Onnettomasti katkennut peukun kynsi pakotti minut kynsihuoltoon vain neljä viikkoa edellisestä huollosta. Ei huono asia ollenkaan, koska sattui olemaan lomaviikko ja mikä olisikaan parempi tapa viettää lomaa kuin parhaan kynsilakkaystävänsä viehättävässä seurassa. TerQi! =)
Viikkoa aikaisemmin olin jo epätoivoisesti yrittänyt viilata huhtikuisia tippejä muovipölynä tippien taivaaseen, mutta minulta loppui kärsivällisyys ja päivä uhkasi painua mailleen, joten oli pakko heittää viila nurkkaan ja ruveta sutimaan uutta lakkaa kynsiin.
Toisella viilauksella sain hyvinkin helposti tippien jämät kynsistäni. Mikälie kynsiviilan hengettären suosio tällä kertaa oli mukana, koska viilat oli yhtälailla samat kuin viikkoa aikaisemminkin. Pääasia, että niistä vihdoin pääsin eroon. Nyt on tipit jäljellä enää vasurin peukussa ja oikean kätösen keskarissa.
Tipit on ihan kivat kunnes ne kasvavat yli sormenpään ja päivä paistaa sormenpään ja tipin välistä. Toisekseen asetonillinen kynsilakanpoistoaine sulattaa tippia, joten kunhan pääsen tipeistä eroon, voin taas palata X-tran pariin ja sitä myötä käyttää enemmän rakastamiani glittereitä. Asetonittomalla kynsilakanpoistoaineella glittereitten poistamiseen saa varata aikaa viikon, eikä siihen minulle ole aikaa.
Tässä huollossa karanneen peukun tilalle tulikin geelikynsi muotilla. Koristeluja ei laitettu, kun kynnet on edelleen sekalainen sakki, joiden kanssa ei oikein kehtaa näyttäytyä ilman kynsilakkaa.
Joo, ja sitten lataan ne nettiin ihan yleisesti pällisteltäväksi. Loogista. No mut tää on mun kynsilakkapäiväkirja, ja tämä on olennainen osio mun kynsiä.
Enkä selvinnyt huoltoreissusta tälläkään kertaa ilman syöttämistä, juottamista ja lahjuksia.
Hitto, miten hävytöntä ja ärsyttävää... ;DD
Paketillinen liloja laventeli-tuoksutuikkuja, violetti paljetein koristeltu purnukka, minkä sisältä tupsahti sormus, jossa kankainen kukkanen.
Hauskinta on se, että mulla oli tollasia purnukoita jo ennestään kolme. Kaksi itse hankittua ja yhden osti työkaveri kiitokseksi, kun vein hänet kerran kaupan kautta kotiinsa.
Oonko mä tosiaan noin läpinäkyvä... =/
Täydellistä lilaa lakkaa etsiessä lakkahylly toisensa jälkeen on täyttynyt pikkuhiljaa oudosti myös muun värisistä lakkapulloista. Onkohan sitä täydellistä lilaa lakkaa olemassakaan...
lauantai 8. syyskuuta 2012
torstai 6. syyskuuta 2012
Matkaan tarttuneita
Kun kovasti kuleksii, tarttuu jotain aina kulkeissaan mukaankin. Nyt olen tätä kirjoittaessani lomalla, joten en ole ostanut mitään moneen päivään, kun en ole käynyt missään. Nooh, täytyy myöntää, että pari juttua eBaysta tilasin, mutta siinä kaikki.
Huomasin, että X-tra kynsilakanpoistoaine oli sen verran lopussa, etten viitsinyt moista tippaa kaataa uuteen pumppupullooni, ja satuttiinkin poikeamaan Lidliin. Muistin kynsilakanpoistoaineen ja nappasin mukaani Cienin, kun olin tätä joskus uhannut kokeilla. Ensimmäisenä kokeiltavaksi lähti Classic eli asetonillinen versio. Mielenkiinnolla oottelen ensimmäistä testausta. Maksoi muuten 1,99 euroa, onko hinta noussut sitten viime kertaisen hypistelyn?
