perjantai 20. heinäkuuta 2012

Olipa kerran kauan sitten...

...eräässä kaukaisessa maassa jumalattoman kaunis prinsessa... Nooh, ehkä olikin, mutta se ei liity tähän päiväkirjamerkintään mitenkään.
Maanantaina aloitin työt neljän viikon kesäloman jälkeen, ja sen huomaa päiväkirjamerkintöjen vähenemisenä. Maanantaina ensimmäinen järkytys huonosti nukutun yön jälkeen herätyskellon pärähtäminen soimaan normiaikaan klo 5. Seuraava järkytys motarilla Koivukylän liittymässä, liittymä on parturoitu kasvillisuudesta tunnistamattomaksi. Tässä vaiheessa piti siis herätä ja ruveta lukemaan opasteita, että käännyn varmasti oikeasta liittymästä.
Oikopolkuni työpaikalle eli Ohratie on suljettu liikenteeltä. Liekö Keravajoki taas tulvinut tielle asti, vai muutama vuosi sitten rakennettu kevyenliikenteenväylä valunut kokonaan jokeen. Ei kiinnosta niin paljon, että ottaisin asiasta selvää. Koivukylänväylän ja Asolanväylän risteyksessä on remontista johtuen poikkeukselliset liikennejärjestelyt ja siellä on iltapäivällä kotio lähtiessä täysi liikennekaaos, kun kaikki pyrkivät samaan aikaan samaan suuntaan. Täytyy muistaa seuraavana päivänä mennä Hakkilan kautta. Se olikin nopeampi ja vähemmän liikennöity vaihtoehto. Tykkään autoilusta, mutta en voi sietää jonossa seisoskelua. Ajan mielummin pitemmän matkan kuin seison jonossa lyhyemmän matkan.
Työpaikan tietokoneen salasana on tietysti unohtunut. Se on kuulema hyvän loman merkki, jos salasanat unohtuu. Kiva, mut pitäis päästä koneelle. Saan lopulta koneen auki ja sähköposti on luonnollisesti täynnä. Joku on lähettänyt jo lomani alkuvaiheessa 5 Mt viestin, ja loppuloman järjestelmä on lähettänyt minulle kerran päivässä viestin, että sähköpostisi on täyttymässä. Muistutusviestien poistaminen sinänsä on turvallinen tapa aloittaa sähköpostin perkaaminen.
Lomani ensimmäisenä päivänä on tullut sähköposti, jossa kerrotaan, että firman koneisiin tulee pakotettu korttikirjautuminen eli salasanalla ei enää pääse. Kyllä mä maanantaina vielä ONNEKSI pääsin salasanalla, mutta kone alkaa hyvin pian tökkimään ja kyselee jotain käsittämättömiä käyttäjätunnuksia ja salasanoja. Pakko käynnistää kone uudelleen, etsiä kortin PIN ja kirjautua kortilla.
Suurimmassa osassa ohjelmista on salasana loman aikana vanhentunut, ja joudun miettimään heti uutta salasanaa. Toisena päivänä en enää muista, minkä salasanan vaihdoin erääseen tiettyyn ohjelmaan. Onneksi kyseinen ohjelma ei suutu useammasta yrityksestä, vaan saan rauhassa arpoa siihen vaihtamaani salasanaa, ja viimein tärppää. En kirjoita sitä mihinkään ylös, jotta saan arvuutella sitä seuraavankin kerran.
Tiistai-iltana olen niin väsynyt, että nukahdan ennen ilta-yhdeksää. Poikittain sänkyyn. Mies menee sohvalle nukkumaan, koska ei saa minua hereille. Kolmen tunnin päästä herään, kun kissat kähisee jotain keskenään. Irrottelen kissat toisistaan ja menen takaisin nukkumaan. Mies mahtuu taas viereeni.
Yksi aamu jostain käsittämättömästä syystä päätän avata Bloggerin kotona, niinkuin töihinlähtö ei muuten olisi yhtä hässäkkää. Blogger ilmoittaa, että blogini on poistettu. No hienoa. Yritän saada aikaiseksi jotain vastalausetta, että en ole mielestäni mitään laittomuuksia harrastanut. Minä pieni viaton kiltti sulonen lempeä hempeä söpö ja ihana. Toisella yrittämällä blogi aukeaa, eikä tietoakaan ongelmista. Ilmeisesti tämä eetterissä on edelleen, kun olen kuitenkin saanut kommenttejakin. ...hmph...
Olo on koko viikon hyvin epätodellinen, enkä uskalla ajatella mitään, menen vaan työpaikalla vaistonvaraisesti ja toivon, että kaikki olennaiset työt tulee tehtyä. Eilen kävelin alakerrasta rappusia omaa työhuonettani kohti, eikä minulla ollut käsissäni mitään menossa mihinkään suuntaan. Mietin, miksi oikein alunperin menin alas. En tiedä, en muista. Menin työhuoneeseeni ja jatkoin töitä.
Tänä aamuna kotoa lähtiessä jätin avaimet eteisen naulaan. Siinä seisoin rappusella katsellen autoani, jonne en pääse laittamaan kassiani, takanani kotiovi, josta en myöskään pääse kulkemaan ja hakemaan avaimiani. Onneksi minulla on jemmassa vara-avain. Siitä vain sukeltelemaan leikkaamattomien ylikasvaneiden tuoksuvatukoiden ohi hakemaan avainta. Onneksi ei ollut satanut, kasvustossa oli vain aamukastetta, että vaatteet eivät kastuneet pahasti.
On tällä viikolla jotain hyvääkin tapahtunut. Pitkään karkuteillä ollut kissani löytyi. Huono asia sen suhteen on se, että nyt on taas lauman arvojärjestys sekaisin. Olisi löytynyt edes viikon aikaisemmin, niin olisin saanut olla kotona sopeuttamassa niitä jälleen vanhaan laumajärjestykseen. Olen kuitenkin onnellinen kissan löytymisestä. Maailma ei sittenkään ole ihan niin paha paikka... =)
No mutta, nyt ollaan siinä pisteessä ensimmäistä työviikkoa loman jälkeen, että TGIF !!! Selvisin tästä viikosta, ehkä ensi viikko on hiukan helpompi.
Mukavaa viikonloppua!

Ei kommentteja: