perjantai 29. kesäkuuta 2012

Lucky Lucky Lavender #1

Ta daa ...


Kaksi ekaa kuvaa ilman tarroja, kolmas salamalla ja neljäs loisteputken valossa. Lakka heittäytyi hankalaksi kuvattavaksi, milloin liian sininen, milloin vaaleanpunainen. Kamera jättää lähikuvissa salamalla varjon kuvan alareunaan. Omaa kättään on kuitenkin suhteellisen hankala saada riittävän kauaksi itsestään.
Lucky Lucky Lavender tilattu Ameriikan mantereelta MBeauty Loungesta. Ihana väri, en ollut livenä tätä sävyä tavannut, ja ostoskoriin nappasin sen vaan, kun piti kaksi lakkaa äkkiä keksiä ja tämä oli halpa. Liikuttavan liki täydellistä lilaa lakkaa.

Käytetyt lakat:
 Alle aluslakka, jonka identiteettiä en enää muista, joten se jäi kuvasta. Flormarin tarkoitus selviää postauksen 2-osiosta. OPIn Lucky Lucky Lavender, koristeeksi peukkuihin ja nimettömiin waterdecalsit, päälle kirkas lakka, mitä en myöskään muista tähän hätään, ja päälimmäiseksi ihana Seche Viten pikakuivattaja. Musta karvamöykky oikealla on minun varjoni eli meidän Nöpö.
Erittäin kiinnostunut kaikesta, mitä teen, koko ajan kaikessa mukana vieressä takana lähellä... Rakkaus koko nukkapallo <3

Kynsilakkahyllyt

Kynsilakkani säilytän kynsilakkahyllyissä siellä, mihin aurinko ei paista. Paitsi aamuisin seinän toiselle puolelle, mutta ei koskaan suoraan lakkoihin.
Hyllyt on minulle rakkaudella rakennellut Elämäni Suurin Rakkaus. Tietysti. MRS <3
 Isossa hyllyssä laatulakat, alus- ja päällyslakat, koristelulakat ja korkeat pullot.
Pikkuhyllyssä matalat putelit, Konadin leimauslakat ja sekalainen seurakunta kaikenlaisia mukaan tarttuneita yksilöitä.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Tuskaa ja nautintoa samassa paketissa

Ostin joskus pääsiäisen jälkeen puoleen hintaan jostain tuikitavallisesta marketista pussillisen ihania pääsiäismunanmuotoisia maitosuklaakohvehteja kermaisella hasselpähkinätäytteellä pakattuna söpöihin folioihin. Ihanaa.
Ihmettelen vaan, kuka näitä saa auki??? Ei nimittäin mikään helppo toimenpide ainakaan rakennekynsillä. Periaatteessa munan nokasta saa nätisti kynnellä rapsutettua foliosta auki pienen alun, mistä koko folion saa kääräistyä pois, munan suuhun ja nautiskelemaan. Om nom nom...
Näinhän sä luulet...
Raps raps raps ... skraaps skraaps skraaps ... Haenko katkoteräpuukon? Valkosipulinkuorijan? Pähkinänsärkijän? ... ei shittu ... Millä tän saa auki? Lopulta, kun tuskaisen yrittämisen jälkeen saa folion kuorittua, suklaa on niin sulaa, että kätöset on kyynärpäitä myöten suklaassa. Äkkiä namu suuhun ennen kuin se sulaa kokonaan olemattomiin, käsien pesulle ja uutta folion raaputusta peliin.
"Mitäs teit tänään?" -Söin muutaman suklaamunan...
PS. Vihreän ystävälle tiedoksi, että pussissa oli myös vihreään folioon pakattuja munia, mutta söin ne ensiksi pois, ettei ne häiritse mun absoluuttista värisilmääni ... ;D