Prismassa oli joukko pieniä LaFemme -huulirasvapurnukoita hinnoiteltu -50% -aletarralla, joten nappasin niitä kourallisen mukaani. "Syön" huulirasvaa sen verran reippaasti, että nämä tuskin ehtivät kauaa vanheta huostassani. Hyllyyn jäi vielä näitä liloja grape-makuja, jokunen vihreä aloe vera ja oranssi appelsiini. Hauskaa näissä mielestäni oli se, että näitä oli useampi eri sävyinen lila. Oisko mahdollisesti vaaleammat haalistuneet liikkeen valojen ansiosta?
Seppälän alehyllyn kävin koluamassa ja näitä Classics Metalliceja on kovasti kehuttu leimaamiseen sopivaksi, joten kaappasin mukaani kaikki saatavilla olevat sävyt. Lilan eli nro 10 kohdalla mietin, onko se jo kotona hyllyssä, mutta otin sen varmuuden vuoksi, etten joudu sitä vielä erikseen hakemaan. Niinhän siinä kävi, että kyseinen 10 olla nökötti jo hyllyssä. Ei se mitään, huolto oli tulossa ja se sai jo uuden kodin parhaan kynsilakkaystäväni hellästä huomasta. Hän muuten osaa leimaamisen jalon taidon, joten hänellä ei mene leimaamiseen soveltuva lakka yhtään hukkaan. Tiiä vaikka saisin häneltä omille kynsilleni joskus leimailut tällä. Minähän en ole kellekään luvannut uudelleen leimailla kynsiäni. Saa nähdä, kuinka käy, kovasti olen koko ajan kuitenkin siihen tarkoitukseen soveltuvia tarvikkeita haalinut itselleni... o-ou...
Seppälä lähetti kännykkään aleviestin, yhdestä tuotteesta -30% lauantaina. Sinnehän sitä piti sännätä. Mentiin oikein Lahden keskustaan asti Trioon tällä kertaa, kun piti mennä myös Kicksiin. Valinta oli vaikea, mutta koska en ihan joka Seppälästä ole Miyoja bongannut, lila Miyo Lavender lähti kotio.
Kicks-club lähettää yhtenään kotio jos jonkinlaisia ale-kuponkeja ja tällä kertaa taisi olla yhdestä tuotteesta -20%. Olin valinnut IsaDoran jonkun lilan, sävyä en enää muista, ja olin sen kanssa kanssa jo kassalla kaivelemassa alekuponkia ja asiakaskorttia, kun mies sanoi, että hän ostaa mulle hetkeä aikaisemmin hypistelemäni OPIn. Miehellä sattui olemaan syntymäpäivä, joten sehän oli vähintäänkin reilua, että hän ostaa minulle kalliin kynsilakan. On se vaan niin ihQ mies. MRS <3
Poikkesin muuten kauppareissulla Emotionissa. En ostanut mitään. Lällällää... ;D
Cien Classic -kynsilakanpoistoaine
Huomasin, että X-tra kynsilakanpoistoaine oli sen verran lopussa, etten viitsinyt moista tippaa kaataa uuteen pumppupullooni, ja satuttiinkin poikeamaan Lidliin. Muistin kynsilakanpoistoaineen ja nappasin mukaani Cienin, kun olin tätä joskus uhannut kokeilla. Ensimmäisenä kokeiltavaksi lähti Classic eli asetonillinen versio. Mielenkiinnolla oottelen ensimmäistä testausta. Maksoi muuten 1,99 euroa, onko hinta noussut sitten viime kertaisen hypistelyn?
LaFemme Grape -huulirasvoja
Prismassa oli joukko pieniä LaFemme -huulirasvapurnukoita hinnoiteltu -50% -aletarralla, joten nappasin niitä kourallisen mukaani. "Syön" huulirasvaa sen verran reippaasti, että nämä tuskin ehtivät kauaa vanheta huostassani. Hyllyyn jäi vielä näitä liloja grape-makuja, jokunen vihreä aloe vera ja oranssi appelsiini. Hauskaa näissä mielestäni oli se, että näitä oli useampi eri sävyinen lila. Oisko mahdollisesti vaaleammat haalistuneet liikkeen valojen ansiosta?
