Lääkettä syysmasennukseen

Väsyttää, uuvuttaa, tylsyys on vallannut mielen ja sielun, ja aamu toisensa jälkeen töihinlähtö sujuu yhäti loivaliikkeisemmin. Ei jaksa. Ei jaksa kuunnella. Ei lähetä eikä vastaanota.
Läheisyyden ja hellyyden puute huomionkipeys yksinäisyys saamattomuus väsymys.
Yksinäisyys ei poistu yksinjättämisellä, eikä huutaminen edesauta avautumaan.
Kukaan ei ymmärrä, eikä ole oikein ketään, kelle avautuisikaan. Parisuhdekin on PRC:stä.

Ei hätää, ystävän kanssa lounastreffit Mäkkäriin auttaa ainakin hetkellisesti, ja hän tuo Oriflamen tilaukseni ja mässytellään mieltäpiristävät hamppariateriat. Harmi, etten ollut tilannut Oriflamelta mitään ihanaa kaunista turhaa...

Miehelle vehnä ja kookos Nature secrets -shampoo kuiville ja vahingoittuneille hiuksille.
Loves me daisy scented hand cream. Söpsästi pakattu ihanalla Trindimäisellä koostumuksella varustettu hyvin hennosti jos ollenkaan tuoksuva käsivoide. Levittyy ja imeytyy juurikin niin ihanasti kuin vain voi käsivoide parhaimmillaan toimia. Putelin takaa taas tätä älykästä selostetta, millä jaksan itseäni huvittaa kerta toisensa jälkeen: "Käsivoide. Hierotaan käsien iholle päivittäin." - Jeeeeeeeeeeeee, sitä riemua, että onnistuin löytämään käsien iholle tarkoitetun käsivoiteen ja ihan päivittäin saa tätäkin käyttää ...
Nature secrets -suihkugeeli with lavender and fig (???). Esite on töissä, joten en pääse tarkistamaan, mitä on fig, eikä kokemuksen perusteella Oriflamen sivuilta välttis löydy koko tuotetta. No mutta, putelin takaa löytyy taas tärkeää informaatiota: "Suihkugeeli. Vaahdota iholle ja huuhtele." - Niin...

Mäkkäriltä lähtiessä poikkean Emotioniin, koska Emotionin alelaatikosta löytyy AINA jotain lääkitystä. Tällä kertaa matkaan lähti pari Dioria.

Lila 887 Purple mix sekä VIHREÄ !!! 504 Waterlily.
Joo-o, mä saatan ostaa vaikka vihreän kynsilakan, jos sille päälle satun. Hah hah vaan kaikille hämmästyneille epäilijöille. ;D
Waterlily on kumppani aikaisemmin postaamalleni Forget-Me-Notille ja kumpainenkin on tuoksulakka. Jännityksellä oottelen testausta, että minkälainen tuoksu vihreästä putelista mahtaa tulvahdella...

Viimeiseksi vielä vertailu/kaverikuva. Ensimmäisenä Purple mix, toisena Forget-me-not ja viimeisenä varmasti helposti vihreästä väristään tunnistettava Waterlily.
Purple mix ja Forget-me-not EIVÄT todellakaan ole samaa sävyä. Tiedoksi, että sävyissä on huomattava ero. Forget-me-not ja Waterlily ovat muistaakseni Spring 2012 tuoksusävyt. Korjatkoon tietoni, kuka muistaa asian paremmin.

PS. Tätä kirjottaessa noin kaksi viikkoa ennen julkaisua, mies on kuluneella viikolla seissyt kaksi kertaa kynsilakkahyllyn edessä veistelemässä jotain hyllytilan loppumiseen viittaavaa  ihan äärettömän älykästä vitsiä. Ihan vaan muistutukseksi, että herra osti just samaisella viikolla melkein tonnin maksaneen hitsauskoneen, että jos ei oo muuta tekemistä, ku norkoilla mun kynsilakkahyllyn edessä, ni ehdotan siirtymistä tonne pajan puolelle väsäämään lisää lakkahyllyjä. Stana.