Lucky Lucky Lavender #2

Kuten mainittua, olen laiska. Lisäksi innostusta on enemmän kuin taitoa, joten käytän poistoon menevät lakkaukset harjoitusalustana mm. dotting tooleilla leikkimiseen. Joskus leikkimisen lopputulos miellyttääkin silmää ja poistouhan alla olleet lakat saavat viikon lisäaikaa. Niin kävi OPIn Lucky Lucky Lavenderin kanssa.
Kokeilin ekaa kertaa ranskistarroja, maalasin Flormarin U18 kärjet piiloon ja sekaan dotting toolilla pienet pilkkuharjoitukset. Päälle kirkas lakka ja ihana Seche Vite. Niillä mentiin taas viikko eteenpäin. Oikean käden keskarista olin joutunut liimaamaan halkeamaa, joten siihen vetäsin Flormaria koko kynnelle.
Koivukylän Seppälässä myyjä ihasteli näitä kynsiä, kun jouduin sinne lähestulkoon väkisin menemään. Lähettivät oikein textiviestinä kutsun kynsilakkaostoksille osta 3, maksa 2 -tyyliin. Olen vain heikko nainen, enkä voi moisia kutsuja vastustaa.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Tapoja ja tuotteita

Voisin esitellä sinulle omia tapojani hoitaa käsiä ja kynsiä ja tuotteita siihen. Tämä ei siis ole absoluuttinen totuus, vaan vuosi(kymmeni)en aikana minulle piintyneitä tapoja ja tottumuksia.
Lakkaan kynnet yleensä vain kerran viikossa. Joitain poikkeuksia on viime aikoina esiintynyt, mistä kerron myöhemmissä postauksissa lisää. Kerran viikossa siksi, että a) olen laiska, b) ajoitan lakkailun viikonloppuun, jollon ehdin/jaksan uhrata siihen aikaa, c) säästän kynsiä/sormien ihoa sekä d) geelikynsillä aika monet lakat pysyvät huomattavasti paremmin kuin luonnonkynsillä.

Kuvassa vasemmanpuoleisin puteli Citymarketista ensimmäisten geelikynsien laiton jälkeen ostettu elämäni ensimmäinen asetoniton kynsilakanpoistoaine. Hintaa en muista, mutta siitä tuskin aiheutuu kenellekään mitään vahinkoa. Pullossa lukee Elegant Touch, ja tatsi on niin elegantti, että tuskin muistaa elegantiltaan poistaa niitä kynsilakkoja. En siis suosittele, siksi pullo edelleen lähes täynnä. Yritän muistaa joidenkin muutenkin itsekseen irtoavien lakkojen poistoon käyttää tämän pois, mutta harvat lakat on niin surkeita, että ansaitsisivat tämän eleganttia tatsia.
Pumppupullon tilasin ihanasta eBaysta, maksoi alle kaksi euroa kotiin kuljetettuna. Ihanuutta!!! Suosittelen lämpimästi kaikille pumppupulloa. Sisältönä Sokoksen 3+1 -päiviltä Maybellinen vihreä kynsilakanpoistoaine, 5 EUR, mihin olen ollut tyytyväinen. Toimii ja tuoksu miellyttää hajuaistiani. Suosittelen.
Monessa blogissa on kerrottu Lidlin kynsilakanpoistoaineesta pumppupullossa, mikä käsittääkseni maksaa pari euroa. Itse en ole sitä kokeillut, mutta siihen hintaan kannattaa varmaan kokeilla. Minunkin, ja aion sitä myös kokeilla.
S-ryhmän X-tra tuskin paljon esittelyjä kaipaa. Olen käyttänyt sitä vuosia, toimii, tekee tehtävänsä ilman snobbailuja ja elegantteja tatseja. Suosittelen. Ainoa ryppy tähän vuosia kestäneeseen rakkauteen tuli tipillisten geelikynsien kanssa. Tarkoituksena poistaa glitterilakat, ja nokkelana tyttönä otin X-tran käyttöön, että selviän urakasta vähän ripeämmin. Lähti kyllä glitterit, mutta niin suli tipeistäkin pinta ja sulatti vanulapusta haituvia itseensä. Melkoset partakynnethän siitä sitten syntyi. Vanuhaituvien irrottelussa tipeistä meinasi usko loppua illan aikana, vaikka se ei tietenkään mikään uskonasia ollutkaan. En siis suosittele tipillisiin rakennekynsiin.
Lakanpoiston jälkeen pyrin tekemään kätösille kuorinnan, mikä jostain syystä tahtoo "unohtua", vaikka kuorinta-aine on kynsilakanpoistoaineiden vieressä vessassa, missä jokatapauksessa vietän kynsilakanpoistoon kuluvan ajan, eikä kuorinta kuluta aikaa kuin sen pari minuuttia. Oikeanpuoleisin puteli tällä hetkellä käytössä oleva Oriflamen Hand Scrub. Sisältää mantelinkuorta ja toimii. Suosittelen.

