tuotetta.
Tai no, prototyyppiä ensin, siitä se lopputuote lähtee kehittymään.
Tätä kirjoittaessa pieni kissaneitokainen sirosti tassutteli tyttömäiseen tyyliinsä kuistilta, mitä kautta kissanroikaleet kulkevat ulkoiluaitaukseensa, suussaan päästäinen. Yritin katkaista hänen hyvin alkaneen matkansa peremmälle asuntoon, mutta epäonnistun pahemman kerran ja neitokainen tiivistää askellustaan päästäkseen mahdollisimman pikaisesti ohitseni. En lähde katsomaan, mitä neitokaisella on mielessään, vaan jatkan kirjoittamista. Se on virhe, sillä neitokainen palaa alta minuutin takaisin, jolloin mun on pakko lähteä katselemaan, mihin hän mahtoi saaliinsa viedä. Mulla ei siis ole hajuakaan, missä asti asuntoa neitokainen saaliinsa kanssa kävi, joten sen etsiminen on ehkäpä turhinta puuhaa. Neitokainen palaa takaisin asuntoon ja asettuu näköttämään sängyn alle ja murisee paikalle saapuville lajitovereilleen, mistä oletan löytäväni päästäisen sängyn alta. Mutta ei, sängyn alta ei löydy päästäistä, vain pari kuivunutta kissanoksennusta, joita en rupea tässä kohtaa siivoamaan, koska mulla on kirjoittaminen kesken. Otan kolmannen närästyslääkkeen ja jatkan kirjoittamista. Päästäisen jäädessä kateisiin, ainakin toviksi, toivon todella, että se oli heittänyt henkensä ennen sisälle köijäämistään. Löytänen sen muumioituneena jonkun mööpelin alta. Toivottavasti sieltä, enkä esim. sängystä. Päästäisiä tuntuu tänä vuonna olevan sankoin joukoin, koska niitä on tässä eräinä aamuina ollut kaksin kappalein keittiön lattialla. Päästäisen maku ei ilmeisimmin hivele kissojen kulinaarisia mieltymyksiä, kissat vain leikkivät ne hengiltä ja kiinnostus lopahtaa eläinparan heittäessä lusikan nurkkaan. Niiltä sijoiltaan päästäisiä saa sitten poimia ja heitellä pihalle siilin evääksi. Tosin en ole ihan varma siitäkään, syökö siilit niitä sen enempää kuin kissatkaan.
Haen jääkaapista Mövenpick-jogurtin, mikä muuten on ihan törkeen hyvää. Harmi vaan, ettei sitä raatsi ostaa kuin silloin tällöin hyvin harvoin. Suosittelen kuitenkin lämpimästi maistamaan. Hakiessani neljännen närästyslääkkeen, kuulen aamun ensimmäisen junan kolistelevan ohitse ja kelloa katsottuani totean sen olevan noin puoli tuntia aikaisemmassa kuin normaalisti. Tosin yleensä tähän aikaan aamusta en ole edes kuuntelemassa sen menemisiä, joten voihan se olla nykyään junan normiaikataulukin.
No mutta, palatakseni siihen alkuperäiseen aiheeseen... Eilen se sitten tapahtui. Nukuin tai ainakin olin nukkuvinani pitkään. Tosiasiassa selailin kynsikoristekippiksen huutokauppakohteita ja yritin olla sen enempää puuttumatta kyseiseen tapahtumaan, tosin huonolla menestyksellä. Viimein tajusin, että mies onkin kömpinyt jo pajalle, ja laskeuduin alakertaan. Siinä jo aamupäivän aikana mies kiikuttaa omalta pajalta ensimmäisen prototyypin kynsilakkapullopidikkeestä. Pientä hienosäätöä se kaipaa sen osalta, minkä verran pehmustetta kynsilakkapullolle tarkoitetussa kolossa on. Ensimmäiseen versioon China Glaze jämähtää kuin tauti, mutta OPI putoaa, kun pidikkeen kääntää ylösalaisin. Tositilanteessa on varmasti hyvin harvinaista, että pidike jostain kumman syystä olisi ylösalaisin, mutta ilmeisesti pahimpaan on varauduttaava, ja seuraavassa pehmusteversiossa pysyy jo OPIkin tiukasti paikallaan em. asennossa. Mainiota. Kai...
Ensimmäinen prototyyppi on siis valmiina testattavaksi, ja toivon hartaasti sen joutuvan tositoimiin tänään, eli toivon jaksavani putsata vanhat lakat ja saavani lakattua kynnet, koska huomenna on taas palattava työpöydän ääreen.
Palannen aiheeseen myöhemmässä päiväkirjamerkinnässä.
Tässä eräänä päivänä törmäsin FB:n kummallisessa maailmassa neitokaiseen, joka tarjosi mulle ostettavaksi Avonin tuotteita. Jokusen purtilon sieltä purkkimerestä huolella itselleni valitsin, kun nyt viimein pitkästä aikaa pääsin Avonin tuotteiden ääreen.
Ja nyt Laura et sano siitä määrästä niinku yhtään mitään. Tyst ny! =D
Olen aikaisemmin käyttänyt mainittuja tuotteita, mutta sattumuksien summana kadotin myyjäyhteyden, enkä enää löytänyt korvaavaa yhteyttä. Onneksi nyt on taas yhteydet kunnossa ja pääsin täydentämään purtilovarastoani. Niistä sitten jossain vaiheessa lisää tarinaa, kunhan kotiutuvat.
Mutta jos sinä olet kiinnostunut kyseisen yhtiön tuotteista, ota empimättä yhteyttä Lauraan. Hän varmasti neuvoo ja palvelee. Yhteystiedot löytyy linkin takana olevlta sivulta.
Ja tämä oli ilmainen mainos, josta hyödyin mielihyvän verran. =D
Tässä kohtaa haen viidennen närästyslääkkeen ja alan laskemaan strasseja, olenhan massamyyjä ja myyn roinaa voitontavoittelumielessä. Eilinen "myynti" oli ihan kokonaista 6 euroa, että en tiedä, mihin tuon summan sijoittaisin. Jätetään tässä kohtaa laskematta, kuinka paljon onnistuin tuhlaamaan Kynsikoristelukikirpan huutokaupassa... =D
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Itsekkyys
Olen sitä mieltä, että ...
jos ihmiset olisivat inhimillisempiä olentoja, meillä kaikilla olisi täällä parempi olla.
jos naiset olisivat lojaalimpia toisiaan kohtaan, ja miehet uskollisempia, olisi vähemmän mieleltään satutettuja lapsia, joista jossain vaiheessa kasvaa särkyneitä aikuisia.
jokainen kadulla kulkeva ihminen on velvollinen väistämään vastaantulijaa.
Se ei ole vain minun velvollisuuteni.
kenelläkään ei ole oikeutta kaupassa tukkia koko käytävää pitämällä ostoskärryä käsivarren mitan itsestään tutkiessaan hyllyn antimia.
kassajonossa kenelläkään ei ole oikeutta ajaa kärryä toisen kantapäille.
kassajonossa seuraava ei pääse kaupasta yhtään sen nopeampaa ulos, vaikka minun pakatessani ostoksia hän ajaa kärrynsä kassaneidin kohdalle estäen näin pääsyni maksamaan ostoksiani. Päinvastoin, aikaa tuhraantuu siinä, että raivaan tieni kassapäätteen luokse.
jokaisella on velvollisuus tehdä oma pieni osansa kierrättämisestä ja lajittelusta, koska se ei todellakaan vie liikaa aikaa kenenkään elämästä. Jokaisen on otettava vastuu ympäristön roskaamisesta ja saastumisesta.
kenelläkään ei ole oikeutta heittää roskia auton ikkunasta luontoon tai kadulle, räkiä jalkakäytävälle, jossa muutkin kävelevät, paskattaa koiraansa kenenkään postilaatikolla, että koiranpaska on mun kengänpohjassa käydessäni hakemassa lehden, eikä rikkoa toisen omaisuutta, vaikka se siinä kohilla olisikin juuri, kun sulla on paha mieli.
kaikki ihmiset, myös sinä ja minä, olemme velvollisia ajattelemaan asioita omaa napaa pidemmälle.
kaikkia ei tarvitse rakastaa, eikä kaikista tarvitse pitää, mutta jokaisella on ihmisarvo ja oikeus olla olemassa, kulkea kadulla, käydä kaupassa, jne.
äitiä ja sisaruksia ei tarvitse sietää ja rakastaa siksi, että he ovat sukulaisia, eikä heiltä tarvitse hyväksyä mitä tahansa kohtelua. Heidät voi sulkea oman elämän ulkopuolelle, jos he eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet, ja heistä aiheutuu vain pahaa mieltä.
ajatteleminen ei ole kiellettyä.
jos rakastaa, ei satuta sitä, ketä rakastaa.
positiivisuus on usein hukassa, mutta sen avulla olen selvinnyt monesta suosta, ja lopulta elämä kantaa ihanien Ystävien olemassaolon vuoksi.
Ystävät voi valita, sukulaisia ei. Silti sukulaisilta ei tarvitse hyväksyä mitä tahansa käytöstä.
Koskaan et voi tietää, milloin tietämättäsi satutat jotakuta särkynyttä mieltä, ja se voi olla viimeinen niitti siihen särkyneeseen mieleen. Jaksatko sinä kantaa siitä vastuun?
Lopuksi tahdon vielä kiittää teitä ihania ihmisiä, joita olen saanut tavata kynsilakkaharrastukseni ja blogin kautta. Ilman teitä elämä olisi aika tylsää. Teidän kanssanne ja teitä varten minä jaksan.
Lila laaaaaaaaaaaaaaaaaavs juu. ♥
PS. Nämä ei olleet hyvästit. Bloggaaminen todellakin jatkuu. =D
Kiitos, jos luit loppuun asti.
jos ihmiset olisivat inhimillisempiä olentoja, meillä kaikilla olisi täällä parempi olla.
jos naiset olisivat lojaalimpia toisiaan kohtaan, ja miehet uskollisempia, olisi vähemmän mieleltään satutettuja lapsia, joista jossain vaiheessa kasvaa särkyneitä aikuisia.
jokainen kadulla kulkeva ihminen on velvollinen väistämään vastaantulijaa.