Classics Metallic 02, 04, 12, 10 ja 13
Seppälän alehyllyn kävin koluamassa ja näitä Classics Metalliceja on kovasti kehuttu leimaamiseen sopivaksi, joten kaappasin mukaani kaikki saatavilla olevat sävyt. Lilan eli nro 10 kohdalla mietin, onko se jo kotona hyllyssä, mutta otin sen varmuuden vuoksi, etten joudu sitä vielä erikseen hakemaan. Niinhän siinä kävi, että kyseinen 10 olla nökötti jo hyllyssä. Ei se mitään, huolto oli tulossa ja se sai jo uuden kodin parhaan kynsilakkaystäväni hellästä huomasta. Hän muuten osaa leimaamisen jalon taidon, joten hänellä ei mene leimaamiseen soveltuva lakka yhtään hukkaan. Tiiä vaikka saisin häneltä omille kynsilleni joskus leimailut tällä. Minähän en ole kellekään luvannut uudelleen leimailla kynsiäni. Saa nähdä, kuinka käy, kovasti olen koko ajan kuitenkin siihen tarkoitukseen soveltuvia tarvikkeita haalinut itselleni... o-ou...
Miyo Lavender nro 22 ja OPI Purple with a purpose
Seppälä lähetti kännykkään aleviestin, yhdestä tuotteesta -30% lauantaina. Sinnehän sitä piti sännätä. Mentiin oikein Lahden keskustaan asti Trioon tällä kertaa, kun piti mennä myös Kicksiin. Valinta oli vaikea, mutta koska en ihan joka Seppälästä ole Miyoja bongannut, lila Miyo Lavender lähti kotio.
Kicks-club lähettää yhtenään kotio jos jonkinlaisia ale-kuponkeja ja tällä kertaa taisi olla yhdestä tuotteesta -20%. Olin valinnut IsaDoran jonkun lilan, sävyä en enää muista, ja olin sen kanssa kanssa jo kassalla kaivelemassa alekuponkia ja asiakaskorttia, kun mies sanoi, että hän ostaa mulle hetkeä aikaisemmin hypistelemäni OPIn. Miehellä sattui olemaan syntymäpäivä, joten sehän oli vähintäänkin reilua, että hän ostaa minulle kalliin kynsilakan. On se vaan niin ihQ mies. MRS <3
Poikkesin muuten kauppareissulla Emotionissa. En ostanut mitään. Lällällää... ;D
Tunnisteet:
Cien,
Classics metallic,
huulirasva,
kynsilakanpoistoaine,
lila lakka,
Miyo,
OPI
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Lilac me - samaa lakkaa eri sävyissä
Tämä päiväkirjamerkintä huuti tarvettaan saada tulla julkaistuksi, koska Lilac me:stä oli lopulta varmasti lähemmäksi 100 kuvaa ja melkoinen kavalkadi sävyjä sinisestä lilaan ja siitä vaaleanpunaiseen. Yhdestä ja samasta lakasta. Jopa samassa tilassa ja valaistuksessa samaan taustaa vasten otetuissa kuvissa oli sävy eroa. Ota siitä siitä sitten selvää.
Katopa ite...
Toinen ja kolmas kuva keskenään samaa satsia kuten myös neljäs ja viides kuva.
Onhan se nätti kaikissa sävyissään, mutta minä haluaisin näyttää sen, miten nätti se oikeasti on.
PRKL.
Katopa ite...
Toinen ja kolmas kuva keskenään samaa satsia kuten myös neljäs ja viides kuva.
Onhan se nätti kaikissa sävyissään, mutta minä haluaisin näyttää sen, miten nätti se oikeasti on.
PRKL.
tiistai 4. syyskuuta 2012
Yllätyspalkinto
Some kind of Art -blogin Bloh pääsi yllättämään minut totaalisesti.
Hän arpoi bloginsa 1-vuotisarvonnan lisäksi kahdelle kommentoijalle yllätyspalkinnot.
Minun paketistani löytyi yhtäkkiä laskettuna 12 fimopötköä ja -leikkuri, sekä hyrrällinen koristeita, näyttää olevan kukkafimoja ja erikokoisia helmenpuolikkaita ainakin.
