Hakusanoja

Näitä on kertynyt pitemmältä ajalta.
Jaksan edelleenkin ihmetellä, miten tietyt sanat tai sanayhdistelmät onnistuvat tuomaan tänne, mutta toivottavasti löytyi jotain mielenkiintoista luettavaa... =D

Kuvitukseksi laitan mun uudet saappaat.
Niin kauan, niin kovin kauan etsin korkeat kriteerit täyttäviä saappaita, ja hups vaan, siinä se yhtäkkiä oli, Kärkkäisellä. Viimeinen oikeankokoinen pari. Lähtivät välittömästi mukaan. =D

tuliaisiksi juustohöylä
... Niin... Jos se on lila ja saaja tyksii lilasta, niin ymmärrän, mutta onko juustohöylä vähän jotenkin arkinen tuliainen ???

on hyv‘‘ se ett‘ ne eiv‘t
... Ahaa... Selkeä homma. Onnea. =/

glamglow naamio
... Ei kyllä löydy tästä blogista. Mikä sitten mahtaa ollakaan. =D

kadonnut kenkä
... Mulla on kyllä kaikki kengät tallella. Tietääkseni. Mut jos löydän jonkun ylimääräisen, ni laitan tänne blogiin huhuilun, ni voit sitten ilmoittautua... =D

jäätelöauto aamuyöllä
... Kaksi sanaa: olen sanaton.

olen omituinen
... No, kivat sulle ...

lamput vilkkuvat
...Aika harvoin meillä vilkkuvat. Vessan loisteputki rupee vanhuuttaan vilkkumaan, mutta sen yleensä vaihdan pikimmiten, koska en hirveesti tyksi vilkkuvista valoista.

x-tra päärynäsiiderin hinta
...Niin. Se varmaan selviäisi paremmin jostain S-ryhmän sivuilta kuin täältä. Oisko ollut 4-pack jotain reilun 8 euroa. En jaksa muistaa.

rantasauna shampoden säilytya
...Oliko joku tällainen joskus aikaisemminkin? Meillä ei oo rantasaunaa, mutta veikkaan, että rantasaunalla niitä kannattaa säilyttää pukuhuoneessa, ja löylyhuoneeseen vietäessä matalalla viileämmässä, eikä varmaan kannata jättää sinne talvehtimaan.

500 euros recto verso
...Ahaa...

Loma alkoi, Lila on tässä maksellut univalkojaan, ja toivottavasti niitä ois huomiseen mennessä sen verran makseltu, että pääsen siivoushommiin.
Aivan mahtavaa viikonloppua kaikille!
Lila laaaaaaaaaaaaaaaavs juu ♥

Tämä vanha talo

Vanhan talon pihassa kaivo

Tapahtui heinäkuun alkupäivinä vuonna 2005...
En tiedä, mitä tapahtui, kun ensimmäisen kerran ajoin tämän talon pihaan.
Sen tiedän, että pari päivää aikaisemmin tein muuttoa edellisestä asunnosta väliaikaiseen asuntoon, kunnes löydän uuden kodin. Olin käynyt asuntoesittelyissä pari vuotta etsien omakotitaloa ja pikkuhiljaa mielikuva omasta talosta alkoi hahmottua.
Riittävän syrjässä, vähintään kaksi uloskäyntiä, ei ainakaan junaradan läheisyydessä, kunnollinen varaava takka, liitetty kunnallistekniikkaan.
Olin tehnyt tarjouksen yhdestä talosta ennen tätä, mutta välittäjä ei koskaan palannut asiaan. Ehkä hänellä ei ollut asiaa mulle, tai ehkä kyseisen talon halusi ostaa joku hänen sukulaisensa, ei voi tietää. Sen kuitenkin tiedän nyt, että onneksi en juuttunut kyseiseen taloon tätä nykyistä asumusta katsellessa. Olihan siinä omat hyvät puolensa, mutta ei siinä kuitenkaan ollut niin paljon hyvää kuin tässä.
Vai oliko?
Siinä talossa oli paljon hyvää, mutta ei, siinä talossa oli kuitenkin aika paljon miellyttämättömiä asioita, joten lopulta olisin voinut lähettää välittäjälle kimpun ruusuja siitä hyvästä, että hän ei ottanut tarjouksen jälkeen mitään yhteyttä.
Valitettavasti en voinut tehdä sitä, koska luin paikallisesta lehdestä hänen kuolinilmoituksensa.
R.I.P.

Penkki, joka oli täällä, ja tänne ehkä myös jää.

Olin siis tehnyt jo kaupat edellisestä asunnosta kesäkuussa 2005, ja muuttamassa väliaikaiseen asuntoon. Suurin osa tavaroistani oli varastossa, ja varauduin asumaan väliaikaisessa asunnossa pitempäänkin, ehkä jopa seuraavaan kevääseen. Asia ei sinällään mua painanut, koska tiesin pystyväni asumaan kyseisessä asunnossa määräämättömän ajan, niin pitkään kuin tarve vaatii. Kunnes uusi asumus löytyisi.
Olin varautunut niin, että talvivaatteeni olivat varastossa helposti saatavilla, vaikkakin oli heinäkuu.