Huonon päivän löytöjä

Olin siirtänyt tämän päiväkirjamerkinnän kuvat koneelle jo aikoja sitten ja otsikoinut kansion kyseisellä otsikolla. Yhtään en muista, että olinko tarkoittanut huonoa päivää vai huonoja löytöjä. Villi veikkaus, että mulla oli jostain syystä huono päivä ja kävin lohtuostoksilla, koska ei nuo nyt niin kovin huonoilta löydöiltä mielestäni näytä. Mene ja tiedä. Ei voi muistaa. Kyseinen päivä ei kuitenkaan jäänyt historiankirjoihin erityisen huonona päivänä...

Dior ja WCI

Emotionista alelaarista Diorin tumman harmaa (???) 804 Perfecto ja WCI:n huulikiilto, jonka sävyä en pysty nyt kertomaan, koska poistin hintalaput ja muutkin tarrat ja vasta sitten huomasin, että sävyn nimi oli juurikin siinä irtiriipimässäni tarrassa. Enkä tajunnut sitä ees mihinkään itselleni kirjailla ylös.

Evelinet ja Miss Selene

RobinHoodista pari Evelinen holoa: 402 ja 403, joista en kyllä toisiinsa verraten eroa huomaa, mutta ehkä niissä joku ratkaiseva ero on... Miss Selenen vastustamaton violetti glitterihässäkkä nro 173.
Olen kyllä tehnyt periaatepäätöksen, että en enää osta kaikenmaailman pieniä puteleita, mutta ehkä voin tämmöisen pienen poikkeuksen tehdä, koska kyseessä kuitenkin on violetti ja glitteri, kaksi lemppariasiaa ängetty yhteen pikkuruiseen puteliin.

Rasvaa munassa

RobinHoodin poistokorista muoviseen munaan pakattuna kolme huulikiiltoa.
Nää ohjeet on aina hauskoja: "Sivele tuotetta runsaasti huulille aina tarvittaessa. Vain ulkoiseen käyttöön. Suositellaan 8 vuotta täyttäneille ja sitä vanhemmille."
...niin...

Poltan talven aikana (eli syksystä kevääseen) mielettömän määrän tuikkuja, sekä tuoksullisia että tuoksuttomia. Vasta ostin taas 200 tuikun säkin Sokokselta, kyllä sillä ehkä jouluun asti pärjää...
Robbarissa sattui olemaan kolme pakettia tuoksutuikkuja kympillä, joten olihan niitä napattava satsi mukaan. Sittemmin niillä olikin hintaa 3,99 euroa/pkt, joten olisi pitänyt hamstrata niitä tarjouksesta enemmän.
Itelle valitsin tummanlilat (ei siis siniset) Blueberry ja vaaleanlilat French Lavender.
Takana ruskeahkot Sugar & Spice, mitkä tuoksuivat ehdottomasti mieleiseltä myös omaan nenukkiin, mutta lähtivät muutaman muun tavaran kanssa yllärilahjuksena uuteen kotiin ilahduttamaan ystävää. TerQi sinne kylpylään, toivottavasti on ollut rentouttava loma. <3

PS. Päivänvalossa nro 64 on juurikin niin ihana sävy kuin olin kuvitellut. Laitanko tähän vielä varmuuden vuoksi pari valokuvaa, ettei vaan jää kellekään epäselväksi, mihin olen tällä hetkellä eniten rakastunut... ;D
Nooh, ehkä mä säästän kurkistelijat nyt siltä ja laitan niitä kuvia lisää vasta huomenna...  ;D

Forget Me Not

Dior oli saanut odottaa lakkausvuoroaan hävyttömän kauan. Hävettää.
Bongasin sen jo keväällä tai alkukesästä Tikkurilan Emotionin alelaarista vihreän ystävänsä kanssa. Olivat jostain syystä puoleen hintaan. En ole kyseistä merkkiä ennen testannut, hinnalla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Normihinta Diorin lakalla on samoissa lukemissa kuin Chanelin lakoissa, mutta Diorissa on sisältöä 10 ml ja Chanelissa 13 ml, eli Dior on kalliimpaa. Lahden Launeella Prisman Emotionissa niitä näytti vielä jokunen olevan, sekä lilaa, että vihreää ystäväänsä.
Vihreä ei lähtenyt meille.