Ja pieni henkilökohtainen viesti.
Fimopötköistä iski heti kissaihmisen silmään musta-valkoinen tassukuvio. Ihanaa !!!
Kiitoksia Bloh! Tällainen muistaminen lämmittää sydäntä ja mieltä. <3
Hän arpoi bloginsa 1-vuotisarvonnan lisäksi kahdelle kommentoijalle yllätyspalkinnot.
Minun paketistani löytyi yhtäkkiä laskettuna 12 fimopötköä ja -leikkuri, sekä hyrrällinen koristeita, näyttää olevan kukkafimoja ja erikokoisia helmenpuolikkaita ainakin.
Ja pieni henkilökohtainen viesti.
Fimopötköistä iski heti kissaihmisen silmään musta-valkoinen tassukuvio. Ihanaa !!!
Kiitoksia Bloh! Tällainen muistaminen lämmittää sydäntä ja mieltä. <3
maanantai 3. syyskuuta 2012
Kaikki mikä kimaltaa on daimondia ?
Siinähän sitten kävi niin, että eksyin vaihteeksi eBayn iloiseen ihmemaahan ja sieltähän tarrasi hihaan ihan hirveä nippu pienenpieniä potteja kaikkea, mikä kiiltää. Ihanaa !!!
Myönnän olevani joku harakansukuinen kaikenlaisen kiiltävän keräilijä.
6 x 12 pottia eli yhteensä 72 pottia. Koristelurepertuaari tulee siis laajenemaan näitten myötä radikaalisti. Ennestään minulla oli 12 potin setti, ja näistä osa on samanlaisia kuin vanhat ja lisäksi samanvärisiä, joten jossain vaiheessa lisäilen näitä tuonne myytävänä-välilehdelle. Luonnollisesti lilat, siniset ja pinkit jää ainakin hetkellisesti omaan käyttöön.
Pientä erittelyä saaliin sisällöstä:
Vasemmanpuoleisin ja keskimmäinen keskenään samankokoisia glittereitä. Oikeanpuolimmaisin isompaa 6-kulmaista hexagonglitteriä, joita minulla oli jo ennestään, ja valitettavasti osa jopa samaa sävyä.
Ihania sävyjä, kiiltoa ja kimallusta... Tyttö tykkää! =D
Eräs asia, mistä tyttö myös tykkää ja kovasti, on mies, joka ymmärtää, mitä tyttö tarvitsee harrastaakseen kynsienkoristelua...
Mies sorvaa ja hitsaa, ja tämmöstä hän sitten kuskaa kotio. Esitin toivomuksen, että olisi joku purkki, mihin saa suteja ja dotting toolit pystyy ja helposti saataville, ja jos siinä ois joku systeemi, mihin putsatut sudit saa kuivumaan, ettei ne osu märkinä toisiinsa. Meillä oli vähän näkemyseroa, kumpi puoli sutitelineestä on paraatipuoli ja tämä on miehen näkemys asiasta, johon tyydyn, jos se tekee hänet onnelliseksi.
Sekotuskuppi on sorvattu ja täyttä rautaa. Se siis pysyy hyvin paikallaan, eikä keiku kovimmassakaan koristeluntiimellyksessä. Testattu ja toimii.
Helppo on tytön harrastaa, kun tarvittavia tarvikkeita tupsahtelee ihan omalta pajalta.
Kulta, MRS <3 pus.
Myönnän olevani joku harakansukuinen kaikenlaisen kiiltävän keräilijä.
Koko saalis
6 x 12 pottia eli yhteensä 72 pottia. Koristelurepertuaari tulee siis laajenemaan näitten myötä radikaalisti. Ennestään minulla oli 12 potin setti, ja näistä osa on samanlaisia kuin vanhat ja lisäksi samanvärisiä, joten jossain vaiheessa lisäilen näitä tuonne myytävänä-välilehdelle. Luonnollisesti lilat, siniset ja pinkit jää ainakin hetkellisesti omaan käyttöön.
Pientä erittelyä saaliin sisällöstä:
Glittereitä
Vasemmanpuoleisin ja keskimmäinen keskenään samankokoisia glittereitä. Oikeanpuolimmaisin isompaa 6-kulmaista hexagonglitteriä, joita minulla oli jo ennestään, ja valitettavasti osa jopa samaa sävyä.
Mikrohelmiä, glitterihilettä ja tikkuhileitä
Ihania sävyjä, kiiltoa ja kimallusta... Tyttö tykkää! =D
Eräs asia, mistä tyttö myös tykkää ja kovasti, on mies, joka ymmärtää, mitä tyttö tarvitsee harrastaakseen kynsienkoristelua...
Sutiteline ja sekotuskuppi
Mies sorvaa ja hitsaa, ja tämmöstä hän sitten kuskaa kotio. Esitin toivomuksen, että olisi joku purkki, mihin saa suteja ja dotting toolit pystyy ja helposti saataville, ja jos siinä ois joku systeemi, mihin putsatut sudit saa kuivumaan, ettei ne osu märkinä toisiinsa. Meillä oli vähän näkemyseroa, kumpi puoli sutitelineestä on paraatipuoli ja tämä on miehen näkemys asiasta, johon tyydyn, jos se tekee hänet onnelliseksi.
Sekotuskuppi on sorvattu ja täyttä rautaa. Se siis pysyy hyvin paikallaan, eikä keiku kovimmassakaan koristeluntiimellyksessä. Testattu ja toimii.
Sutiteline tositoimissa
Helppo on tytön harrastaa, kun tarvittavia tarvikkeita tupsahtelee ihan omalta pajalta.
Kulta, MRS <3 pus.
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Tyksin sun blogista!
Teannan oma paikka -blogin suloinen Teanna paiskasi minua tämmöisella tunnustuksella.
Lila tyksii Teannan blogia myös... <3
Olen ilahtunut ja otettu huomionosoituksesta. =)
Seurasin tunnustusketjua, ja löysin nuo säännöt, jotka liitin tähän, koska muistelin nähneeni, että eteenpäin laitettavien tunnustusten määrä ois ollut rajoitettu viiteen.
Tunnustuksen säännöt:
3. Kopioi post it lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin :)
Haluan puolestani muistaa seuraavia ihanaisia:
kyn-sik-kö / kynsikkö: Hovikynsienlaittajani. Paras kynsilakkaystäväni. Ihana suloinen rento reipas reilu. Saako sanoa: hitsari kuorma-autonkuljettaja. <3
Kynsin ja kuvin / Tuikku: Rekkakuski. Omistaa 9 (yhdeksän!!!) samaa Lorkun keltaista lakkaa. Voiko olla jotain hullumpaa? =O
Kissaämmä! / Kissaämmä!: (Vain) kaksi ihanaa kissaa. Ei ole ehkä koskaan vaihtanut sähkölamppuun polttimoa? ;D
Some kind of art / Bloh: Jos joku oikein tyksii, että mä kommentoin, niin mä kyllä tyksin takasin. =D
Wasting lifestyle / Emma: IT-tukineen, leimailuineen ja geelikynsineen niin hulvatonta luettavaa, että suosittelen kaikille. XD
Omat kommenttini on kaikella rakkaudella raapustettu.
Laittakaahan eteenpäin, koska niistä löytyy aina itsellekin uutta luettavaa. halipus <3
Lila tyksii Teannan blogia myös... <3
Olen ilahtunut ja otettu huomionosoituksesta. =)
Seurasin tunnustusketjua, ja löysin nuo säännöt, jotka liitin tähän, koska muistelin nähneeni, että eteenpäin laitettavien tunnustusten määrä ois ollut rajoitettu viiteen.
Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä bloggaajaa linkin
kera keneltä tämän sait
2. Anna tunnustus viidelle
(5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.3. Kopioi post it lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin :)
Haluan puolestani muistaa seuraavia ihanaisia:
kyn-sik-kö / kynsikkö: Hovikynsienlaittajani. Paras kynsilakkaystäväni. Ihana suloinen rento reipas reilu. Saako sanoa: hitsari kuorma-autonkuljettaja. <3
Kynsin ja kuvin / Tuikku: Rekkakuski. Omistaa 9 (yhdeksän!!!) samaa Lorkun keltaista lakkaa. Voiko olla jotain hullumpaa? =O
Kissaämmä! / Kissaämmä!: (Vain) kaksi ihanaa kissaa. Ei ole ehkä koskaan vaihtanut sähkölamppuun polttimoa? ;D
Some kind of art / Bloh: Jos joku oikein tyksii, että mä kommentoin, niin mä kyllä tyksin takasin. =D
Wasting lifestyle / Emma: IT-tukineen, leimailuineen ja geelikynsineen niin hulvatonta luettavaa, että suosittelen kaikille. XD
Omat kommenttini on kaikella rakkaudella raapustettu.
Laittakaahan eteenpäin, koska niistä löytyy aina itsellekin uutta luettavaa. halipus <3
lauantai 1. syyskuuta 2012
Lilac Me with glow in dark
Lakkailutarpeitani tyydyttämään koristelin kynsiä puolessavälissä viikkoa. Lisäsin tarrat ja strassit.
Ensin valitsin tarrat, mikä ei olekaan mikään helppo homma. Ebaysta hankittuja tarroja on kertynyt joka makuun ja joka lähtöön, enkä tiennyt mikä lähtö nyt oli menossa. Päädyin kuitenkin yksinkertaisiin valkoisin kukkasiin, koska en halunnut tarrojen vievän liikaa huomiota lakalta. Olen havainnut katkoteräpuukon helpoimmaksi keinoksi irrottaa tarrat alustaltaan. Tarrat siirtyivät nätisti ja ehjinä ja liimautuivat kynsille helposti ja sievästi. Tarrojen päälle kerros kirkasta lakkaa. Olen ihastunut strassien helppouteen, joten valitsin kukkiin kirkkaat strassiit keskustoiksi. Päälle pari kerrosta kirkasta lakkaa ja Seche.
Yksinkertaista ja tyylikästä.
Illalla nukkumaan mennessä kohtasin mystisiä asioita... Asumme siis sen verran maalla, että lähimmät katuvalot ovat kahden kilometrin päässä, eli täällä on todella pimeää, kun on pimeää. Sammutin telsun kaukosäätimestä ja rupesin ihmettelemään, mikä kaukosäätimessä hehkuu. Siirsin peukaloani, että näkisin paremmin hehkun lähteen, ihan kuin siinä pimeydessä näkisi yhtään sen paremmin. Peukalon myötä myös hehku siirtyi. Mitä halvattua ?!?!?
Huomasin, että hehku tuli kynsistäni. Tarrat hehkuivat pimeässä. OMG !!! Olin jättänyt lakkaputelit ja tarra-arkin hyllyyn odottamaan kuvaamistaan ja huomasin, että koko tarra-arkki hehkui. Ihanaa, mikä hauska yllätys.
Siinä vaiheessa minua rupesi hulluna naurattamaan ja mies jo nukkui. Tunsin välttämätöntä tarvetta herättää mies katsomaan tätä hulluutta, mutta eihän sellaista julmuutta voi tehdä, kun toinen nukkuu.
Meinasin tukehtua nauruuni, kun yritin hillitä riemuani. Olisin varmaan kirmaillut ympäri taloa riemusta hihkuen, jos olisin ollut yksin kotona. Nyt piti vain saada itsensä hillittyä ja mahdollisimman nopeasti uneen.
Kamera sen sijaan ei käyttäytynyt tämän(kään) lakan kanssa mitenkään kehuttavasti. Yrittämisen puutetta ei voi syyttää, etteikö tälle olisi annettu tilaisuutta tallentua oikean sävyisenä kameralle. Tallennuksessa käytetty kahta eri kameraa ja kahta ihmistä, luonnonvaloa, auringonvaloa, loisteputkivaloa, kattolampunvaloa, taskulampun valoa, tummaa, valkoista, harmaata taustaa ja Vantaan karttaa. Ketään ei vahingoitettu kuvaamisessa.