Se ei ole vain minun velvollisuuteni.
kenelläkään ei ole oikeutta kaupassa tukkia koko käytävää pitämällä ostoskärryä käsivarren mitan itsestään tutkiessaan hyllyn antimia.
kassajonossa kenelläkään ei ole oikeutta ajaa kärryä toisen kantapäille.
kassajonossa seuraava ei pääse kaupasta yhtään sen nopeampaa ulos, vaikka minun pakatessani ostoksia hän ajaa kärrynsä kassaneidin kohdalle estäen näin pääsyni maksamaan ostoksiani. Päinvastoin, aikaa tuhraantuu siinä, että raivaan tieni kassapäätteen luokse.
jokaisella on velvollisuus tehdä oma pieni osansa kierrättämisestä ja lajittelusta, koska se ei todellakaan vie liikaa aikaa kenenkään elämästä. Jokaisen on otettava vastuu ympäristön roskaamisesta ja saastumisesta.
kenelläkään ei ole oikeutta heittää roskia auton ikkunasta luontoon tai kadulle, räkiä jalkakäytävälle, jossa muutkin kävelevät, paskattaa koiraansa kenenkään postilaatikolla, että koiranpaska on mun kengänpohjassa käydessäni hakemassa lehden, eikä rikkoa toisen omaisuutta, vaikka se siinä kohilla olisikin juuri, kun sulla on paha mieli.
kaikki ihmiset, myös sinä ja minä, olemme velvollisia ajattelemaan asioita omaa napaa pidemmälle.
kaikkia ei tarvitse rakastaa, eikä kaikista tarvitse pitää, mutta jokaisella on ihmisarvo ja oikeus olla olemassa, kulkea kadulla, käydä kaupassa, jne.
äitiä ja sisaruksia ei tarvitse sietää ja rakastaa siksi, että he ovat sukulaisia, eikä heiltä tarvitse hyväksyä mitä tahansa kohtelua. Heidät voi sulkea oman elämän ulkopuolelle, jos he eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet, ja heistä aiheutuu vain pahaa mieltä.
ajatteleminen ei ole kiellettyä.
jos rakastaa, ei satuta sitä, ketä rakastaa.
positiivisuus on usein hukassa, mutta sen avulla olen selvinnyt monesta suosta, ja lopulta elämä kantaa ihanien Ystävien olemassaolon vuoksi.
Ystävät voi valita, sukulaisia ei. Silti sukulaisilta ei tarvitse hyväksyä mitä tahansa käytöstä.
Koskaan et voi tietää, milloin tietämättäsi satutat jotakuta särkynyttä mieltä, ja se voi olla viimeinen niitti siihen särkyneeseen mieleen. Jaksatko sinä kantaa siitä vastuun?
Lopuksi tahdon vielä kiittää teitä ihania ihmisiä, joita olen saanut tavata kynsilakkaharrastukseni ja blogin kautta. Ilman teitä elämä olisi aika tylsää. Teidän kanssanne ja teitä varten minä jaksan.
Lila laaaaaaaaaaaaaaaaaavs juu. ♥
PS. Nämä ei olleet hyvästit. Bloggaaminen todellakin jatkuu. =D
Kiitos, jos luit loppuun asti.
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Minut on bannattu
Joo, kuten olen todennut, astuin Facebookin ihmeelliseen maailmaan helmikuussa rakkaan ihanan kynsilakkaystäväni painostuksesta ja suosiollisella avustuksella.
Kieltämättä olin blogeista lukenut, kuinka ihania löytöjä kukakin oli FB-kirppiksilta tehnyt ja kateellisena ajattelin, että minähän en sinne liity. Liityinpähän lopulta kuitenkin.
Nyt olen hyvin ansiokkaasti ostostellut erinäisiltä FB-kirppiksilta kaikenlaista "tarpeellista", eikä pelkästään kynsikoristeluharrastukseeni liittyen. Pari ostosta ansaitsivat taannoin oikein oman päiväkirjamerkinnänkin, mutta muutoin ostostelu, maksaminen ja tuotteen vastaanottaminen on sujunut ilman eri mainintaa. Olen kohdannut varsin innovatiivisia pakkausratkaisuja ja saanut myös niistä uusia ajatuksia pakata asioita. Kaikki ostokseni ovat tulleet ehjänä perille, vaikka muutamassa paketissa olisi ollut hieman toivomisen varaa pakkaamisessa, ja ylipäätään ne ovat tulleet kaikki perille, ennemmin tai myöhemmin, postin ansiosta tai siitä huolimatta...
Jotain pientä olen myös itse laittanut myyntiin, ja kivasti saanutkin härpäkkeitä myytyä.
Viimeksi tuossa noin viikko sitten laitoin muutamia tuotteita myyntiin, ja lisäilin ilmoituksia aina keksiessäni uutta myytävää. Laitoin samanlaiset ilmoitukset kahdelle eri kirpalle saadakseni ilmoituksilleni kattavamman huomion.
Nooh, tuossa viime tiistai-iltana kurkkasin tapani mukaan vielä ennen nukkumaan menoa kirpat läpi, ettei vaan mitään hyvin olennaista mene ohi silmien. Huomasin eräällä kynsikoristeisiin keskittyneellä kirpalla, että joku neitokainen kaipaili viiloja. Minä siihen kommenttia laittamaan ja neitokaiselle yksityisviestiä lähettämään. Palasin takaisin kirpan puolelle tarkoituksena muokata jättämääni kommenttia lisäämällä siihen, että jätin YV:n.
FB rupesikin mulle siinä herjailemaan, ja ihmettelin asiaa kovin. Yritin uudelleen seurauksella, että FB jatkaa herjaamista. Tutkin, onko nettiyhteys tallella, ja se sillä kertaa ei ollut katkennut, ja minä jatkan hämmästelyä. Kurkkaan välillä FB:n etusivua ja kahlaan läpi ryhmien nimiä, mihin olen liittynyt, ja tätä kyseistä FB-kirppaa ei listaltani enää löydykään.
Mietin kuumeisesti, että klikkasinko itseni vahingossa eroamaan koko ryhmästä, mutten uskonut tähän teoriaan itsekään. Etsin kirpan näytölle ja klikkaan itselleni liittymispyynnön. Menen nukkumaan, koska olen palautunut takaisin työelämään, ja nukkuakin välillä pitää.
Aamulla avaan FB:n ja tutkin tapahtunutta. Edelleen olen ryhmästä ulkona, ja klikkaan liittymispyyntöä uudelleen, sekä laitan kyseisen kirpan YP:lle YV:n tiedustellen, missä on vika vai onko minut mahdollisesti poistettu ryhmästä, kun en sinne enää pääse.
Työpaikalle saavuttuani avasin FB:n, koska kadonneen ryhmänjäsenyyden mystinen kohtalo askarrutti kovin mieltäni. Sieltähän kyseinen YP minulle ystävällisesti vastailikin, arvatenkin heti herättyään kauneusuniltaan, ja valaisi minua, että kyllä näin on käynyt, että minut on poistettu ryhmästä. YP oli toisen YP:n kanssa asiasta keskustellut, ja he olivat sievissä pikku päissään tulleet siihen tulokseen, että minä harjoitan tuotteiden massamyyntiä, tilaan halvalla ja myyn sittenvoittomielessä.
Hämmästelin kovasti sitä, miten asia on hoidettu, ilman asiasta minun kanssani keskustelematta tai antamatta varoitusta tai asiasta mitään kyselemättä. Ei kait siinä, he ovat ylläpitäjiä, mutta asiat voi hoitaa niin monella eri tavalla. Pyysin vielä oikeuksiani sen verran takaisin, että saan poistettua myynti-ilmoitukseni, johon kyseinen YP ilmoitti, että ilmoitukseni on poistettu, lisäten vielä, että asiasta olisi minulle joku joskus ilmoitellutkin koneelle päästessään.
Kritisoin edelleen asian äkillisyyttä ja sitä, miten asia oli heidän puoleltaan hoidettu. YP käski olla purkamatta mielipahaani häneen, koska toiselta YP:ltä asiaa tiedusteltuaan, tämä toinen YP oli käskenyt ensimmäisenä laittaa minut ryhmästä pihalle.
Lopulta YP kuitenkin ymmärsi asian ytimen, eli myönsi, että minulla on oikeus mielipiteeseeni.
Se on ihan h***etin totta, tässä kohtaa en voinut muuta kuin olla samaa mieltä.
Että näin. Sen vähän, mitä olen kirpalla myynyt, olen saanut erittäin hyvää palautetta, ja kaksi tyttöä on heti tuotteet saatuaan ostanut minulta lisää. Useimmat kiittelevät hyvää tiedonkulkua ja sitä, miten nopeasti saavat minulta ostamansa tuotteet. Näin ollen olen antanut itseni ymmärtää, että minulla olisi varsin tyytyväisiä "asiakkaita".
Massamyyntiin voisin todeta sen verran, että eräs asia, mitä en ole halunnut täällä suoraan sanoa on, että sairastan vaikeaa masennusta. Olen yrittänyt parantaa sitä tilailemalla erinäisiä määriä kaikenlaista mieltäni piristävää tavaraa ja kynsienkoristeluhärpäkkeitä. Osan niistä jaoin taannoisessa Turhaa roinaa -tempauksessa, mutta koska se ei merkittävässä määrin vähentänyt roinan määrää, vaikka aika monta pakettia maailmalle pistinkin, päätin kokeilla, josko niitä joku ostaisi. Ja onhan niitä ostanut. Muutaman paketin olen saanut kiikuttaa postilaatikkoon. Silti sitä roinaa on vaan edelleen hirveitä määriä.
En missään kohtaa ole tajunnut, että mulla on kotonani "massamyyntiin" viittaavia määriä kynsihärpäkkeitä, vaikka määrät ovatkin jossain vaiheessa aiheuttaneet ahdistusta. Saatikka, että olisin saanut niitä myydyksi massoittain. Voin vielä todeta, että ei, masennus ei parane eBaysta ostelemalla.