Kuvassa kynsienhoitosalkkuni ja vieressä hoitotuotteita, joita en säilytä tässä pienessä salkussa.
Salkussa käytössä olevat viilat, bufferi, kynsisakset (eBay-pakettien avaamiseen), kynsileikkureita, puutikkuja, cuticletoolit (ei näy kuvassa, säilytyspussi näkyy punaisena kaariviilan ja vaaleanpunapäisten kynsisaksien välistä), "cutternipperit" eli kynsinauhaleikkurit, varpaanerottimet, yksi pieni meikkipeili (???) ja pinsetit. Ainakin. Niin ja hakaneula (???), en tiedä itsekään miksi, mutta hyvähän se on olla tallessa, jos joskus tarvitsee.
Salkun vieressä nutullaan keltainen Oriflamen Nailfood, mikä odottaa käyttöajankohtaansa. Sen takana käytössä parhaillaan oleva yllättäen lila Sally Hansen Cuticle + Nail Oil sudillisessa pullossa. Sallyn virallinen säilytyspaikka on käsivoiteiden kanssa sängyn välittömässä läheisyydessä, mistä ne illalla helposti tavoitan, kun rauhoitun ennen nukkumaanmenoa kynsiblogeja lueskellen, öljyn ja käsirasvan keralla. Sallyn vieressä parhaalta kynsilakkasähköpostiystävältäni lahjaksi saamani vaaleanpunainen, herkullisen tuoksuinen kynsinauhaöljy odottaa Sallyn loppumista ja käytöönottoaan Sallyn jälkeen. Olikohan se Mimaxilta???
Matala purkki ikivanha Yves Rocherin manteli-kynsivoide, jäänyt vähemmälle käytölle uusien tuotteiden tieltä, pitäisi käyttää loppuun, tai heittää roskiin kuleksimasta. Trindin putiloiden vieressä ikivanha Oriflamen kynsinauhavoide, jolla käyttöä on ollut ja tuubi lähenee jo loppuaan, mutta riittoisuus on ollut kiitettävä. Pitäisi tuokin tuubin loppu käyttää pois.
Trindin tuotteiden takana Oriflamen Softening Hand Bath & Massage Oil sekä Hand Soak. Kuorinnan jälkeen laitan yleensä kätöset kylpyyn, ja silloin näitä tarvitaan. Tilasin eBaysta soak off -kulhot, joissa on mukava kätösiä kylvetellä.
Kuvassa Trindin paketti, minkä ostin Hobby Hallista 30 eurolla, normihinta muistaakseni noin 46 EUR. Ei paha. Pakettiin kuuluu ylemmässä kuvassa näkyvät Cuticle Remover, jonka vuoksi oikeastaan paketin hankinkin, Cuticle Balsam, Nail Balsam ja Nail Repair. Sekä Hand Repair -käsivoide, pari puutikkua ja Trindin ihmeviila, sekä "Kaikki mitä sinun tulee tietää käsien ja kynsienhoidosta" -vihkonen, missä on mm. selkeät ohjeet tuotteiden käyttöön. Todella kätevää. Tikut ja viila on vielä käyttämättömiä, mutta muita tuotteita käytän kynsikylvyn jälkeen ennen kynsien lakkaamista.
Näillä eväillä päästäänkin ehkä jo lakkaamaan kynsiä ... =)