Olisiko jonkun muun väristä lakkaa helpompi kuvata? Jos vaihdan blogin nimeksi Punaista lakkaa ja maalailen kynsiäni vain punaisella lakalla. Niitä kun nyt on kertynyt hyllyyn jokunen. Itse en niin erityisesti tyksi punaisesta, mutta eipähän sävyn tallentuminen ainakaan herätä tunteita itsessäni...
Nooh, ehkä en kuitenkaan... ;D
Onnettoman peukalon takia jouduin varaamaan kynsille huollon tähän väliin, vaikka edellisestä huollosta oli kulunut aikaa vasta neljä viikkoa. Ei sen puoleen, erittäin mielelläni menenkin viettämään laatuaikaa parhaan kynsilakkaystäväni luokse. TerQi !!! =)
Ensin valitsin tarrat, mikä ei olekaan mikään helppo homma. Ebaysta hankittuja tarroja on kertynyt joka makuun ja joka lähtöön, enkä tiennyt mikä lähtö nyt oli menossa. Päädyin kuitenkin yksinkertaisiin valkoisin kukkasiin, koska en halunnut tarrojen vievän liikaa huomiota lakalta. Olen havainnut katkoteräpuukon helpoimmaksi keinoksi irrottaa tarrat alustaltaan. Tarrat siirtyivät nätisti ja ehjinä ja liimautuivat kynsille helposti ja sievästi. Tarrojen päälle kerros kirkasta lakkaa. Olen ihastunut strassien helppouteen, joten valitsin kukkiin kirkkaat strassiit keskustoiksi. Päälle pari kerrosta kirkasta lakkaa ja Seche.
Yksinkertaista ja tyylikästä.
Illalla nukkumaan mennessä kohtasin mystisiä asioita... Asumme siis sen verran maalla, että lähimmät katuvalot ovat kahden kilometrin päässä, eli täällä on todella pimeää, kun on pimeää. Sammutin telsun kaukosäätimestä ja rupesin ihmettelemään, mikä kaukosäätimessä hehkuu. Siirsin peukaloani, että näkisin paremmin hehkun lähteen, ihan kuin siinä pimeydessä näkisi yhtään sen paremmin. Peukalon myötä myös hehku siirtyi. Mitä halvattua ?!?!?
Huomasin, että hehku tuli kynsistäni. Tarrat hehkuivat pimeässä. OMG !!! Olin jättänyt lakkaputelit ja tarra-arkin hyllyyn odottamaan kuvaamistaan ja huomasin, että koko tarra-arkki hehkui. Ihanaa, mikä hauska yllätys.
Siinä vaiheessa minua rupesi hulluna naurattamaan ja mies jo nukkui. Tunsin välttämätöntä tarvetta herättää mies katsomaan tätä hulluutta, mutta eihän sellaista julmuutta voi tehdä, kun toinen nukkuu.
Meinasin tukehtua nauruuni, kun yritin hillitä riemuani. Olisin varmaan kirmaillut ympäri taloa riemusta hihkuen, jos olisin ollut yksin kotona. Nyt piti vain saada itsensä hillittyä ja mahdollisimman nopeasti uneen.
Kamera sen sijaan ei käyttäytynyt tämän(kään) lakan kanssa mitenkään kehuttavasti. Yrittämisen puutetta ei voi syyttää, etteikö tälle olisi annettu tilaisuutta tallentua oikean sävyisenä kameralle. Tallennuksessa käytetty kahta eri kameraa ja kahta ihmistä, luonnonvaloa, auringonvaloa, loisteputkivaloa, kattolampunvaloa, taskulampun valoa, tummaa, valkoista, harmaata taustaa ja Vantaan karttaa. Ketään ei vahingoitettu kuvaamisessa.
Olisiko jonkun muun väristä lakkaa helpompi kuvata? Jos vaihdan blogin nimeksi Punaista lakkaa ja maalailen kynsiäni vain punaisella lakalla. Niitä kun nyt on kertynyt hyllyyn jokunen. Itse en niin erityisesti tyksi punaisesta, mutta eipähän sävyn tallentuminen ainakaan herätä tunteita itsessäni...
Nooh, ehkä en kuitenkaan... ;D
Tunnisteet:
GinaTricot,
lila lakka,
LilacMe,
Oriflame,
Seche Vite,
tarrat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