Tässä juuri eräänä päivänä eräs kynsilakkaystäväni tuumasi, että hänen kuukausitulonsa on noin 500 euroa. Minua alkoi todenteolla hävettämään itseni puolesta, koska varmasti "pahimpina" kuukausina mä olen hölvännyt kaikkeen turhuuteen ihan helposti kyseisen summan rahaa, millä joku toinen joutuu perheineen kituuttamaan. Olen hyvin pahoillani tästä epätasa-arvosta, mutta mä olen valmistunut opistotasoisesta ammatillisesta oppilaitoksesta 24 vuotta sitten, minkä jälkeen olen ollut kokonaiset kolme viikkoa työttömänä, ja nykyinen palkanmaksaja mulla on ollut 22 vuotta. Tässä on jos jonkinlaista ikälisää kertynyt ja ammattitaitoni ja muiden työhöni liittyvien henkilökohtaisten ominaisuuksieni ansiosta minulle maksetaan peruspalkan lisäksi myös mielestäni melko muhkeaa henkilökohtaista lisää, jonka katson ansainneeni. Haluan myös mainita, että ilman tuota miestä, kuka meillä asuu, mulla ei välttämättä olisi varaa ihan tähän kaikkeen, mitä ympärilläni on. Tämän kertomuksen tarkoitus ei ole leveillä rahalla ja tuloilla, vaan kertoa jotain faktoja bloginimen takana.
Kynsiharrastus on suurin kulueräni asumisen ja kuuden kissan huoltamisen jälkeen. Mitään muuta harrastusta mulla ei ole. En käy kapakoissa, enkä matkustele. Esimerkkinä voin kertoa, että uusia farkkuja ostin vimeksi vuosi sitten kesäkuussa kahdet samalla kertaa mieleiset löydettyäni Citymarketin alerekistä, kun tilille tupsahti kesälomarahat. Kolme puseroa ja uudet avokkaat ostin viime viikolla, kun oli tämänvuotisia lomarahoja vielä tilillä. Kengistä voin kertoa sen verran, että kahdet mokkasiinityyppiset lempparikesäkenkäni olivat jo viime kesänä saumastaan ratkenneet, mutta käytin niitä edelleen tämän alkukesän. Maanantaina kyseisistä kengistä lilan parin oikean kengän ratkeama repesi niin pahasti, että isovarvas kurkistaa siltä, mistä sen ei pitäisi kurkistella, ja ne eivät enää pysy jalassa kyseisen ratkeaman takia. Kummatkin mokkasiinit ovat monta vuotta vanhat ja todellakin loppuunkulutetut ja harkitsin niiden roskiinheittämistä jo viime kesänä, mutta en raatsinut. En siis osta jatkuvasti kenkiä ja vaatteita, enkä varsinkaan mitään muoti- tai merkkivaatteita. En edes muista, milloin viimeksi olisin ostanut jonkun täysihintaisen vaatteen. Minulle riittää, että päälläni on mukavantuntuiset ja puhtaat vaatteet.
Nooh, palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, olen edelleen hyvin hämmentynyt minuun kohdistuneesta bannaamisesta. Mielestäni olen asiani hoitanut hyvin, ja asiat voi hoitaa ja ilmaista niin monella eri tapaa. Tämä kohtaamani hämmentävä tapa on ilmeisesti heidän tapansa hoitaa asiat. En tiedä, kuinka pitkälle elämässä pärjää tuolla asenteella, mutta osan siitä pistän nuoruuden kokemattomuuden piikkiin ja villi veikkaukseni onkin, että elämä opettaa.
Ei muuta kuin lykkyä pyttyyn sinnepäin! =D
Olin kuullut useammalta taholta tällä lyhyellä FB-urallani kautta rantain kerrottuja juttuja kynsikoristeisiin keskittyneestä kirpasta, jolla kuulema on diktatoorinen meininki. Luulin puhuttavan eräästä toisesta kirpasta, jolla tässä taannoin YP nimitteli kynsilakkaystävääni snobbailijaksi ja muutenkin omituista käytöstä oli havaittavissa kyseisen kirpan kahden ylläpitäjän taholta. Nyt minulle vasta selvisi, että kyseiset kertomukset liittyivätkin tähän vaarattomana pitämääni kirppaan. Kuulun myös tuohon toiseen kirppaan, vaikka en sieltä kai ole mitään ostanutkaan, enkä edes kuvitellut sinne laittavani mitään myyntiin.
Masentunut mieleni sai kolauksen, onhan minut taas kerran jonkun toimesta hylätty, mutta tämä nyt oli kuitenkin varmasti hylkäämisistä se vähäpätöisin, lähinnä naurattaa tuo käytös.
Olisinpa kärpäsenä katossa näkemässä kun tuo mielivalta kopsahtaa omaan nilkkaan.
Juup, että tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Mulla oli ajatuksena hieman toisenlainen päiväkirjamerkintä, mutta nämä tapahtumat pakottivat minut avautumaan nyt tästä asiasta.
Lisäsin nämä myytävänä olevat tuotteet myös tänne kynsilakkapäiväkirjaani Myytävänä-välilehdelle, josko täältä joku ne sattuisi bongaamaan, ja innostuisi auttamaan minua kadonneen tilan metsästyksessä. =D
Ei tässä sitten muuta kuin mukavaa viikonloppua kaikille ihanille, kohdelkaa ihmisiä niinkuin haluaisitte itseänne kohdeltavan, koska koskaan et voi tietää, milloin lähimmäisellä on särkynyt mieli, joka kaipaa tukea ja kannustusta, eikä ehkä kestäkään enää yhtään vastoinkäymistä.
Lila laaaaaaaaaaaaaaaaaaavs juu! ♥
Kieltämättä olin blogeista lukenut, kuinka ihania löytöjä kukakin oli FB-kirppiksilta tehnyt ja kateellisena ajattelin, että minähän en sinne liity. Liityinpähän lopulta kuitenkin.
Nyt olen hyvin ansiokkaasti ostostellut erinäisiltä FB-kirppiksilta kaikenlaista "tarpeellista", eikä pelkästään kynsikoristeluharrastukseeni liittyen. Pari ostosta ansaitsivat taannoin oikein oman päiväkirjamerkinnänkin, mutta muutoin ostostelu, maksaminen ja tuotteen vastaanottaminen on sujunut ilman eri mainintaa. Olen kohdannut varsin innovatiivisia pakkausratkaisuja ja saanut myös niistä uusia ajatuksia pakata asioita. Kaikki ostokseni ovat tulleet ehjänä perille, vaikka muutamassa paketissa olisi ollut hieman toivomisen varaa pakkaamisessa, ja ylipäätään ne ovat tulleet kaikki perille, ennemmin tai myöhemmin, postin ansiosta tai siitä huolimatta...
Jotain pientä olen myös itse laittanut myyntiin, ja kivasti saanutkin härpäkkeitä myytyä.
Viimeksi tuossa noin viikko sitten laitoin muutamia tuotteita myyntiin, ja lisäilin ilmoituksia aina keksiessäni uutta myytävää. Laitoin samanlaiset ilmoitukset kahdelle eri kirpalle saadakseni ilmoituksilleni kattavamman huomion.
Nooh, tuossa viime tiistai-iltana kurkkasin tapani mukaan vielä ennen nukkumaan menoa kirpat läpi, ettei vaan mitään hyvin olennaista mene ohi silmien. Huomasin eräällä kynsikoristeisiin keskittyneellä kirpalla, että joku neitokainen kaipaili viiloja. Minä siihen kommenttia laittamaan ja neitokaiselle yksityisviestiä lähettämään. Palasin takaisin kirpan puolelle tarkoituksena muokata jättämääni kommenttia lisäämällä siihen, että jätin YV:n.
FB rupesikin mulle siinä herjailemaan, ja ihmettelin asiaa kovin. Yritin uudelleen seurauksella, että FB jatkaa herjaamista. Tutkin, onko nettiyhteys tallella, ja se sillä kertaa ei ollut katkennut, ja minä jatkan hämmästelyä. Kurkkaan välillä FB:n etusivua ja kahlaan läpi ryhmien nimiä, mihin olen liittynyt, ja tätä kyseistä FB-kirppaa ei listaltani enää löydykään.
Mietin kuumeisesti, että klikkasinko itseni vahingossa eroamaan koko ryhmästä, mutten uskonut tähän teoriaan itsekään. Etsin kirpan näytölle ja klikkaan itselleni liittymispyynnön. Menen nukkumaan, koska olen palautunut takaisin työelämään, ja nukkuakin välillä pitää.
Aamulla avaan FB:n ja tutkin tapahtunutta. Edelleen olen ryhmästä ulkona, ja klikkaan liittymispyyntöä uudelleen, sekä laitan kyseisen kirpan YP:lle YV:n tiedustellen, missä on vika vai onko minut mahdollisesti poistettu ryhmästä, kun en sinne enää pääse.
Työpaikalle saavuttuani avasin FB:n, koska kadonneen ryhmänjäsenyyden mystinen kohtalo askarrutti kovin mieltäni. Sieltähän kyseinen YP minulle ystävällisesti vastailikin, arvatenkin heti herättyään kauneusuniltaan, ja valaisi minua, että kyllä näin on käynyt, että minut on poistettu ryhmästä. YP oli toisen YP:n kanssa asiasta keskustellut, ja he olivat sievissä pikku päissään tulleet siihen tulokseen, että minä harjoitan tuotteiden massamyyntiä, tilaan halvalla ja myyn sittenvoittomielessä.
Hämmästelin kovasti sitä, miten asia on hoidettu, ilman asiasta minun kanssani keskustelematta tai antamatta varoitusta tai asiasta mitään kyselemättä. Ei kait siinä, he ovat ylläpitäjiä, mutta asiat voi hoitaa niin monella eri tavalla. Pyysin vielä oikeuksiani sen verran takaisin, että saan poistettua myynti-ilmoitukseni, johon kyseinen YP ilmoitti, että ilmoitukseni on poistettu, lisäten vielä, että asiasta olisi minulle joku joskus ilmoitellutkin koneelle päästessään.
Kritisoin edelleen asian äkillisyyttä ja sitä, miten asia oli heidän puoleltaan hoidettu. YP käski olla purkamatta mielipahaani häneen, koska toiselta YP:ltä asiaa tiedusteltuaan, tämä toinen YP oli käskenyt ensimmäisenä laittaa minut ryhmästä pihalle.
Lopulta YP kuitenkin ymmärsi asian ytimen, eli myönsi, että minulla on oikeus mielipiteeseeni.
Se on ihan h***etin totta, tässä kohtaa en voinut muuta kuin olla samaa mieltä.
