Tavattaessa tuotava kotio

Lilalandiassa on muitakin liloja asioita kuin kynsilakat.
Tämä voi ehkä tulla herkimmille kurkistelijoille hieman yllätyksenä, mutta rehellisyyden nimissä mun on sekin asia tunnustettava näin julkisesti.
Harvat, valitut ja erityisen rakkaat ystäväni asian laidan ovat jo ymmärtäneet. Eräs ystäväni sanoi kerran Ikeassa, että sulle sais  myytyä mitä vaan, jos sen pakkaisi lilaan pakettin. Kyseisellä kerralla ryntäsin kattilahyllylle, kun näin siellä jotain lilaa. Kattilat oli valitettavasti ihan tavallisia teräskattiloita, ja pahvi niitten ympärillä oli lila.
Kattila jäi sillä reissulla lilasta pakkauksestaan huolimatta ostamatta, johtuen siitä, että mulla on aika monta kattilaa, enkä ees tee ruokaa. Ainakaan kovin usein. Tuskin koskaan.

Siskoni sanoi kerran vuosia sitten yhdellä shoppailukerralla, että onko pakko koskea kaikkeen, mikä on lilaa.
-On.
Miksi en koskisi. Kaupassa tuotteet on myytävänä, niitä saa hypistellä ja mm. vaatteita saa jopa kokeilla päälleen. oooh *kuulen hämmästyneitä huokauksia*

Asioilla on kuitenkin puolensa ja puolensa. Kaikki lila ei lähde mukaan. Ainakaan ihan heti.
On asioita, joita mä haluan ja toisia asioita, joita mä tarvitsen.
Asiat, mitä haluan, ei ehkä koskaan tule kotio asti (ellei ne ole alelaarissa törkeän halvalla), tai palaan ehkä tilipäivän jälkeen uudelleen arvioimaan haluani ja kurkkaamaan, onko ne vielä myynnissä.
Sitten on ne asiat, mitä tarvitsen. Sellainen lähtee välittömästi mukaan, varsinkin, jos se on halpa tai alelaarissa tai jos mulla sattuu olemaan rahaa. Mies ei ole vielä ymmärtänyt näitten kahden asian eroa. Joudun usein sanomaan, ettei mun tartte ostaa kaikkea, mitä mä haluan. Ei mulla tietenkään ole sitä vastaankaan mitään, että saisin kaiken, mutta yritän kuitenkin pitää jotain rajaa hankinnoissa. Joo, ei ehkä näytä siltä, mutta usko tai älä, näen vielä paljon enemmän ihania asioita ympärilläni kuin mitä raahaan kotio. Usein mies kyllä kysyy, jos hypistelen jotain ihanaa kaupassa, että semmonenko pitäis saada. Jos hänellä sattuu olemaan rahaa, hän yleensä mulle jotain ihanaa ostaakin.
Se on kai sellainen rakkaudenosoitus... ♥

Nooh, mut tässä tulisi pieni esittely kertyneistä liloista asioista, jotka katsoin tarvitsevani...

Anttilasta huulirasvaa. Voiko olla söpsempiä pikkuisia peltirasioita.
Yhden taisin ostaa normihinnalla ja kaksi löytyi myöhemmin alelaarista.

Pari hiusklipsukkaa. Niitä täytyy olla kaikensävyisinä liloina, jotta saan valita niitä hiuksiini kunkin päivän vaatetuksen mukaan.
Lahen HongKongista liloja tuikkusia. Nää oli siitä hyviä, että ne lähti helposti irti alumiinikupeistaan, ja sain ne siirrettyä läpinäkyviin tuikkukuppeihin. Harmi, kun ei tullut ostettua useampaa settiä.

Tokmannilta söpsä lila kynttilä lasisessa kannellisessa astiassa.
Kirppikseltä tuikkukuppi todella paksua lasia, ja painaa ihan mahottomasti.
Siniset ja lilat lasiesineet keräävät huomioni, ja jos sellainen sattuu olemaan mielestäni vielä erikoinen, se lähtee mukaan. Tämä oli erikoinen.

Kahdesta eri Tokmanni-konsernin myymälästä kannellisia violetteja lasikippoja. Saattavat olla tarkoitettu tuikkukupeiksi, mutta meinasin säilöä toiseen vanupuikkoja ja toiseen jotain söpsää.

Kerran ostostellessani Lahessa Launeen Emotionissa, myyjä lähti oikein takahuoneesta katsomaan, oisko antaa jotain mulle mukaan, ja toi vasemmanpuoleisen meikkilaukun, ja kysyi, onko mulla käyttöä sille. Hämmästelin vain, että sehän on ihan mun värinen. Myyjä totesi, että siksi hän sitä mulle tarjosikin.
Apua, jopa Emotionin myyjä tietää mun värimieltymykset. Tai no, mitä mä sitä hämmästelen, kyllä se näkyy ihan jopapäiväisessä elämässä, kun vain saavun paikalla.
Oikeanpuoleinen Megamyyntiareenan talviselta myyntijaksolta törkeän halvalla.
Se on violetti ja se on tarpeellinen, ja muutenkin sillä kertaa oli saatava jotain nättiä.

Näitä ainakin oikeasti TARVITSEN.
Pyykkipojat Lahen Kärkkäiseltä ja roskapusseja Citymarketista.
Tarvitseeko erikseen mainita värit? :D