Unkarinsyreeni tms

Sinä päivänä yritin tavoittaa pankkineitiäni, mutta hän oli varattu, ja päätin lähteä käymään vanhalla asunnolla hakemassa viimeisiä tavaroita ja samalla pankissa tapaamassa pankkineitiä ihan livenä. En muista enää, mitä asunnolla oli jäljellä, mutta sen muistan, että menin pankille, ja jäin joutessani katselemaan asuntoilmoituksia pankin ikkunasta.
Ja siinä se oli. Ilmoitus. Asuntoilmoitus. Tiesin heti, mikä talo on kyseessä.

Sen seinässä oli -70-80-luvulla postilaatikko, jonne olin eräänkin kerran käynyt puottamassa kirjeen tai kortin. Sellaista oli tapana tehdä siihen aikaan. Vielä useammin olin ajanut siitä ohi, ja pimeän aikaan pienen metsikön jälkeen viereisen peltoaukean alkaessa auton ajovalot heijastuvat sen ikkunoista, ikäänkuin joku ajaisi vastaan, ja olinkin kerta toisensa jälkeen siitä ohi ajaessani säikähtänyt oman autoni valojen heijastuksia.
Tämä talo oli muistuttanut olemassaolostaan kaikki nämä vuosikymmenet.

Vanhemmat olivat ostaneet siitä 300 metrin päästä talon vuonna 1978, ja meidän piti muuttaa sinne vuoden päästä. Vuoden päästä muutettiin, mutta eri syystä, eikä sinne.
Kyseisessä talossa vietin kyllä lukuisia jouluja, pääsiäisia, vappuja, juhannuksia, hiihtolomia, kesälomia, syyslomia, viikonloppuja ja kaikkea siltä väliltä. Mutta en asunut siellä päivääkään. Virallisesti. Yhä edelleen kyseinen talo palaa uniini säännöllisen epäsäännöllisesti, yleensä aina, kun on jotain murehdittavaa. En tiedä, mitä tuo talo tahtoo mulle edelleen kertoa.

No mutta, takaisin vuoteen 2005 ja tähän taloon...

Ryntäsin kiinteistönvälitystoimistoon sisälle, ja onneksi paikalla oli välittäjä, joka oli myynyt asuntoni, koska en osannut sanoa muutakuin kaupunginosan nimen, missä ikkunassa näkemäni talo sijaitsee.
Hän tiesi heti, mitä tarkoitin, vaikka en pystynyt muodostamaan ymmärrettävää lausetta.
Talo oli tullut myyntiin vasta pari päivää aikaisemmin, eikä siitä ollut vielä tulostettu muuta ilmoitusta kuin mitä ikkunassa oli. Välittäjä tulosti siis mulle ihan ekan (ja ehkä myös viimeisen) asuntoesitteen. Taisi olla tiistai. Sovittiin perjantaiksi näyttö, ja mä heti soittamaan Isukille, joka asuu siitä noin 1,5 km päässä, että tulee myös perjantaina taloa katsomaan.

Perjantaina ajoin sovittuun aikaan talon pihaan. Nousin autosta,ja kun käännyin taloa kohti ja katsoin sitä, ja mua rupes itkettämään. Se vaan jotenki oli siinä.
Välittäjä esitteli talon, ja eihän se vastannut oikein mitään mun asettamia kriteereitä.
Mutta se vaan jotenkin jämähti mun sydänjuurille, eikä lähtenyt sieltä pois.
Näytön jälkeen ajoin äitin luo, ja olin vaan niin älyttömän levoton, ja tiesin, että mun koti löytyi. En osannut rauhottua ollenkaan, vaan kävelin äitin pientä kaksiota eestakasin. Laitoinkin vielä samana iltana välittäjälle tekstiviestin ja pyysin uutta näyttöä, mikä järjestyikin heti maanantaiksi.
Äitin kanssa lähettiin vielä ajelemaan talon ohi, ja sitä ohiajelua tuli harrastettua seuraavat puolitoista kuukautta.

Kuunliljat ei ihan vielä kuki, mutta lehdet on jo muhkean kokoiset.

Maanantaina menin äiti mukanani näytölle, ja sama juttu, kun nousin autosta, että mua rupes itkettämään. Aattelin, että mikä h...etti tässä nyt on, että enhän mä voi joka kerta pillahtaa itkuun, ku mä tuun kotio...
Sillä näytöllä tein talosta tarjouksen. Myyjän kanssa hierottiin hintaa parin vastatarjouksen verran, koska talo oli vasta tullut myyntiin, eikä siellä ollut ehtinyt olla ees yhtään julkista näyttöä.
Pääsimme siis hinnasta yksimielisyyteen, ja kaupat teimme 18.7.2005.
Kuntokartoitus kertoi omaa karua kieltään, että talo on vanha ja vaatii kaikkea hommaa pitkäksi aikaa, mutta mitään perustavaa laatua olevia vikoja ei esiintynyt silloin, eikä ole tullut esille sen jälkeenkään.