tiistai 26. kesäkuuta 2012

Postin tuomaa

Pitää jakaa ilosanomaa eteenpäin. Sain puhuttua ympäri parhaan kynsilakkasähköpostiystäväni kokeilemaan Seche Viten pikakuivattajaa, ja koska olen tehnyt eBayn ihmeellisestä maailmasta tilaamisesta(kin) taiteen lajin, tein luonnollisesti ensin pienimuotoisen hintavertailun. Olin aikaisemmin bongannut eBaysta multipakkauksia Seche Viteä ja pelkäsin jo joutuvani tilaamaan jättipakkauksen, koska yksikköhinta olisi halvempi. Joo, joudun usein tilanteeseen, että ostan tähän kahden ihmishengen talouteen kaiken muunkin perhepakkauksissa, koska se on kilo-, litra- tai kappalehinnaltaan halvempaa... Omituisuutensa kullakin.
Tässä autenttinen todiste hintavertailun tutkimustuloksista. Kyllä, kynästä tulee lila jälki...
En muuten tiennyt, että Secheä myydään myös 0,125 OZ minipulloissa. Sen olin havainnut jo aikaisemmin, että sitä on heavy-usereille 4 OZ jättimäisissä ilmeisesti täyttöpulloissa. Normikokoinen on siis 0,5 OZ eli 14 ml.
Perinpohjaisen tieteellisen tutkimustuloksen lopputuloksena Seche tuli kappalehinnaltaan halvimmaksi kahden putelin pakkauksessa, postikuluineen 5,92 USD/kpl ja PayPal veloitti tililtä 9,73 EUR tästä kahden paketista. Halpaa kuin saippua. Tilasin ne 19.6. tältä myyjältä: http://www.ebay.com/sch/salonsupplystore/m.html?_nkw=&_armrs=1&_from=&_ipg=&_trksid=p3686
ja TÄNÄÄN 26.6. putelit oli pahvipakkauksineen ja lähetyslistoineen(!!!) postilaatikossa. Mahtavuutta! Täytyy kurkata, mitä muuta tällä myyjällä on tarjolla.
Ilmeisesti Amerikan markkinoille on tässäkin tuotteessa erilaiset etiketit ja pakkaukset:
Oikealla Kicksistä kevättalvella ostettu puteli ja pakkaus, vasemmalla Amerikan ihme.
Toivottavasti toimii yhtä hyvin kuin Euroopan versio.

Toinen kerta toden sanoo

Kuten tuli todettua, eka kerta ei ollut mulle kovinkaan hyvä kokemus. Pitkään mietin, mitä niitten kynsien kanssa tekisin. Samaan paikkaan en halunnut enää mennä. Miksi se asia siitä muuttuisi, jos sama tyyppi tekisi uudelleen rumat ja huonot kynnet. Mulla olisi kuitenkin edelleen rumat ja huonot kynnet. Ajattelin jo, että tässä oli kahdet kynnet samalla kertaa; ensimmäiset ja viimeiset.
Ratkaisu tulikin erittäin yllättävältä taholta: Elämäni Suurin Rakkaus tiesi kynsien laittajan. Wuhuu !!! Mies kyllä ratkaisee pahojakin naisten ongelmia, jos se vaan ehtii kaikilta ajatuksiltaan oikein ajatella.
"Tekeekö se geeli- vai akryylikynsiä?" Vastauksena hämmästynyt ilme... "Onko sillä itellä rakennekynnet?" *vaivautunutta kiemurtelua* "No, voitko pyytää sen sähköpostiosotteen, ni mä kysyn ite!?!" -Joo. "Kiitos."
Ja niinpä maaliskuun lopulla muutaman sähköpostiviestin jälkeen, mulla oli kynsienlaittoaika sovittu huhtikuun puoleen väliin. Ja vihdoin mulla oli myös kynsilakkasähköpostiystävä, joka jaksaa loputonta ajatustenvaihtoa kynsistä ja kynsilakoista, pikakuivattajista, eBaysta, ja kaikesta niihin liittyvästä. Ja kaikesta muustakin. Mahtavuutta. Kiitos Piia! Sä oot ihan parhautta. =)
Sateinen lauantaiaamu 14.4. mies autoon ja matkaan. Iltapäivällä kotio tullessa mulla oli matkassa ihanat uudet geelikynnet. Tilasin alunperin ihan perustipit, koska edellisiä liloja glittereitä oli niin hankala peittää ja ne näytti mun mielestä tyhmältä kynnen alta katsottuna. Ainakin niissä kynsissä, missä oli tippi rakennettu pelkällä kirkkaalla geelillä ja glitterit näkyi kynnen läpi.
Siinä vaiheessa, kun mun eteeni leväytettiin lilat tipit, sillä ei niin kovin paljoa enää ollut väliä, miltä ne näyttää alapuolelta tai saako ne lakalla piiloon. Ihan sama, lilaa pitää olla. Ehdottomasti.
Joku ystävä sanoi joskus, että mulle saa myytyä mitä vaan, jos sen pakkaa lilaan pakettiin. Saattaa hyvin pitkälti pitää paikkaansa. Ehkä. ;D