Että näin. Sen vähän, mitä olen kirpalla myynyt, olen saanut erittäin hyvää palautetta, ja kaksi tyttöä on heti tuotteet saatuaan ostanut minulta lisää. Useimmat kiittelevät hyvää tiedonkulkua ja sitä, miten nopeasti saavat minulta ostamansa tuotteet. Näin ollen olen antanut itseni ymmärtää, että minulla olisi varsin tyytyväisiä "asiakkaita".
Massamyyntiin voisin todeta sen verran, että eräs asia, mitä en ole halunnut täällä suoraan sanoa on, että sairastan vaikeaa masennusta. Olen yrittänyt parantaa sitä tilailemalla erinäisiä määriä kaikenlaista mieltäni piristävää tavaraa ja kynsienkoristeluhärpäkkeitä. Osan niistä jaoin taannoisessa Turhaa roinaa -tempauksessa, mutta koska se ei merkittävässä määrin vähentänyt roinan määrää, vaikka aika monta pakettia maailmalle pistinkin, päätin kokeilla, josko niitä joku ostaisi. Ja onhan niitä ostanut. Muutaman paketin olen saanut kiikuttaa postilaatikkoon. Silti sitä roinaa on vaan edelleen hirveitä määriä.
En missään kohtaa ole tajunnut, että mulla on kotonani "massamyyntiin" viittaavia määriä kynsihärpäkkeitä, vaikka määrät ovatkin jossain vaiheessa aiheuttaneet ahdistusta. Saatikka, että olisin saanut niitä myydyksi massoittain. Voin vielä todeta, että ei, masennus ei parane eBaysta ostelemalla.
Tässä juuri eräänä päivänä eräs kynsilakkaystäväni tuumasi, että hänen kuukausitulonsa on noin 500 euroa. Minua alkoi todenteolla hävettämään itseni puolesta, koska varmasti "pahimpina" kuukausina mä olen hölvännyt kaikkeen turhuuteen ihan helposti kyseisen summan rahaa, millä joku toinen joutuu perheineen kituuttamaan. Olen hyvin pahoillani tästä epätasa-arvosta, mutta mä olen valmistunut opistotasoisesta ammatillisesta oppilaitoksesta 24 vuotta sitten, minkä jälkeen olen ollut kokonaiset kolme viikkoa työttömänä, ja nykyinen palkanmaksaja mulla on ollut 22 vuotta. Tässä on jos jonkinlaista ikälisää kertynyt ja ammattitaitoni ja muiden työhöni liittyvien henkilökohtaisten ominaisuuksieni ansiosta minulle maksetaan peruspalkan lisäksi myös mielestäni melko muhkeaa henkilökohtaista lisää, jonka katson ansainneeni. Haluan myös mainita, että ilman tuota miestä, kuka meillä asuu, mulla ei välttämättä olisi varaa ihan tähän kaikkeen, mitä ympärilläni on. Tämän kertomuksen tarkoitus ei ole leveillä rahalla ja tuloilla, vaan kertoa jotain faktoja bloginimen takana.
Kynsiharrastus on suurin kulueräni asumisen ja kuuden kissan huoltamisen jälkeen. Mitään muuta harrastusta mulla ei ole. En käy kapakoissa, enkä matkustele. Esimerkkinä voin kertoa, että uusia farkkuja ostin vimeksi vuosi sitten kesäkuussa kahdet samalla kertaa mieleiset löydettyäni Citymarketin alerekistä, kun tilille tupsahti kesälomarahat. Kolme puseroa ja uudet avokkaat ostin viime viikolla, kun oli tämänvuotisia lomarahoja vielä tilillä. Kengistä voin kertoa sen verran, että kahdet mokkasiinityyppiset lempparikesäkenkäni olivat jo viime kesänä saumastaan ratkenneet, mutta käytin niitä edelleen tämän alkukesän. Maanantaina kyseisistä kengistä lilan parin oikean kengän ratkeama repesi niin pahasti, että isovarvas kurkistaa siltä, mistä sen ei pitäisi kurkistella, ja ne eivät enää pysy jalassa kyseisen ratkeaman takia. Kummatkin mokkasiinit ovat monta vuotta vanhat ja todellakin loppuunkulutetut ja harkitsin niiden roskiinheittämistä jo viime kesänä, mutta en raatsinut. En siis osta jatkuvasti kenkiä ja vaatteita, enkä varsinkaan mitään muoti- tai merkkivaatteita. En edes muista, milloin viimeksi olisin ostanut jonkun täysihintaisen vaatteen. Minulle riittää, että päälläni on mukavantuntuiset ja puhtaat vaatteet.
Nooh, palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, olen edelleen hyvin hämmentynyt minuun kohdistuneesta bannaamisesta. Mielestäni olen asiani hoitanut hyvin, ja asiat voi hoitaa ja ilmaista niin monella eri tapaa. Tämä kohtaamani hämmentävä tapa on ilmeisesti heidän tapansa hoitaa asiat. En tiedä, kuinka pitkälle elämässä pärjää tuolla asenteella, mutta osan siitä pistän nuoruuden kokemattomuuden piikkiin ja villi veikkaukseni onkin, että elämä opettaa.
Ei muuta kuin lykkyä pyttyyn sinnepäin! =D
Olin kuullut useammalta taholta tällä lyhyellä FB-urallani kautta rantain kerrottuja juttuja kynsikoristeisiin keskittyneestä kirpasta, jolla kuulema on diktatoorinen meininki. Luulin puhuttavan eräästä toisesta kirpasta, jolla tässä taannoin YP nimitteli kynsilakkaystävääni snobbailijaksi ja muutenkin omituista käytöstä oli havaittavissa kyseisen kirpan kahden ylläpitäjän taholta. Nyt minulle vasta selvisi, että kyseiset kertomukset liittyivätkin tähän vaarattomana pitämääni kirppaan. Kuulun myös tuohon toiseen kirppaan, vaikka en sieltä kai ole mitään ostanutkaan, enkä edes kuvitellut sinne laittavani mitään myyntiin.
Masentunut mieleni sai kolauksen, onhan minut taas kerran jonkun toimesta hylätty, mutta tämä nyt oli kuitenkin varmasti hylkäämisistä se vähäpätöisin, lähinnä naurattaa tuo käytös.
Olisinpa kärpäsenä katossa näkemässä kun tuo mielivalta kopsahtaa omaan nilkkaan.
Juup, että tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Mulla oli ajatuksena hieman toisenlainen päiväkirjamerkintä, mutta nämä tapahtumat pakottivat minut avautumaan nyt tästä asiasta.
Lisäsin nämä myytävänä olevat tuotteet myös tänne kynsilakkapäiväkirjaani Myytävänä-välilehdelle, josko täältä joku ne sattuisi bongaamaan, ja innostuisi auttamaan minua kadonneen tilan metsästyksessä. =D
Ei tässä sitten muuta kuin mukavaa viikonloppua kaikille ihanille, kohdelkaa ihmisiä niinkuin haluaisitte itseänne kohdeltavan, koska koskaan et voi tietää, milloin lähimmäisellä on särkynyt mieli, joka kaipaa tukea ja kannustusta, eikä ehkä kestäkään enää yhtään vastoinkäymistä.
Lila laaaaaaaaaaaaaaaaaaavs juu! ♥
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Hyvin blingaa
Loputtoman lomailun tuotoksena kynnet saivat kasvaa kuin elo pellossa ja jätin tarkoituksella lyhentämisviilaukset tekemättä, koska rakas kynsilakkaystäväni ja kynsieni huoltaja kyseli jo talvella mahdollisuutta tehdä mulle glitteriöveri-kynnet.
Mikäs siinä, aina mulle kiilto ja kimallus kelpaa.
Koristeluna pohjalle ystäväiseni töpötteli China Glazen Tantalize Me:tä vinoranskiksena, päälle lilaa glitterhilettä ja kärkiin vielä hexagoneja. Siihen vielä yksittäisiä sydämiä ja tähtiä joka kynteen.
Itse halusin vähän kaikenlaista koristusta, mihin sain rakkaalta ystävältäni hieman epäileväisiä katseita, mutta hän teki kuitenkin työtä käskettyä, ja olimme kumpikin lopputulokseen tyytyväisiä.
Varsinkin glitterihirmu-Lila oli hyvin-hyvin-hyvin tyytyväinen. =D
Päälle normigeelit. A-vot, johan blingaa hyvin!
Näin pitkiä kynsiä mulla ei taatusti ole ollut koskaan. Onhan ne ihanat, mutta ihan äärettömän epäkäytännölliset, mutta tulihan kokeiltua.
Jo vain kelpasi näillä lähteä kynsibloggaajien miittiin. Tosin voin kertoa, että nämä koristelut mulla oli ollut jo monta päivää ennen kuin ees tiesin meneväni miittiin. Ei voi muuta kuin kiittää ihanaa ystävääni kauniisti ihanista liloista glitteriövereistä, ja olla onnellinen, että sattui siistit kynnet miittiin.
Nooh, siellähän oli taas lahjuksia melkoinen määrä oottamassa.
Pari koristetyynynpäällistä ja kaitaliina. Sävyt kohillaan ja sointuu hyvin yhteen.
Koristetyynyistä voin kertoa sen verran, että mulla on parhaimmillaan sohvilla ja nojatuoleissa yhteensä noin 10-20 erisävyistä lilaa ja violettia koristetyynyä, ja bongailen uusia tyynynpäällisiä jatkuvasti mm. Tokmanni-konsernin myymälöistä, joissa valikoima on mukavan kattava ja vaihtuva uusiin bongauksiin.
Nää on NIIIIIIIIIIIIIN ihania.
Kaksi koristeperhosta, joissa on klipsukat, joilla perhoset voi kiinnittää hiuksiin taikkavaikka koristeeksi verhoihin tai mihin haluaa. Söpsykkäisiä!
Color Clubin Wish Upon A Rock-star ei oikeestaan ollut lahjus, vaan ystäväni tarjosi sitä mulle, ja minähän sen kotio kuljetin, koska sitä ei ennestään mulla ollut. *IHME !!!*
Himoitsen myös lasiesineitä. Jos lasiesine on sininen, lila, kristallia tai tarpeeksi erikoinen, se lähtee kotio. Siis katso nyt miten kauniit lilat jalalliset kulhot !!! IhQdaa !!!