Myyjä lupasi talon tyhjenevän kuukaudessa, eli muuttopäiväksi sovittiin 18.8.2005.
Siinä välissä ehdin levottomuuttani koeajamaan pari autoa, kun juuri mitään pakkaamista tai muuta järkevämpää tekemistä mulla ei ollut, koska suurin osa tavaroista oli ollut jo kesäkuusta varastossa. Ja vaihdoinkin sen auton.
Edellinen oli punainen paholainen, se ois hyvinkin mennyt mulla vielä monta vuotta, mutta jollain oli saatava rauhoitettua sisäistä levottomuutta, ja niinpä vaihdoin samanmerkkiseen, mutta astetta aikuisempaan tummanvihreään yksilöön. Mulla oli nyt talo, joten auto täytyi olla sen mukaan.
Kaksi askelta kohti aikuistumista ??? ... no eeeeeeeeeeeeeeeeiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii kai nyt sentään !!! =D

Myyjäneitokainen ilmoitti, että hänellä on 16.8. työpaikalla läksiäiset, ja että hän jättää avaimen kynnysmaton alle, ja että hän tulee 17.8. hakemaan lähtiessään kuistilta viimeiset tavaransa, mutta että muutoin talo on vapaa. Minähän tulin tietysti heti tänne. Muistan sen tunteen, kun olin täällä ekaa kertaa omineni, ja avasin oven. Mun talo. ♥

Juhannusruusu 2014

Mä olin toivonut, että pihalla ois sininen ja valkoinen sireeni, ja juhannusruusu.
Täällä on enemmän kuin osasin toivoa. Pihalla suuri tuomi, jonka kyljessä purppuratuomi, minkä olemassaoloa en tiennytkään ennenkuin sen pukkasi purppuraisia lehtiä ja kukki eka keväänä 2006 vaaleanpunaisia kukkiaan.
Olin todennut, että yhdellä laidalla tonttia on monta metriä puskaa, mutta en sen enempää sitä tunnistanut. Juhannusviikolla 2006 tulin kotio, ja jäin tapani mukaan tupakoimaan pihalle. Siinä joutessani katselin ympärilleni, ja ihmettelin mitä valkosta kyseisessä puskassa mahtoi olla, ja menin lähemmäs katsomaan.
No hittu, mikä riemu: JUHANNUSRUUSU !!! Mä sain sen !!! Ja se kukki aivan valtavasti.

Nyt mä teen henkistä irtiottoa tästä talosta, ja kaikkea täällä tapahtunutta en haluakaan muistaa.
Kohta alkaa uusi luku elämässä. Puhdas pöytä. Tyhjä taulu.
Eilen kävin ottamassa kuvia pihalla kukkivista pensaista.
Juhannusruusu on jo avannut muutaman kukan, että saa nähä, jaksaako se kukkia juhannukseen asti, ja ehinkö mä nähdä kaikkien istuttamieni kukkien aukeamista ennen muuttoa.

Yhtäkkiä hirvee hätä, vaikka oon nähnyt ne jo monta kertaa ennenkin.

Uudessa kodissa oottaa uudet vanhat seurattavat ja uudet vanhat tulipesät lämmittämistä.

Elämä on luopumista, ja jostain täytyy luopua,

että jotain muuta mahtuu tilalle.

Tekstiä pukkaa

Vaikeinta tämän tekstin alotuksessa oli keksiä otsikko.

"Synkän talven jälkeen" ... No widu, jos joku ei vielä oo huomannut, ni kesä on täällä. Ja oliko se talvikaan nyt niin synkkä. Hyvin vähän lunta ja kolattavaa. Ei turhan pitkiä pakkasjaksoja. Oliko ees yhtä huonoa ajokeliä. Mun mittakaavan mukaan huonoa ajokeliä, eli huono ajokeli tarkottaa sitä, etten uskalla lähteä töihin lyhintä ja nopeinta reittiä, vaan ajan suorinta ja nopeinta reittiä motarille, koska motari on yleensä ajokuntoinen.
No joo, karmeet sähkölaskut, kun joku ei antanut itelleen takan ja saunan lämmittämisen iloa.
Ehkäpä nekin helpottaa jo seuraavissa laskuissa...
Joo, eli ei ollut synkkä talvi, paitsi korvien välissä, mutta sitä ei välttämättä kukaan huomannut.

"Kynnet taas kunnossa" ... Blääh. Ei ees mun nuupahtanut mielikuvitus tuota mitään noin nokkelaa...

...ja muutama muu lähes yhtä hyvä otsikko...
Voit keksiä itse lisää... ;)

Villi veikkaus, että tämä kynsilakkapäiväkirja lähtee tästä uusille urille. Sama osoite, sama kirjoittaja ja samat intohimot, mutta kynnet ja kynsilakat, olkootkin vaikka hyvin tärkeä asia elämässäni, saavat antaa tilaa kaikelle muulle tärkeälle. Syksyisiä lakkauksia on vielä jemmassa, ja yritän saada niistä vielä ihan kokonaisia päiväkirjamerkintöjä aikaiseksi. Luonnoksia on 17, joista kaikki ei välttämättä koskaan valmistu päiväkirjamerkinnäksi asti. Katellaan, mitä saan aikaiseksi.
Hurjasti on koko ajan ajatuksia päiväkirjamerkinnöiksi, pääasia kuitenkin ehkä, että ylipäätään kirjoitan.