Chanel valikoitui mukaan kuvauksiin randomina, eikä sillä ole sävynä mitään tekemistä tämän päiväkirjamerkinnän kanssa

Suti on leveä ja kummallisen mallinen minun käteeni. Yleensä pidän leveästä sudista, esimerkiksi IsaDorassa ja joissain Rimmeleissä on itselleni ihanteellinen leveä suti. Taisi olla myös OPIssa. Diorin suti sen sijaan on leveä, litteä, nurkista joka suuntaan pyöristetty, mutta keskeltä paksu... hmmm... Vähintäänkin erikoinen.

Osansa lakkaamisen haastavuuteen toi korkin pienuus. Koko ajan oli tunne, että suti tippuu kädestä millä hetkellä hyvänsä. Korkki ei ole kovinkaan paljon Chanelin korkkia pienempi, mutta ratkaisevasti kuitenkin.

Lakka oli kuitenkin hyvin peittävä ja yhdellä kerroksella olisi helposti selvinnyt, jos korkki ja suti olisivat olleet tutummat. Lakka kuivui tummemmaksi kuin mitä se pullossa näyttää. Lilaksi lakaksi minun makuuni liian sininen ja tumma, muuten ihan hyvä sävy. Tulee varmasti aikaa myöten käytettyä ja seuraavalla kerralla osaan ehkä jo suhtautua korkkiin ja sutiin paremmin.

Oman mielenkiintoisen osansa lakkaamistapahtumaan toi se, että ensimmäisen kerroksen jälkeen ihmettelin nenuuni tulvahtanutta lempeää tuoksua. Tarkemmin pakkausta tutkiessa luinkin: "Vernis Perfume Scented Nail Polish". Ooo... ensimmäinen tuoksuva kynsilakkani. Mahtavuutta. Kertoisipa se vielä, mikä tuoksu tämä on, niin voisin mennä sitä tuoksuttelemaan puotiin. Tuoksu vie minut jotenkin lapsuuteen, mutta en osaa hahmottaa, miten ne liittyvät toisiinsa.

Ensimmäisen työpäivän jälkeen on havaittavissa aavistus kärkikulumaa, varsinkin geelittömässä keskarissa, ja koska onnistuin tölvimään pari kynttä ennen kuivumista, eikä lakkaus muutoinkaan ollut kauneudella pilattu oudon sudin vuoksi, päätin uhrata vielä yhden kerroksen lakkaa. Yhtäkkiä sain ahaa-elämyksen sudin kanssa. Peukkujen muita isompien kynsien kanssa onnistuin saamaan koko kynnen lakkauksen kahdella vedolla. Ennen kuin ehdin hakea Sechen apuun, huomasin, että lakka oli jo kaikkine kerrostumisineen pintakuiva. SIIS MITÄÄÄÄÄÄÄH ?!?!? Joo-o, ihan älytön kuivumisnopeus. Mielipiteeni Dioria kohtaan alkaa pikkuhiljaa alkujärkyttävyydestä muuttumaan, ehkei tässä oikeastaan ole muuta vikaa kuin liian pieni korkki... ;D

Kuvat otettu viikon vanhoina. Miksi kynsiään ei voi kuvata heti, kun ne on lakattu, niin lakkapinta olisi iskemätön, kulumaton, kiiltävä ja kaunis. Laitan vielä julman totuuden siitä, kuinka hyvin lakka pysyi luonnonkynnessä vs. geelikynnet. Ei ihme, että luonnonkynsillä kolme päivää lakalle on jo mahtava kestävyys. Vaikka kynttä kuinka alustaisi ja huolella lakkaisi, paljaasta kynnestä lähtee lakka kuin lakka kävelemään ihan muutamassa päivässä.

Lakkojen poistaminen oli todella helppoa, niinkuin cremen lakan kanssa yleensäkin. Ei jäänyt sotkua pitkin käsiä, eikä vaatinut väkivaltaa tai voimakeinoja.
Täytyy myöntää, että alkuhämmennyksen jälkeen pidän tästä lakasta kaikkineen kovasti. Ei ihan kaikkein lemppariksi yllä, mutta kärkipäähän kuitenkin.

Käytetyt lakat:

Perfect Ridge Filler -aluslakka (ihana!!!)

Dior 694 Forget Me Not

Seche Vite Fast Dry päälle (rakkaus <3)

Näin sinisen lakan vastapainoksi täytyy saada jotain vaaleanpunaista, mutta ensin kynsihuolto.