Juujuu, Lila on mielissään taas kaikesta lilasta.
Kiitos paljon rakas paras kynsilakkaystäväni! ♥
Kunnes jälleen tapaamme. =)
Mikäs siinä, aina mulle kiilto ja kimallus kelpaa.
Koristeluna pohjalle ystäväiseni töpötteli China Glazen Tantalize Me:tä vinoranskiksena, päälle lilaa glitterhilettä ja kärkiin vielä hexagoneja. Siihen vielä yksittäisiä sydämiä ja tähtiä joka kynteen.
Itse halusin vähän kaikenlaista koristusta, mihin sain rakkaalta ystävältäni hieman epäileväisiä katseita, mutta hän teki kuitenkin työtä käskettyä, ja olimme kumpikin lopputulokseen tyytyväisiä.
Varsinkin glitterihirmu-Lila oli hyvin-hyvin-hyvin tyytyväinen. =D
Päälle normigeelit. A-vot, johan blingaa hyvin!
Näin pitkiä kynsiä mulla ei taatusti ole ollut koskaan. Onhan ne ihanat, mutta ihan äärettömän epäkäytännölliset, mutta tulihan kokeiltua.
Jo vain kelpasi näillä lähteä kynsibloggaajien miittiin. Tosin voin kertoa, että nämä koristelut mulla oli ollut jo monta päivää ennen kuin ees tiesin meneväni miittiin. Ei voi muuta kuin kiittää ihanaa ystävääni kauniisti ihanista liloista glitteriövereistä, ja olla onnellinen, että sattui siistit kynnet miittiin.
Nooh, siellähän oli taas lahjuksia melkoinen määrä oottamassa.
Pari koristetyynynpäällistä ja kaitaliina. Sävyt kohillaan ja sointuu hyvin yhteen.
Koristetyynyistä voin kertoa sen verran, että mulla on parhaimmillaan sohvilla ja nojatuoleissa yhteensä noin 10-20 erisävyistä lilaa ja violettia koristetyynyä, ja bongailen uusia tyynynpäällisiä jatkuvasti mm. Tokmanni-konsernin myymälöistä, joissa valikoima on mukavan kattava ja vaihtuva uusiin bongauksiin.
Nää on NIIIIIIIIIIIIIN ihania.
Kaksi koristeperhosta, joissa on klipsukat, joilla perhoset voi kiinnittää hiuksiin taikkavaikka koristeeksi verhoihin tai mihin haluaa. Söpsykkäisiä!
Color Clubin Wish Upon A Rock-star ei oikeestaan ollut lahjus, vaan ystäväni tarjosi sitä mulle, ja minähän sen kotio kuljetin, koska sitä ei ennestään mulla ollut. *IHME !!!*
Himoitsen myös lasiesineitä. Jos lasiesine on sininen, lila, kristallia tai tarpeeksi erikoinen, se lähtee kotio. Siis katso nyt miten kauniit lilat jalalliset kulhot !!! IhQdaa !!!
Juujuu, Lila on mielissään taas kaikesta lilasta.
Kiitos paljon rakas paras kynsilakkaystäväni! ♥
Kunnes jälleen tapaamme. =)
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Lisää lisää lisää
Mistä näitä riittää? Onko nää kaikki mun? Mihin mä nää kaikki laitan?
Ahdistaa.
No mut, näitä kuitenkin löytyy laatikkotolkulla, joten otetaanpa yksi laatikollinen esittelyyn, että saan ne tikutukseen. Oikeesti nää on niinku kirppislöytöjä tai vähän niinku sinnepäin tai jotain.
Aivan upea punainen creme China Rouge. Tätä sanoisin punaiseksi. Todella punaiseksi.
Taidan yllättää joku kerta miehen tällä, ennenkuin luovutan sen uuteen kotiin.
Jos punaista, ni myös sinistä. First Class Ticket on juurikin niin upea sinivioletti kuin olen siitä swatcheja nähnyt. Siinä on ihan pienen pientä glitteriä ja se on upea.
Sanoinko jo, että se on niin UPEA?
Holographic-kokoelman Get Outta My Space. Otsalampun valossa (kirjoitan tätä pimeän aikaan) efekti on ihan kiitettävä. Tosin on muistettava, että mulla ei ola kauheasti kokemusta holoista, joten täytyy tutkia asiaa tarkemmin päivänvalossa ja mieluiten auringossa, jotta voin kertoa lisää.
EDIT. Kunnon valossa efekti näkyy paremmin, ja on upea. omnomnom.
TTYL. Ilmeisen haluttu ja kuuluu OMG-kokoelmaan. Tässä vaiheessa otsalampusta on sammunut kaksi lediä ja näen entistä huonommin, enkä tiedä missä mun taskulamppu on, mikä on huono homma asuessa vanhassa omakotitalossa. Mutta siis TTYL on ihan kivan sävyinen persikkahko, valitettavasti efektiä en tässä valossa näe.
EDIT. Paremman valon turvin tämä ehdottomasti nostaa pisteitään mun silmissä. Mahtava efekti. Saattaa ehkä jäädä omaan kokoelmaan efektinsä tähden. Täytyy harkita. Kaunis on.
Keskimmäinen ChG on valitettavasti pudottanut nimilappunsa, enkä löydä sille nimeä myyjän kanssa käydyistä keskusteluistakaan. Yritän ottaa siitä selvää, ja ehdotuksia vastaanotetaan. Kyseinen kaveri on kuitenkin kaunis metallihko punertava violetti. Koostumus hieman ohut, mutta sävyssä ei valittamista.
EDIT. Parempi valo ei tuo lakalle lisäarvoa. Liian punainen. Ehkä. Täytyy harkita.
Tronica-kokoelman Virtual Violet on ehdottomasti lunastanut paikkansa mun kokoelmassa jo pelkästään sävynsä tähden. On se kaunis. Ei siitä sen enempää.
Tässä kohtaa otsalampun valo on enää minimaalinen, siitä ehkä on patterit lopussa, ja jouduin kaivamaan kuistilta miehellä lainassa olleen otsalampun kaiken tarjotinpöydälle kertyneen rojun seasta. Siinä on mm. akkuporakone, nippusiteitä, hitsauspuikkoja, 10 metrin rullamitta, roskiin menossa oleva kissojen vanha ruokailualusta, autosta peräisin oleva rulla paperipyyhettä, mikä on käytön jälkeen tyhjentymisen myötä painunut lituskaiseksi ja muutama sanomalehti. Ihan vain muutaman asian mainitakseni. Lisäksi on vaarana, että mulla on musta rasvainen rengas pään ympäri otsalampun nauhasta, koska sitä ei ole puhdistettu miehen käytön jälkeen. Metallimiehen muijana olon etuisuuksia...
Lisäksi jokunen kissa (tai ainakin yksi niistä) taisi saada kuistilla jonkun keskiyön hepulikohtauksen, mutta koska en ollut kuulevinani minkään särkyvän, en mennyt tarkastamaan tilannetta. Siinähän aikansa riekkuvat, niin jaksavat paremmin nukkua aamuun.
Nooh, nyt kuitenkin valon ansiosta taas näen, ja tässä kohtaa korjaan mielipiteitäni aiemmista lakoista.
Whirled Away on kirkkaalla pohjalla valkoisia jätti-hexagoneja sekä mustaa tikkuhilettä ja pienempiä hexagoneja. Ainakin. Tässä vaiheessa en tikuta glitterilakkoja, koska olen muutenkin miettinyt niille uudelleensijoitusta täällä kotona. Pakko saada jostain suunnasta lisää tilaa kynsilakkahyllyyn, kun ei tuolta omalta pajalta näköjään tule muuta kuin tekohengitystä asian suhteen.
Tronica-kokoelman Digital Dawn ei erityisesti sävyltään kuulu mun lemppareihin, ja todennäköisesti lähtee uuteen kotiin kerran kokeilun jälkeen. En oikein näe siinä mitään erityisesti innostavaa muutenkaan.
Grape Juice kuuluu niihin, joita olen himotellut, mutta jostain syystä en ole koskaan tilannut. Onneksi se on nyt kotona, koska se on aivan upea pikkuglitterinen lila lakka. Uuuh ja oih. ♥
Flamboyant pinksahtava punainen sinisellä shimmerillä. Montakohan tätä sävyä ja koostumusta jo on tuolla hyllyssä. Ihan totta, ei tartte kaikkia lakkoja ostaa. Niinku kaikkia maailman lakkoja.
Ainakaan mun ei tarttis.
Aivan ihana hieman tummempi sininen Total Mystery, mielestäni sinistä ja pinkkiä/violettia pientä glitteriä. Jos silmän eivät hirveästi valehtele tähän aikaan yöstä.
Harmaa De-Luxe-Cious, jossa aivan upeasti säihkyvää pientä hologlitteriä.
Inglot on mulle aivan uusi tuttavuus. Ootan innolla testausta. Lyhyesti: 151 hempeä vaaleanpunainen ja 150 ihana lila.
Set in stones on kirkkaalla pohjalla hopeista pientä glitteriä ja hexagoneja. Aivan upea kimallus. Voisin pyöritellä pulloa käsissäni ja tuijotella sitä tuntikausia. Jos ehtisin. En ehdi, joten eteenpäin.
Lila/pinkki/en tiedä OPI. Mitä tästä sanoisin. Ihana. OPIa pitää olla. Jotain kimmellystä siinä on.
En tajua, miten mulla ei ollut ennestään tätä IsaDoraa, vaikka niitä on hyllyyn kertynyt melko näyttävä kokoelma. Korkki on kyllä erilainen tuon hopeisen painatuksensa ansiosta kuin tähän asti omistamani, joten ehkä tämä on vanhempaa tuotantoa. Olen kuitenkin erityisen ihastunut IsaDoran laatuun, ja ainoa rikka rokassa on pullon pienuus (6 ml), mutta useimmat peittää huolellisella lakkauksella jo yhdellä kerroksella, joten kulutuskaan ei ole suuren suurta.
Ihana lila Tatjana, jossa jotain kimallusta. Lilaa pitää olla.