Oon pitemmän aikaa miettinyt, että aloittaisin blogin, mihin saisin anonyyminä kirjotella sitä, mitä mun päässä oikeesti liikkuu, mikä ei välttämättä avaudu ees niille ihmisille, ketkä ovat tunteneet mut pitemmän aikaa.
Kerran jo alottelin sellasta blogia, mutta joku meni pieleen, eikä se kuitenkaan valmistunut koskaan.
Nyt kun oon ekaa kertaa elämässäni varma siitä, että mä paranen vielä joku päivä, siihen menee vielä aikaa, ja paljon on taistelua jäljellä, mutta mä paranen, jatkan tätä samaa blogia tässä kohtaa. Toisaalta ois hyvin mielenkiintoista lukea niitä synkkiä ajatuksi, mitä mulla aivot suoltaa synkimpinä hetkinä. Toisaalta on tosi hyvä, että niitä ajatuksia ei oo missään tallessa, koska oon törmännyt vähemmän synkkinäkin hetkinä kirjoittamiini ajatuksiin, ja ne on järkyttäneet mua kovasti.
Eli kun en itekään kestä omia synkkiä hetkiäni, niin miten niitä vois kelleen muullekaan näyttää.

Masennus tappaa vain henkisesti. Kestää vuosia ees ite tajuta, mitä mulle on tapahtunut.
Ympärillä kukaan ei huomaa, jos on kotoisin sieltä mistä minä, kun kaikki tunteet piti piilottaa ja olen oppinut vetämään koko ajan roolia. Että ois hyväksytty, että joskus joku sanois jotain nättiä, että joku kiittäis ja kehuis.
Voin kertoa, että masentunut jättää tekemättä kaiken, mikä on koskaan tuottanut iloa ja mielihyvää.
En tiedä, onko se kosto itselleen, vai onko se vain sitä, ettei ole ansainnut mitää hyvää, vai mikä lie mahtaa olla syynä.
Nyt mä oon tarkoituksellisesti tehnyt asioita, mistä ite tyksin.
Rakkaat Ystävät ovat olleet hyviä kannustimia. Oon käynyt taas talven jäljiltä kaksi kertaa kynsihuollossa ja jopa lakannut kynnet kaksi kertaa. Hankin itelleni ripset. Oon tikuttanut lakkoja. Askartelin tulitikkuaskeihin nättejä kuvia. Pesin lattiat.
Hyvä mieli on joskus niin hirveen pienestä kiinni. Ja minä itse olen sen tuottamisen suurin vastuuhenkilö. Ei kukaan muu voi sitä tehdä eteen. Ite on tehtävä. Nih.

Jos tapaat masentuneen ihmisen, patista hänet tekemään jotain, mistä tiedät hänen tyksivän.
Lähde hänen kanssaan johonkin, mistä tiedän hänen nauttivan. Tai yksinkertaisimmillaan: pyydä häntä kanssasi ruokakauppaan. Voi olla, että hän on viikon istunut neljän seinän sisällä pohtimassa ulkomaailman uhkakuvia ja lietsomassa paniikkia, saamatta aikaiseksi käydä suihkussa, pukea päälleen ja lähteä ruokakauppaan.
Näytä, että välität, että hän ei ole yhdentekevä, että hänellä on joku merkitys sinulle.
Se on niin yksinkertaista, mutta järjettömän suuri asia masentuneelle.

Do diid, tästä tää varmaan taas lähtis sitten niin.
Mä rakastan kirjottamista.
Mun täytyy antaa mun kirjottaa, mä olen kuitenkin mun elämäni tärkein ihminen.
Mun täytyy antaa mun olla onnellinen, koska se ei kuitenkaan oo keltään pois.
Ehkä jopa päinvastoin; ihmisillä on helpompi olla mun vierellä.

No mut täähän meni niinku ennen, vanhaan hyvään aikaan.
Perjantai oli mulle kuitenkin se mielipide- tai avautumispostauspäivä. =D

Hei! Parasta on kuitenkin se, että SÄ oot vielä täällä!
Vietä mukava viikonloppu!
Lila laaaaaaaaaaaaaaaaaavs juu ♥

Syksyä pukkaa

Heipä vaan hei ihanat kynsilakkaystävät!

Kynnet on lakkaamatta ja huoltoakin pukkaisi ja varpaakynsien kesähuolto jäi tekemättä.
Koti on tällä hetkellä täysi kaaos, loma loppui ja olen ihan äärettömän väsynyt.
Väsymyksessä ei sinänsä oo mitään uutta, mutta se kaikki muu, mitä täällä tapahtuu ja tulee tapahtumaan, on uutta.