Elämäni Suurimman Rakkauden näkemys kynsien kuvaamisesta. Kiitos rakkaani <3 MRS
Kuva ei ole kynsille eduksi, kun eihän noita voinu muuta ku ihailla. Rakkautta.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Krokotiilin kyyneleet

Tiedätkö sen tunteen, kun yhtäkkiä vaan itkettää? Katsoo telsusta elokuvaa tai uutisia, tai lukee jotain lehdestä tai netistä. Tai kun vaan yksinkertaisesti itkettää.
Se on terveellistä. Minun mielestäni. Joskus vaan täytyy itkeä maailman suruja. Rakkaita ihmisiä, joista joutui luopumaan, syystä tai toisesta. Ylimaallisenrakkaita kissojaan, jotka joutui viemään eläinlääkäriin tai sitä yyberylimaallisen superrakasta mustaa paksua kissaa, joka yhtenä iltana kuoli tohon oma lempparinojatuoliinsa. Se oli vielä ihan lämmin, kun sen löysin, nostin pahvilaatikkoon, ja otin siitä tuolin istuimesta poskeeni vielä ihanan viimeisen lämmön. Kun vaan on niin iso ikävä. Tappavan iso ikävä. Huonosti kohdeltuja lapsia ja eläimiä ja ylipäätään ihmisiä. Kaikkinaista maailman pahuutta ja ihmisten ilkeyttä. Ja kaikkea. Ja sitä, että löysin elämäni suurimman rakkauden sitten kuitenkin. Eikäkö Elämäni Suurimman Rakkauden (MRS pus). Sitä, että joku rakastaa minua, ja minä rakastan takaisin. Ja sillä on hyvä perse... =P Ja sitä, miten hyvä on olla. Ja noita olevia kissapetoja. Ja tätä taloa. Ja työpaikkaa. Ja ystäviä. Ja kauniita kynsiä. Ja kesälomaa. Ja ystävällisiä, kannustavia, auttavaisia ihmisiä.
Kun vaan niin kauheesti itkettää.
Elämäni Suurin Rakkaus kysyy: "No mikä nyt?" Eikä minulla ole siihen vastausta, ei oikein mikään, ja kaikki. Hyvät ja pahat. Ja joskus vaan täytyy itkeä. Ja joskus minä vaan itken, eikä se lopu koskaan. Tai loppuu se, aina jossain vaiheessa.
Tänään blogien ihmeellisessä maailmassa surffaillessani törmäsin tämmöiseen blogiin: http://ajatusseula.blogspot.fi/ Ja itkin. No olin mä itkenyt jo sitä ennenkin. Pikkusen. Tää avas hanat lopullisesti. Ehkä mä oon vähän hullu, mutta ainakin mulla on tunteet.
Eikä se ikäväkään sitten kuitenkaan tapa. =)