Nythän kävi niin, että tarrakirjoittimesta loppui 9 mm nauha. 6-millistä on vielä, mutta haluan, että tikuissa on samanlevyinen tarra. Tikutusprojekti jää siis sitä myötä muutaman viikon tauolle ja lähden tästä surffailemaan eBayhin. Harmi sinänsä, koska juurikin tässä eräänä päivänä maalasin reippaana tyttönä 43 tikkua, ja päätin maalata joka viikko 50 tikkua.
Nyt sain tätä kirjoittaessani maalattua vain kymmenkunta, ja olisi ollut juurikin innostus päällänsä.
Toiseen tarrakirjoittimeen on vielä vaaleanpunaista ja sinistä leveämpää tarraa, mutta olen nyt tyksiintynyt tohon 9-milliseen, kun sitä ei tarvitse kaventaa.
Nooh, eipä noita ole kovin innokkaasti tullut maalailtua tähänkään asti, joten ei merkkaa mitään pieni pakollinen tauko. =D
EDIT. Tarrakirjoittimen nauhat saapuivat HongKongista KUUDESSA päivässä, eli joudun jatkamaan tikutusprojektiani. *voi hittojen hitto... ;D*
Ahdistaa.
No mut, näitä kuitenkin löytyy laatikkotolkulla, joten otetaanpa yksi laatikollinen esittelyyn, että saan ne tikutukseen. Oikeesti nää on niinku kirppislöytöjä tai vähän niinku sinnepäin tai jotain.
China Glaze China Rouge,
First Class Ticket ja
Get Outta My Space
Aivan upea punainen creme China Rouge. Tätä sanoisin punaiseksi. Todella punaiseksi.
Taidan yllättää joku kerta miehen tällä, ennenkuin luovutan sen uuteen kotiin.
Jos punaista, ni myös sinistä. First Class Ticket on juurikin niin upea sinivioletti kuin olen siitä swatcheja nähnyt. Siinä on ihan pienen pientä glitteriä ja se on upea.
Sanoinko jo, että se on niin UPEA?
Holographic-kokoelman Get Outta My Space. Otsalampun valossa (kirjoitan tätä pimeän aikaan) efekti on ihan kiitettävä. Tosin on muistettava, että mulla ei ola kauheasti kokemusta holoista, joten täytyy tutkia asiaa tarkemmin päivänvalossa ja mieluiten auringossa, jotta voin kertoa lisää.
EDIT. Kunnon valossa efekti näkyy paremmin, ja on upea. omnomnom.
China Glaze TTYL,
nimensä pudottanut ja
Virtual Violet
TTYL. Ilmeisen haluttu ja kuuluu OMG-kokoelmaan. Tässä vaiheessa otsalampusta on sammunut kaksi lediä ja näen entistä huonommin, enkä tiedä missä mun taskulamppu on, mikä on huono homma asuessa vanhassa omakotitalossa. Mutta siis TTYL on ihan kivan sävyinen persikkahko, valitettavasti efektiä en tässä valossa näe.
EDIT. Paremman valon turvin tämä ehdottomasti nostaa pisteitään mun silmissä. Mahtava efekti. Saattaa ehkä jäädä omaan kokoelmaan efektinsä tähden. Täytyy harkita. Kaunis on.
Keskimmäinen ChG on valitettavasti pudottanut nimilappunsa, enkä löydä sille nimeä myyjän kanssa käydyistä keskusteluistakaan. Yritän ottaa siitä selvää, ja ehdotuksia vastaanotetaan. Kyseinen kaveri on kuitenkin kaunis metallihko punertava violetti. Koostumus hieman ohut, mutta sävyssä ei valittamista.
EDIT. Parempi valo ei tuo lakalle lisäarvoa. Liian punainen. Ehkä. Täytyy harkita.
Tronica-kokoelman Virtual Violet on ehdottomasti lunastanut paikkansa mun kokoelmassa jo pelkästään sävynsä tähden. On se kaunis. Ei siitä sen enempää.
Tässä kohtaa otsalampun valo on enää minimaalinen, siitä ehkä on patterit lopussa, ja jouduin kaivamaan kuistilta miehellä lainassa olleen otsalampun kaiken tarjotinpöydälle kertyneen rojun seasta. Siinä on mm. akkuporakone, nippusiteitä, hitsauspuikkoja, 10 metrin rullamitta, roskiin menossa oleva kissojen vanha ruokailualusta, autosta peräisin oleva rulla paperipyyhettä, mikä on käytön jälkeen tyhjentymisen myötä painunut lituskaiseksi ja muutama sanomalehti. Ihan vain muutaman asian mainitakseni. Lisäksi on vaarana, että mulla on musta rasvainen rengas pään ympäri otsalampun nauhasta, koska sitä ei ole puhdistettu miehen käytön jälkeen. Metallimiehen muijana olon etuisuuksia...
Lisäksi jokunen kissa (tai ainakin yksi niistä) taisi saada kuistilla jonkun keskiyön hepulikohtauksen, mutta koska en ollut kuulevinani minkään särkyvän, en mennyt tarkastamaan tilannetta. Siinähän aikansa riekkuvat, niin jaksavat paremmin nukkua aamuun.
Nooh, nyt kuitenkin valon ansiosta taas näen, ja tässä kohtaa korjaan mielipiteitäni aiemmista lakoista.
China Glaze Whirled Away roskaglitteri,
Digital Dawn ja
Grape Juice
Whirled Away on kirkkaalla pohjalla valkoisia jätti-hexagoneja sekä mustaa tikkuhilettä ja pienempiä hexagoneja. Ainakin. Tässä vaiheessa en tikuta glitterilakkoja, koska olen muutenkin miettinyt niille uudelleensijoitusta täällä kotona. Pakko saada jostain suunnasta lisää tilaa kynsilakkahyllyyn, kun ei tuolta omalta pajalta näköjään tule muuta kuin tekohengitystä asian suhteen.
Tronica-kokoelman Digital Dawn ei erityisesti sävyltään kuulu mun lemppareihin, ja todennäköisesti lähtee uuteen kotiin kerran kokeilun jälkeen. En oikein näe siinä mitään erityisesti innostavaa muutenkaan.
Grape Juice kuuluu niihin, joita olen himotellut, mutta jostain syystä en ole koskaan tilannut. Onneksi se on nyt kotona, koska se on aivan upea pikkuglitterinen lila lakka. Uuuh ja oih. ♥
Color Club Flamboyant,
Total Mystery ja
De-Luxe-Cious
Flamboyant pinksahtava punainen sinisellä shimmerillä. Montakohan tätä sävyä ja koostumusta jo on tuolla hyllyssä. Ihan totta, ei tartte kaikkia lakkoja ostaa. Niinku kaikkia maailman lakkoja.
Ainakaan mun ei tarttis.
Aivan ihana hieman tummempi sininen Total Mystery, mielestäni sinistä ja pinkkiä/violettia pientä glitteriä. Jos silmän eivät hirveästi valehtele tähän aikaan yöstä.
Harmaa De-Luxe-Cious, jossa aivan upeasti säihkyvää pientä hologlitteriä.
Inglot 151 ja 150, ja
essie set in stones
Inglot on mulle aivan uusi tuttavuus. Ootan innolla testausta. Lyhyesti: 151 hempeä vaaleanpunainen ja 150 ihana lila.
Set in stones on kirkkaalla pohjalla hopeista pientä glitteriä ja hexagoneja. Aivan upea kimallus. Voisin pyöritellä pulloa käsissäni ja tuijotella sitä tuntikausia. Jos ehtisin. En ehdi, joten eteenpäin.
OPI The Color To Watch,
IsaDora 172 Frozen Lilacs ja
Make Up Store Tatjana
Lila/pinkki/en tiedä OPI. Mitä tästä sanoisin. Ihana. OPIa pitää olla. Jotain kimmellystä siinä on.
En tajua, miten mulla ei ollut ennestään tätä IsaDoraa, vaikka niitä on hyllyyn kertynyt melko näyttävä kokoelma. Korkki on kyllä erilainen tuon hopeisen painatuksensa ansiosta kuin tähän asti omistamani, joten ehkä tämä on vanhempaa tuotantoa. Olen kuitenkin erityisen ihastunut IsaDoran laatuun, ja ainoa rikka rokassa on pullon pienuus (6 ml), mutta useimmat peittää huolellisella lakkauksella jo yhdellä kerroksella, joten kulutuskaan ei ole suuren suurta.
Ihana lila Tatjana, jossa jotain kimallusta. Lilaa pitää olla.
Nythän kävi niin, että tarrakirjoittimesta loppui 9 mm nauha. 6-millistä on vielä, mutta haluan, että tikuissa on samanlevyinen tarra. Tikutusprojekti jää siis sitä myötä muutaman viikon tauolle ja lähden tästä surffailemaan eBayhin. Harmi sinänsä, koska juurikin tässä eräänä päivänä maalasin reippaana tyttönä 43 tikkua, ja päätin maalata joka viikko 50 tikkua.
Nyt sain tätä kirjoittaessani maalattua vain kymmenkunta, ja olisi ollut juurikin innostus päällänsä.
Toiseen tarrakirjoittimeen on vielä vaaleanpunaista ja sinistä leveämpää tarraa, mutta olen nyt tyksiintynyt tohon 9-milliseen, kun sitä ei tarvitse kaventaa.
Nooh, eipä noita ole kovin innokkaasti tullut maalailtua tähänkään asti, joten ei merkkaa mitään pieni pakollinen tauko. =D
EDIT. Tarrakirjoittimen nauhat saapuivat HongKongista KUUDESSA päivässä, eli joudun jatkamaan tikutusprojektiani. *voi hittojen hitto... ;D*
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Tarinaa Lilan lakoista ja kynsistä
Pieni blogini täyttää tänään vuoden.
Jännä juttu. Mulla ei yleensä riitä kärsivällisyyttä harrastaa yhtään mitään pitkäjänteisesti.
Yleensä en viitsi ees alottaa, ku tiiän, että se loppuu yhtä lyhyeen kuin kananlento.
Kynsiä olen lakannut ihan kakarasta eli yläasteelta asti, mutta koska mun luonnonkynnet on kautta aikojen menneet aina talvisin niin huonoon kuosiin, katkeilee ja repeilee, eikä niitä viitsi siinä kunnossa paljon lakkailla, harrastukseen tuli joka vuosi pyytämättä ja yllättäen pakollinen tauko.
Tästä syystä lakkaharrastus on varmaan pysynyt matkassani näinkin pitkään.
Yläasteenaikaisista kynsilakoista muistan ainoastaan sen, ettei mulla ollut ainakaan punaista kynsilakkaa. Opiskeluajoilta muistan sen, että mulla oli sininen (jonka lasken mun ekaksi kynsilakaksi, merkkiä en valitettavasti muista), keltainen, musta ja vihreä kynsilakka. Ei siis edelleenkään punaista. Puhtaasti punaista mulla ei ollut siitä eteenpäinkään, mutta jotain viininpunaista ja vaaleanpunaista oli jossain vaiheessa. Vasta nykyisen elämänkumppanini myötä punaisia kynsilakkoja on ilmaantunut minunkin kynsilakkahyllyyni syystä, että hän tyksii tietynlaisista punaisista.
Ja ei siinä mitään, hyvä sävysilmä hänellä onkin punaisen suhteen.
Tän hetkisistä kynsilakoista vanhin on ranskalaiselta rakastajalta eli Yves Rocherilta, ja sävyltään kupari. Se on ollut mulla ainakin vuodesta 1998 eli noin 15 vuotta, ja se on edelleen ihan soiva peli. Yritin googlailla tätä kaikilla mahdollisilla sanoilla, mutta en vain löytänyt. Sävyn nimi saattaa olla Cuivre Ardent eli suomeksi suunnilleen "Liekehtivä kupari", tjsp.
Pullo on vaan kovin pieni, 7 ml, etten ole raatsinut sitä usein käyttää, mutta täytyy varmaan tehdä siitä "In loving memory" -päiväkirjamerkintä joku kerta tässä, kun on vielä aurinkoa ja kun se vielä toimii.
Eräs ystäväni on myynyt Oriflamen tuotteita reilun parikymmentä vuotta, joten Oriflamen lakkoja mulla on ollut aikojen saatossa useampiakin. Niistä ei oo jäänyt paljoa hyvää kerrottavaksi jälkipolville. Liian usein hyvin huonosti levittyviä, heikosti peittäviä ja kaljuuntuvia, varsinkin vähänkään shimmeriset, sekä liian nopeasti pulloonsa kuivuvia lakkoja. On niitä tuolla hyllyssä nytkin jokunen. Ne pitäisi tikuttaa ja katsoa, minkä saa jo taas heittää roskiin, ja miettiä ihan tosissaan, mitä niistä meinaan jatkossa koskaan käyttää, vai laitanko myyntiin tai muuten jakeluun.
Mua ärsyttää näissä pulloissa ensinnäkin iso korkki ja lyhyt suti. Lakatessa mä en näe yhtään korkin taakse, mihin sudilla tavoitan, kun korkki peittää näkyvyyden. Eli suttaa ensin ja siirrä sit korkki pois näkemäalueelta ja tarkista, mihin lakka osui. Yritä uudella sutasulla tavottaa kynsi sieltä, mihin et edellisellä sutasulla tavottanut.
Toisekseen laatu on täyttä p***aa. Kolmanneksi mua ärsyttää OF:n tapa nimetä sävyt.
Esitteessä niillä on ihan kokonaiset ja ymmärrettävät nimet, mutta kuka niitä muistaa ???
Näissä pulloissa lukee: BURGUNDY (no joo, vielä ihan ymmärrettävä), PURPLE PNK (purple pink?), 1DRK PURPLE (dark purple?), 1PLY PURPLE (??? no googlasin, ni pearly purple),
LAVEND (googlasin: lavender).
Ääliöt.
Giordanissa on parempi suti sekä sudin leveyden ja pituuden, sekä korkin muodon vuoksi, mutta koostumukseltaan se on samaa kakkaa kuin tossa toisessakin pullossa
Oriflamet saivat tässä päiväkirjamerkinnässä erityisen huomion, koska niitä on merkkinä ollut mulla varmasti kaikkein pisimpään. En muista, mitä kaikkia kynsilakkamerkkejä mulla on vuosien saatossa ollut, mutta onhan noita ollut ihan kiitettävä kirjo.
Ensimmäinen China Glazeni on Spontaneous. Oiskohan OPI ollut Lucky Lucky Lavender.
Eka Dior on Forget-Me-Not, ja Chanel on Peridot.
Alla oleva kuva otettu kynsilakkapäiväkirjani alkumetreillä, eli ainakin nämä lilat lakat mulla oli jo ennen sitä. Siis liloista lakoista. Tämä kuva on myös ensimmäisessä päiväkirjamerkinnässäni sekä mun profiilikuvana Bloggerissa ja FB:ssa.
Ensimmäiset geelikynnet teetätin tammikuussa 2012. Varsinaisesti lasken rakennekynsieni yhtämittaisen olemassaolon keväästä 2012, se oli jotain maalis-huhtikuuta, kun ihana ystäväni ne mulle laittoi. Jos en hyvin paljoa valehtele, ni tais olla 15.4.2012. Siitä lähtien mulla on ollut yhtäjaksoisesti geelit kynsillä, lukuunottamatta muutamaa irronnutta geeliä, joka on seuraavassa huollossa korjattu.
Tänään pieneen blogiini on kertynyt yhteensä yli 16700 sivun katselua. Ennätyspäivä sivujen katselussa oli, kun Glitz & Glam -Minna linkitti tässä eräänä päivänä pienen blogini saadessaan mieheni tekemän sutitelineen lahjaksi ystävältään, eli 184 sivunkatselua. Muita mainitsemisen arvoisia linkkauksia olen saanut Passion for Nails -Suvilta (noin 150 sivunkatselua/linkitys/päivä) sekä miittipostauksien yhteydessä (noin 100 sivunkatselu/päivä), kun onnistuin jotenkin pääsemään (suhteilla, kuten joku miitissä sanoikin) melkoisen kunnioitettavaan kynsibloggaajien joukkoon toukokuussa.
Huh huh, se oli jännää, sanon mä.
Jostain ihmeen ja kumman syystä myös eilinen arvontamainostuspäiväkirjamerkintä sai ennennäkemättömän suosion, vaikka julkaisin sen vasta iltapuolella vuorokautta.
Eilisen sivunkatselut 174, vaikka sunnuntai on yleensä kaikkein hiljaisin katseluitten suhteen.
Normaali sivunkatselumäärä on ollut pitkään noin 50-70 sivunkatselua/päivä.
Kurkistelijoita on kertynyt 78 uskollista elämänkumppania, kun juurikin perjantaina joku ikäväkseni poistui keskuudestamme. Toivottavasti hän siirtyi vain lukemaan Bloglovinin kautta.
Viime vuodelta siivottu määrä päiväkirjamerkintöjä on 129, ja tämän vuoden siivoamaton saldo tämä päiväkirjamerkintä mukaanlukien 85. Siivoamaton tarkoittaa sitä, että poistelen aina kuukauden vaihtuessa mm. parin kuukauden takaiset arvontamainokset ja mitä lie muuta turhanpäiväisyyttä, mitä olen blogissa julkaissut.
Jaa, ja mitähän muuta.
Alkuperäinen blogin nimi oli lyhyesti ja ytimekkäästi: Lilaa lakkaa. Vasta taannoin lisäsin blogin nimeen yhden sanan, mikä tuli mieleeni erästä päiväkirjamerkintää kirjoittaessa, ja nyt kynsilakkapäiväkirjani on nimeltään Lilaa lakkaa ja elämää, koska kirjoitan aika usein kaikenlaisesta lilasta, mitä tielleni kulloinkin on sattunut osumaan. Toivottavasti myös ne jaksavat kiinnostaa sinua, ihanainen kurkistelijani.
Picasaan on kertynyt satoja valokuvia, ja olen blogia varten ottanut monikertaisen määrän kuvia saadakseni valita päiväkirjamerkintään aina mielestäni parhaat otokset sinun iloksesi.
Vaikeuksiakin on ollut, kun Blogger lopetti siirtämästä kuvia, ja jouduin opettelemaan kuvien siirron Picasan kautta. Sekä oman läppärin sekoaminen, jolloin muutamat kynsikuvat jäivät sinne panttivangiksi ehkä ikuisiksi ajoiksi. Sen jälkeen omin itselleni miehen miniläppärin, ja jouduin työpaikalla muokkaamaan päiväkirjamerkintöjä, koska en vanhoilla silmilläni tahtonut nähdä niin pienestä ruudusta mitään. Joskus tossa tais olla helmikuuta, mies osti mulle uuden läppärin oikein isolla näytöllä, 17,3 tuumaa, ja tällä bloggaminen sujuu kuin tanssi. =)
Vuosi. Vuosi on taaksepäin katsottuna hyvin lyhyt aika, mutta vuosi sitten en olisi uskaltanut ajatella,
että vielä vuoden päästä olen tässä kirjoittamassa tätä samaa blogia.
Vuoden aikana olen saanut paljon uusia kynsilakkaystäviä, joiden kanssa olen saanut puhua loputtomasti kynsilakkaa, ostaa/myydä/vaihtaa ja tehdä kynsilakkakimppatilauksia.
Kynsilakkakokoelmani on kasvanut uskomattomiin mittoihin, ja niiden lukumäärää ei tiedä kukaan. Tikutusprojekti on edennyt hitaasti mutta varmasti, ja tikkuja on tähän mennessä maalattu arviolta jotain 200-250. Jossain vaiheessa aloitan tekemään tikkujen avustamana päiväkirjamerkintöjä lakkakokoelmasta, ja niiden edetessä lakkojen kappalemäärä selkiytyy mullekin.
Sitä ootellessa, haluan kiittää nimenomaan sinua, joka jaksoit lukea tänne asti loputonta ajatusten virtaani, että juurikin sinä olet täällä lukemassa höpötyksiäni.
Yritän taas kehittää jotain tempausta asian kunniaksi jossain vaiheessa.
Jännä juttu. Mulla ei yleensä riitä kärsivällisyyttä harrastaa yhtään mitään pitkäjänteisesti.
Yleensä en viitsi ees alottaa, ku tiiän, että se loppuu yhtä lyhyeen kuin kananlento.
Kynsiä olen lakannut ihan kakarasta eli yläasteelta asti, mutta koska mun luonnonkynnet on kautta aikojen menneet aina talvisin niin huonoon kuosiin, katkeilee ja repeilee, eikä niitä viitsi siinä kunnossa paljon lakkailla, harrastukseen tuli joka vuosi pyytämättä ja yllättäen pakollinen tauko.