Olen entisen miesystäväni eli nykyisen aviomieheni kanssa etsinyt nykyiseen käyttötarkoitukseensa sopivaa omakotitaloa, tai oltais jouduttu rakentamaan tähän minimaaliselle tontille autotallirakennus. Käytiinpä sitten jo rakennusvirastossa alustavasti kyselemässä, mitä autotallin rakentamiseen tartteis ja saatiin kasa papereita täyteltäväksi ja lupalappuja, mihin täytyy hankkia naapureilta luvat, ettei heitä haittais meiän autotalli. Naapureina meillä on kahdella puolen peltoa, VR:n tontti yhdellä puolen, ja tien toisella puolella pusikkoa, joten veikkaan, ettei naapureilla ehkä ois ollu hirveesti vastaan sanomista asiaan.
Sitten käytiin ostamassa pönikkä harmaata maalia, sävynimeltään "Enkeli". On muuten nätti sävy! Käytän sitä ehkä jossain muussakin kohteessa... Tarkoitus siis maalata yläkerran keltainen makkari harmaaksi ja löysin FB-kirppikseltä ihanan kokopuisen reilunkokosen ATK-pöydän ja siihen samaa sarjaa mappihyllyn sinne kalusteeksi. Tarkoitus tehdä keltaisesta makkarista harmaa kynsilakkahuone.
No joo, ei sitten maalattu sitä huonetta, eikä tuotu niitä huonekalujakaan ees tänne sisälle.
Mies maalasi yläkerran vessan seinät puoliksi Enkelillä ja nättihän siitä tuli. Ehdottomasti ostan Enkeliä vastaisuudessakin maalausprojekteihin. Ihastuin sävyyn ikihyviksi. Siksipä teen sellaisen poikkeuksen, että julkaisen kuvan kodistani sisältä.
Oikealla seinä oleva ruskea mööpeli ei kuulu vessaan, siirsin sen vaan siivouksen tieltä toisesta huoneesta väliaikaisesti tuohon, ja siihen se jäi, kun siinä sattui olemaan tuollainen sopiva paikka, missä se ei ole haittona.

Siinähän nimittäin kävi niin, että mies bongasi asuntoliitteestä sen meiän unelmien kodin, missä on just se kaikki, mitä ollaan kaivattu, ja sekin, mitä tästä nykyisestä asujaimistosta jäi silloin 8 vuotta sitten puuttumaan, kun tämän ostin.
Oi onnea. Kai se täytyy vaan uskoa, että jotain hyvääkin on mua varten olemassa tässä elämässä.
Nooh, mentiin näytölle sitten sunnuntaina tosiaan, ja jo autohallissa olin varma, että tämä on meidän koti. Autohallista tulee miehelle työtilat. Kellarin autotalliin mahtuu harrasteauto talvehtimaan. Välitöntä remontin tarvetta ei ole missään. Pientä pintaremonttia, Enkeliä pintaan, ja avot, asumaan. Ehkä sitten ajan kanssa jossain vaiheessa jotain enemmän.

Eli viimeiset viikot on menneet tässä pakatessa, raivatessa ja siivotessa.
Yläkerta on valmis, ja alakerta on sen näkönen, että olen aivan epätoivoinen.
Onneksi saadaan viedä tavaroita uuden kodin autohalliin jo nyt, ja yksi pakettiautollinen ollaan jo vietykin. Selkeyttää tätä hommaa oleellisesti, ja saa valmiiksi pakatut laatikot eestä pois.
Kynsilakkojen pakkaaminen on vielä eessäpäin, mutta asiaa olen kyllä hartaasti mietiskellyt, joten huolella suunniteltu on jo puoliksi tehty. Pakkaan ne ja muut kynsikamat vasta siinä vaiheessa, kun saan kantaa ne suoraan yläkertaan tulevaan kynsilakkahuoneeseen.

Muumioituneita päästäisiä tai muitakaan yllätyksiä ei oo löytynyt, mutta ilmeisesti kaikesta siivoamisesta ja raivaamisesta kissapesue on sitä mieltä, että: "Paskat".
Joo, kiitos vaan itellenne kaikesta vaivasta. Hävyttömät kiittämättömät elikot. =D

Jepulis, että tämmöstä meillä. Tulevalla viikolla uuden kodin kuntokartoitus, tässä pakkaaminen, raivaaminen ja siivoaminen jatkuu ja ehkäpä pari autollista viedään tavaraa. Varsinainen kaupanteko seuraavalla viikolla ja toivottavasti muuttopäiväkin alkaa pikkuhiljaa hahmottua meillekin.
Blogin osalta tulevaisuudessa odotettavissa ainakin päiväkirjamerkintää uudesta kynsilakkahuoneesta. Mitään aikataulua en sen osalta uskalla mennä lupaamaan, mutta joskus.

Uusia kynsilakkaystäviä olen saanut tavata, ja erästä heistä olen ehtinyt tapaamaan erinäisten asioiden merkeissä useamminkin. Tänään tämä nuori sulonen neitokainen ilmoitti aloittaneensa blogin. Aivan mahtavaa. Nyt kun olin tämän päivän miettinyt tämän päiväkirjamerkinnän tekemistä muutenkin, niin pakkohan tähän on pläjäyttää mainos tästä uunituoreesta blogista.
Käykäähän siis kurkkaamassa: Lakkalaatikon salat.
Sain kunnian olla ensimmäinen lukija. Olen otettu!