Eka kerta

Mietin ja harkitsin rakennekynsiä 2-3 vuotta, koska omat kynnet menee joka talvi huonoon kuntoon, katkeilee, murtuu ja liuskottuu luonnollisesti kuivuudesta. Tietysti pahimmat vauriot tuli aina kynnen reunaan kynsipedin puolelle, mikä on erittäin kivuliasta ja hankala korjata. Lisäksi vaurion ylikasvaminen ottaa aikaa, että kynnen saa ylipäätään niin pitkäksi, että vauriokohdan saa leikattua pois. Tämänhän me kaikki tiedämme. Minulla se oli joka talvinen ongelma, ja kynsienlakkailuinnostus yleensä lopahti talven aikana.
Googlailin rakennekynsien laittajia ja tietoja rakennekynsistä siis vuosia, ja päätös geelikynsien hankkimisesta viimein kypsyi. Mietin vain, mihin varaan ajan.
Olin liittynyt oman kylän hyvinvointikeskuksen kanta-asiakkaaksi jo aikaisemmin ja heiltä tuli loppuvuodesta 2011 ilouutisena sähköposti, että heillä aloittaa kynsiteknikko vuoden alusta. Jippii!!! Mikä sen helpompaa kuin saada kynnet omalla kylällä hoidatettua. Tilasin ajan, koska laiton sai nyt kanta-asiakashintaan. Mahtavaa...
Geelikynnet muoteilla lilojen glitteriranskiksien kera saapuivat kynsilleni tammikuun lopussa 2012. Ihanaa. Seuraavalla viikolla katkesi jo ensimmäinen kynsi. Kerran sänkyä pedatessa oli täysin huomaamattani pudonnut sängyn alle koko geeli yhdestä kynnestä. Silloin kynsillä oli punainen lakka ja huomasin sängyn alla punaisen täplän ja ensimmäinen järkyttävä ajatus oli, että joku kissoista vuotaa verta. No ei ollut veripisara, ei, vaan punaiseksi lakattu geelikynsi. Hyvin nopeasti puolet kynsistä oli katkennyt, irronnut kokonaan tai haljennut niin pahasti, että jokunen geeli piti viilata kokonaan irti.
Myöhemmin kuulin kampaajaltani, että kyseinen kynsienlaittaja ei ole kynsiteknikko vaan opiskelija. Lisäksi kyseinen hyvinvointikeskus mainosti heti "kanta-asiakastarjouksen" loputtua kynsien laittoa 20 euroa halvemmalla kuin tämä ns. kanta-asiakastarjous. Törkeää. Olisi pitänyt mennä hakemaan rahat takaisin. En kuitenkaan koskaan palannut kyseiseen puotiin.



sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Rakas kynsilakkapäiväkirja

Kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa.
Koska kynsilakkaharrastukseni on levinnyt sanan varsinaisessa merkityksessä niinsanotusti käsille viime vuosina ja lopullinen repsahtaminen tapahtui tammikuussa, jolloin vuosien asian suunnittelun, pohtimisen ja aiheesta höpöttämisen jälkeen vihdoin kävin laitattamassa itselleni geelikynnet.
Elämäni suurin rakkaus, läheiseni, työkaverini ja kaikki kohdalle satunnaisesti sattuneet henkilöt saavat kuulla loputtomia esseitä käsien hoidosta, kynsien lakkaamisesta ja koristelusta, kynsilakkojen sävyistä, säilytyksestä ja säilyvyydestä, eBaysta, Paypalista, dollarin vaihtokurssista, hintavertailuista, yms... Toivottavasti tämä helpottaa heitä sekä minua. Voisihan sitä tietysti vaikka joskus puhua jostain muustakin... Maailmassa on varmasti paljon mielenkiintoisia aiheita, ei vaan nyt just tule yhtään mieleen...
Kirjoitan silloin, kun minua sattuu kiinnostamaan ja julkaisen postauksia sillä aikataululla kuin se minulle sattuu sopimaan.
Kiva, että piipahdit ja mukavampi, jos teksti jaksoi kiinnostaa loppuun asti. Piipahda toki toistekin. =)