Tästä syystä lakkaharrastus on varmaan pysynyt matkassani näinkin pitkään.
Yläasteenaikaisista kynsilakoista muistan ainoastaan sen, ettei mulla ollut ainakaan punaista kynsilakkaa. Opiskeluajoilta muistan sen, että mulla oli sininen (jonka lasken mun ekaksi kynsilakaksi, merkkiä en valitettavasti muista), keltainen, musta ja vihreä kynsilakka. Ei siis edelleenkään punaista. Puhtaasti punaista mulla ei ollut siitä eteenpäinkään, mutta jotain viininpunaista ja vaaleanpunaista oli jossain vaiheessa. Vasta nykyisen elämänkumppanini myötä punaisia kynsilakkoja on ilmaantunut minunkin kynsilakkahyllyyni syystä, että hän tyksii tietynlaisista punaisista.
Ja ei siinä mitään, hyvä sävysilmä hänellä onkin punaisen suhteen.
Yves Rocher Soleil Cuivre Ardent
Tän hetkisistä kynsilakoista vanhin on ranskalaiselta rakastajalta eli Yves Rocherilta, ja sävyltään kupari. Se on ollut mulla ainakin vuodesta 1998 eli noin 15 vuotta, ja se on edelleen ihan soiva peli. Yritin googlailla tätä kaikilla mahdollisilla sanoilla, mutta en vain löytänyt. Sävyn nimi saattaa olla Cuivre Ardent eli suomeksi suunnilleen "Liekehtivä kupari", tjsp.
Pullo on vaan kovin pieni, 7 ml, etten ole raatsinut sitä usein käyttää, mutta täytyy varmaan tehdä siitä "In loving memory" -päiväkirjamerkintä joku kerta tässä, kun on vielä aurinkoa ja kun se vielä toimii.
Oriflame Pure Colour Burgundy, Purple pink, Dark purple ja Pearly purple
Eräs ystäväni on myynyt Oriflamen tuotteita reilun parikymmentä vuotta, joten Oriflamen lakkoja mulla on ollut aikojen saatossa useampiakin. Niistä ei oo jäänyt paljoa hyvää kerrottavaksi jälkipolville. Liian usein hyvin huonosti levittyviä, heikosti peittäviä ja kaljuuntuvia, varsinkin vähänkään shimmeriset, sekä liian nopeasti pulloonsa kuivuvia lakkoja. On niitä tuolla hyllyssä nytkin jokunen. Ne pitäisi tikuttaa ja katsoa, minkä saa jo taas heittää roskiin, ja miettiä ihan tosissaan, mitä niistä meinaan jatkossa koskaan käyttää, vai laitanko myyntiin tai muuten jakeluun.
Mua ärsyttää näissä pulloissa ensinnäkin iso korkki ja lyhyt suti. Lakatessa mä en näe yhtään korkin taakse, mihin sudilla tavoitan, kun korkki peittää näkyvyyden. Eli suttaa ensin ja siirrä sit korkki pois näkemäalueelta ja tarkista, mihin lakka osui. Yritä uudella sutasulla tavottaa kynsi sieltä, mihin et edellisellä sutasulla tavottanut.
Toisekseen laatu on täyttä p***aa. Kolmanneksi mua ärsyttää OF:n tapa nimetä sävyt.
Esitteessä niillä on ihan kokonaiset ja ymmärrettävät nimet, mutta kuka niitä muistaa ???
Näissä pulloissa lukee: BURGUNDY (no joo, vielä ihan ymmärrettävä), PURPLE PNK (purple pink?), 1DRK PURPLE (dark purple?), 1PLY PURPLE (??? no googlasin, ni pearly purple),
LAVEND (googlasin: lavender).
Ääliöt.
Giordanissa on parempi suti sekä sudin leveyden ja pituuden, sekä korkin muodon vuoksi, mutta koostumukseltaan se on samaa kakkaa kuin tossa toisessakin pullossa
Oriflame Giordani Gold Soft Lilac ja
Pure Colour Lavender
Oriflamet saivat tässä päiväkirjamerkinnässä erityisen huomion, koska niitä on merkkinä ollut mulla varmasti kaikkein pisimpään. En muista, mitä kaikkia kynsilakkamerkkejä mulla on vuosien saatossa ollut, mutta onhan noita ollut ihan kiitettävä kirjo.
Ensimmäinen China Glazeni on Spontaneous. Oiskohan OPI ollut Lucky Lucky Lavender.
Eka Dior on Forget-Me-Not, ja Chanel on Peridot.
Alla oleva kuva otettu kynsilakkapäiväkirjani alkumetreillä, eli ainakin nämä lilat lakat mulla oli jo ennen sitä. Siis liloista lakoista. Tämä kuva on myös ensimmäisessä päiväkirjamerkinnässäni sekä mun profiilikuvana Bloggerissa ja FB:ssa.
Ensimmäiset geelikynnet teetätin tammikuussa 2012. Varsinaisesti lasken rakennekynsieni yhtämittaisen olemassaolon keväästä 2012, se oli jotain maalis-huhtikuuta, kun ihana ystäväni ne mulle laittoi. Jos en hyvin paljoa valehtele, ni tais olla 15.4.2012. Siitä lähtien mulla on ollut yhtäjaksoisesti geelit kynsillä, lukuunottamatta muutamaa irronnutta geeliä, joka on seuraavassa huollossa korjattu.
Tänään pieneen blogiini on kertynyt yhteensä yli 16700 sivun katselua. Ennätyspäivä sivujen katselussa oli, kun Glitz & Glam -Minna linkitti tässä eräänä päivänä pienen blogini saadessaan mieheni tekemän sutitelineen lahjaksi ystävältään, eli 184 sivunkatselua. Muita mainitsemisen arvoisia linkkauksia olen saanut Passion for Nails -Suvilta (noin 150 sivunkatselua/linkitys/päivä) sekä miittipostauksien yhteydessä (noin 100 sivunkatselu/päivä), kun onnistuin jotenkin pääsemään (suhteilla, kuten joku miitissä sanoikin) melkoisen kunnioitettavaan kynsibloggaajien joukkoon toukokuussa.
Huh huh, se oli jännää, sanon mä.
Jostain ihmeen ja kumman syystä myös eilinen arvontamainostuspäiväkirjamerkintä sai ennennäkemättömän suosion, vaikka julkaisin sen vasta iltapuolella vuorokautta.
Eilisen sivunkatselut 174, vaikka sunnuntai on yleensä kaikkein hiljaisin katseluitten suhteen.
Normaali sivunkatselumäärä on ollut pitkään noin 50-70 sivunkatselua/päivä.
Kurkistelijoita on kertynyt 78 uskollista elämänkumppania, kun juurikin perjantaina joku ikäväkseni poistui keskuudestamme. Toivottavasti hän siirtyi vain lukemaan Bloglovinin kautta.
Viime vuodelta siivottu määrä päiväkirjamerkintöjä on 129, ja tämän vuoden siivoamaton saldo tämä päiväkirjamerkintä mukaanlukien 85. Siivoamaton tarkoittaa sitä, että poistelen aina kuukauden vaihtuessa mm. parin kuukauden takaiset arvontamainokset ja mitä lie muuta turhanpäiväisyyttä, mitä olen blogissa julkaissut.
Jaa, ja mitähän muuta.
Alkuperäinen blogin nimi oli lyhyesti ja ytimekkäästi: Lilaa lakkaa. Vasta taannoin lisäsin blogin nimeen yhden sanan, mikä tuli mieleeni erästä päiväkirjamerkintää kirjoittaessa, ja nyt kynsilakkapäiväkirjani on nimeltään Lilaa lakkaa ja elämää, koska kirjoitan aika usein kaikenlaisesta lilasta, mitä tielleni kulloinkin on sattunut osumaan. Toivottavasti myös ne jaksavat kiinnostaa sinua, ihanainen kurkistelijani.
Picasaan on kertynyt satoja valokuvia, ja olen blogia varten ottanut monikertaisen määrän kuvia saadakseni valita päiväkirjamerkintään aina mielestäni parhaat otokset sinun iloksesi.
Vaikeuksiakin on ollut, kun Blogger lopetti siirtämästä kuvia, ja jouduin opettelemaan kuvien siirron Picasan kautta. Sekä oman läppärin sekoaminen, jolloin muutamat kynsikuvat jäivät sinne panttivangiksi ehkä ikuisiksi ajoiksi. Sen jälkeen omin itselleni miehen miniläppärin, ja jouduin työpaikalla muokkaamaan päiväkirjamerkintöjä, koska en vanhoilla silmilläni tahtonut nähdä niin pienestä ruudusta mitään. Joskus tossa tais olla helmikuuta, mies osti mulle uuden läppärin oikein isolla näytöllä, 17,3 tuumaa, ja tällä bloggaminen sujuu kuin tanssi. =)
Vuosi. Vuosi on taaksepäin katsottuna hyvin lyhyt aika, mutta vuosi sitten en olisi uskaltanut ajatella,
että vielä vuoden päästä olen tässä kirjoittamassa tätä samaa blogia.
Vuoden aikana olen saanut paljon uusia kynsilakkaystäviä, joiden kanssa olen saanut puhua loputtomasti kynsilakkaa, ostaa/myydä/vaihtaa ja tehdä kynsilakkakimppatilauksia.
Kynsilakkakokoelmani on kasvanut uskomattomiin mittoihin, ja niiden lukumäärää ei tiedä kukaan. Tikutusprojekti on edennyt hitaasti mutta varmasti, ja tikkuja on tähän mennessä maalattu arviolta jotain 200-250. Jossain vaiheessa aloitan tekemään tikkujen avustamana päiväkirjamerkintöjä lakkakokoelmasta, ja niiden edetessä lakkojen kappalemäärä selkiytyy mullekin.
Sitä ootellessa, haluan kiittää nimenomaan sinua, joka jaksoit lukea tänne asti loputonta ajatusten virtaani, että juurikin sinä olet täällä lukemassa höpötyksiäni.
Yritän taas kehittää jotain tempausta asian kunniaksi jossain vaiheessa.
Oikein mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa!
Palataan aiheeseen. Lila laaaaaaaaaavs juu. ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)