No joo, nyt täytyy lähteä käymään Renksun ABC:lla hakemassa röökiä ja Heseä.
Mies lupas Heset, kun on kuulema joku merkittävä päivä tänään ja meillä kaikkien merkittävien päivien kunniaksi syödään Heseä, mutta valitettavasti unohdin merkityksen tätä kirjoittaessani, mutta pääasia, että saadaan Heseä.

Palataan astialle! (TerQi Annukalle =D) Lila laaaaaaaaavs juu. ♥

Robyn

Laitan tähän alkuun taas jotain nättiä, jotta herkimmät lukijat voivat tässä kohtaa päättää, jatkavatko tästä eteenpäin, vai sulkevatko tämän päiväkirjamerkinnän tässä kohtaa.
Voin nimittäin kertoa, että jos kynsillä on extrablingblingit ja kaikkea mahollista uloketta ja härpäkettä, mitä sattuu vaan ikinä löytymään, siis glitteriharakan ihan enstex lempparit, niitä ei kannata ruveta lakkaamaan ilman tasaiseksi viilaamista. Mutta koska olen Lila, en usko ees itseäni, ja lakkaan vaan.
Ja ensiksi se nätti. Eli meiän harrasteauto, joka ei siis oo meiän, vaan adoptoin sen meille heti, kun sain tietää sen olemassaolosta. Saanko esitellä: Letukka.
No joo, mä keksin sille mukavemman nimen, jahka mielikuvitukseni palaa lennoltaan.
Ehkä nimeän sen Liisaksi, kun se on edelleen kaunein nimi, mitä tiedän...
Siitä tulikin tässä välissä Leena, Chevro-Leena. =D

No mutta rakkaat kynsilakkaystävät, mennäänpä sitten niihin hirvityksiin.
Zoya on vähäisen kokemukseni perusteella hyvinkäyttäytyvä ja laadukas lakka, eikä näinollen sen suttaamisesta sinänsä jäänyt jälkipolville kerrottavaksi kauhutarinoita. Levittyy kauniisti, peittää helposti, kuivuu siedettävissä aikarajoissa. Tosin käytän edelleen Secheä, joten kuivuminen sinänsä ei ole ongelma. Yleensä. Ellei ole tämmöinen hätäinen säheltäjä, joka ehtii kolmeen paikkaan ennen Sechen kuivumista. Kuinka paljon vaaditaan, että ihminen istuisi muutaman minuutin paikoillaan?
- En tiedä. Nykyisin tuntuu, ettei vuorokaudessa tunnit riitä kaikkeen, eikä oikeestaan yhtään mihinkään, ja töissäkäynti vähentää omalta osaltaan arvokkaita tunteja päivästä.

Robyn on hyvin kaunis creme turkoosi. Miellyttää jopa omaa silmääni.
Tosin ei niin paljon, että jäisin sitä jotenkin erityisesti kaipaamaan.
Kynsissä itsessään olevat koristeluitten kumpareet ja kuopat näkyvät vallan mallikkaasti tämmöisessä sävyssä. Tulipahan taas kokeiltua. huoh.

Oikeestaan en halua tämän enempää asiasta ees kertoa.
Kolhin kynsiä sinnetänne. En tajua, miten musta on tullut ihan kummallinen säheltäjä.

Jos olet sitä mieltä, että näitä lakkauksia ei olisi kannattanut julkaista ollenkaan, olet oikeassa ja olen kanssasi ihan samaa mieltä. Olkoon tämä nyt kuitenkin joukon jatkona ihan vaan esimerkkinä siitä, että ihanien koristeltujen geelikynsien kanssa eläminen kynsilakkamaailmassa ei ole aina ihan kaikkein helpointa. =D

Viimeistä viedään

Tässä ehkäpä elämäni viimeinen Oriflamen tilaus esittelyssä. Tuotteet tulleet jo joskus alkuvuodesta, ja löysin ne nyt, kun uudet tuulet puhaltaa Lilan kosmetiikkavarastoissa, ja Avon valtaa alaa. Siitä sitten myöhemmin enemmän. Tässä kohtaa oli hyvä ruveta tekemään pientä inventaariota varastojen suhteen, ja kaikkea jännää sieltä löytyikin.

No mutta, vähän haikealtahan se tuntuu, että parinkymmenen vuoden jälkeen tää on nyt tässä, mutta liian monta kertaa muistutin myyjää, että tää on kuitenkin sun bisnes, ja jos sä et toimita kuvastoja, en mä muista niitä netistäkään etsiä.
Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana pettymyksiä Oriflamen tuotteisiin on ollut todella vähän.
Eräs nassurasva aiheutti kipotusta kasvoissa, mutta sen voiteen sain ujutettua ystävälle, jolle se ilmeisesti sopi paremmin. Mulla on hirveen vähän mitään allergioita, joten olin hyvin yllättynyt kyseisetä reaktiosta.
Toinen pettymys on olleet kynsilakat. Yhden lakan palautinkin, ja se taisi olla ainoa tuote, minkä olin palauttanut. Ylipäätään en ole ollut OF:n lakkoihin kovinkaan tyytyväinen, joten niitä en tule kaipaamaan.
Yksi ihana tuoksu ihanassa tsutsutus-pullossa valui melkein tyhjäksi, kun se oli kellahtanut kyljelleen mun reissukassissa. Siitä sain täyden pullon korvaukseksi, mutta en enää uskaltanut ottaa sitä matkalle mukaan. Korvaava pullo tuli pienten nurinoitten kera, joten siitä ei jäänyt kovin hyvä mieli.

Nooh, mutta asiaan. Tässä siis viimeiset siltä saralta. Ellei tuolta kätköistä vielä joku unohtunut saalis löydy.

Silk Beauty -setti, käsivoide, suihkusaippua ja dödö. Liloja puteleita.
I rest my case - Pidätän salkkuni.

Varmaan joku talviale oli menossa, koska tämmöiset olen hankkinut.
Essentials -huulivoide ja -shea butter_joku_voide_tai_jtn_sinne_päin.
Väri ratkaisee edelleen.

Käsivoiteita, joista muuten olen valmistelemassa omaa postausta. Päästän sinut kurkaamaan mun herkimpiä lukijoita mahdollisesti järkyttäviin käsivoidevarastoihin.
Niitä kyllä kuluukin, mutta ei ehkä ihan sitä tahtia, mitä ostelen.
No, mutta jättipostausta ootellessa tässä pienet maistiaiset.
Brazil Nut Hand Cream. Takana lukee ytimekkäästi: "Käsivoide", siinäpä sitä on infomaatiota kerrakseen. Oletan, että jotain pähkinäjuttua tää sitten niinku on.
Delicacy hand cream. Jatketaan samaa linjaa: "Käsivoide. Hiero päivittäin käsiin." No mihinkäpä muuallekaan. Ulkonäko antaa olettaa jotain herkkua, mutta ei pääse säväyttämään tuoksullaan.
Love is in the air hand cream. "Käsivoide". Niin... Tämä jo hieman viehättää tuoksullaan, saattaa olla, että loppuessaan tulee ikävä, mutta elämä on.

Pure nature Red Apple & Oat -lip palm. ... huulirasvahullu tässä moi... =D
Tender Care Almond. Tätä tulen ehkä eniten ikävöimään, mikäli jotain satun ikävöimään. Onneksi siihen kuluu vielä aika kauan, on noita eri tuoksuisia sen verran ehtinyt kertymään varastoon.
Jaaha, ja kynsilakka. Hopea. Veryme Night Fever. Varmaan joku akuutti tarve tälle oli...

No niin, laitan nuo nyt uuden järjestykseni mukaisiin laatikoihin oottelemaan käyttöä ja aikanaan käytän pois. Se siitä ja sen kestävyydestä. Olihan se ihan hauskaa niin kauan kun sitä kesti.

Olipa kerran huutokauppa tai kaksi

Ja mullahan lähti ihan lapanen käsistä. Vai oliko se kuitenkin moponen lapasesta...
Mut eihän mulla oo lapasia. Eikä kyllä sitä mopoakaan.
Ilmeisesti ei siis mitään vahinkoa käynyt. Huh, mä jo hetken elin kauhunsekaisia tunnelmia, jos jotain kauheeta tapahtui. Mut ei siis mitään hätää. Jatketaan...

Huutokauppaostokset kotiutuivat parina päivänä, ja availin niitä sitten jälkimmäisenä iltana.
Mies osallistui uskollisesti kynsilakkaharrastukseeni istumalla keittiönpöydän toisella puolella koko pakettienavaamistapahtuman, ja hypisteli jokaikisen kynsilakkapullon ja mallaili jokaista auringossa.
Huoh, kuinka paljon mä tota ihmistä rakastankaan, vaikka se aiheuttaa tihenevään tahtiin kaikenlaista kyseenalaista oheistoimintaa mun elämää, mistä en välttämättä kauheesti välittäisi. Haluaisin vain tylsän tavallisen elämän, mutta ilmeisesti sitä ei oo mahollista saada tämän kumppanin kanssa.

Ekaksi on pakko hehkuttaa kuitenkin jotain ihan muuta.
Muumi-tuote-kirpalla oli yllätyshuutiksen kohteena Haisuli. ♥
Haisulihan on siis silkkaa rakkautta, joten tämän minä halusin, ja tämän minä sain.
Mies vähän hymyili mun ostostrategialle ja hinnalle, mutta ei onneksi ääneen.

Kynsikoristekirpan huutiksesta sen sijaan lähti matkaan hexagon-glittereitä.
Yläkuvassa kuusi purkkia pienempää laatua ja alakuvassa 12 isompaa.
Osa alakuvan hexoista saattaa lähteä keskiviikkona mun mukaan huoltoon, ja mahdollisesti jää sinne asumaan. Saapas näkee.

Ja vihdoista viimein siihen pääasiaan, eli kynsilakkoihin.
Muutamia sielltä tuli huudettua, ja näistä joku voi olla myös huutokaupan ulkopuolelta hankittu, kun en enää oikein muista, mitkä oli huutoja ja mitkämuita ostoksia. Mutta siis noin pääsääntöisesti pitäis olla huutoja. Vaikka eipä kai sillä niin kovin suurta merkitystä oo.

China Glaze 2Nite, When Stars Collide ja 3D Fantasy

OMG-kokoelman 2Nitessa on aivan upea holoefekti. Sävyssäkään ei oo suuremmin valittamisen varaa, vaikka voisi se vähän sähäkämpikin olla. Kyseistä kokoelmaa ei turhaan ole kehuttu ja himoittu. Kaikki tähän asti käsiini saamani yksilöt ovat olleet todella upeita.
Uudesta Holographic-kokoelmasta When Stars Collide on hyvin mystisen sävyinen ruskeahko violetti. Tämä kyseinen yksilö tupsahti Oot meikannut -blogin Annalta. Kiitos, kun luovuit tästä ihanuudesta. ♥
Tronica-kokoelman 3D Fantasy on hieman oranssiin taittava ... joku ... Holoefekti ei ole mielestäni yhtä vaikuttava kuin esimerkiksi 2Nitessa, mutta onhan tää varmaan testattava kynsille.
Nämä kaikki kolme ovat hyvin käyttäytyviä lakkoja, ja jo kahdella kerroksella huolellinen lakkaaja saa varmasti peittävän pinnan. Onhan ne nyt kuitenkin aika ihania. =)

China Glaze Sneaker Head, Hot Lava Love ja Seduce me

Sneaker Head on sangen viehättävä vadelmahko punainen, ei läheskään noin vaalea, mitä kuva antaa ymmärtää ainakin omalla näytölläni. Sanoisin creme.
Hot Lava Love on hieman oranssiin taittava shimmerinen hyvin luirukka lakka. Vähän mystinen sävy mulle, en tiedä tyksinkö vai en. Täytyy testatan oikein kynsille, en ehkä kahta kertaa kuitenkaan käyttäisi.
Seduce Me teki sellaisen yllätyksen, että mies sitä hypistellessään esitti piiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa toiveen, että tämä seuraavaksi kynsille. Sävy on kompromissi mun lempparista violetista ja hänen tyksimästään punaisesta. Semmonen syntisen viininpunainen. Upea sävy, mutta onko mulla joku OPI ainakin lähes dupe. Oisko jellyhkö, oon niin vähän ollut jellyjen kanssa tekemisissä, etten oikein niitä tunnista.
Enkä mä tätä sitten laittanut heti kynsille vaan punaisempaa punaista. Miehen mieliksi. ♥

China Glaze Pink Plumeria, Tree Hugger ja Jitterbug

Pink Plumeria on aivan valloittava vaaleanpunainen.Jokaisen puhtaasti vaaleanpunaisesta tyksivän olisi mielestäni ehdottomasti hypisteltävä tätä livenä. On se nätti, mutta onko tää taas mulle liian kiltti sävy. Enkö mä ikinä opi.
Tree Hugger pääsi kuvaan vaan siksi, että kolmen pullon kuvat on kivempiä kuin kahden. Vihreä, oisko shimmerinen. Oikeestaan aika kiva kevään vihreä ja erittäin hyvin käyttäytyvä.
Lähtee täältä kotiinsa keskiviikkona. TerQi! =)
Jitterbug on selkeästi shimmerinen tumma harmaa. Olen joskus kuullut sitä kovasti kehuttavan.
Aikasta magee sävy. Vähän luiru kylläkin.

Cuccio Kyoto Cherry Blossoms ja Argentinian Aubergine

Kyoto Cherry Blossoms. Aivan täydellisesti käyttäytyvä creme, niinpä, näkeehän sen sokea kanakin, että tommonen liian kiltti vaaleanpunainen siinä taas nököttää. OMG.
Argentinian Aubergine on sentään vähän sinne päin, mitä yleensä ees käytän.
Olen kyllä kovasti ihastunut Cuccion laatuun ihan pelkän tikutuksen johdosta.
Tätä täytyy saada lisää.

Oli kai niitä vielä joitain muitakin, mutta tää saa nyt riittää tähän osioon.
Voin vielä sen verran vinkata, ettei kannata samaan aikaan lakata kynsiään ja tikuttaa lakkoja, kun yrittää saada jotain postausta aikaiseksi. Siinä ei nimittäin saa just mitään aikaiseksi, ainakaan hyvin nopeasti. Eikä ainakaan ehdi niitä ruttaantuneita lakkauksiaan enää auringonpaisteessa kuvata.
Sen siitä saa, kun yrittää (jatkuvasti) suoriutua monesta asiasta yhtä aikaa.
Siispä päätän raporttini Lilalandiasta tähän ja jatkan tikuttamista. =)

Huomasitko kuvissa mitään tavallisesta poikkeavaa?
Picasa samoin kuin Facebookiin kuvien lisääminen on tökkinyt tätä kirjoittaessa jo toista päivää, enkä jaksanut enää oottaa niiden ominaisuuksien palautumista. Kuvat siis rajaamattomia luomukuvia ilman leimauksia. Ehkä muokkaan ne myöhemmin, ehkä en. Ei voi tietää.

Muksaa alkavaa viikkoa rakas kynsilakkaystäväni,
ja erityisen muksaa eloa ja oloa sulle, Annukkainen. Olet ihQ! ♥