tai ihan mielentilaan tahansa... ;D
Tuikkulyhty häkkyrässä
Olen maininnut joskus, että poltan tuikkuja varhaisesta syksystä aina pitkälle kevääseen.
Kissojen takia niitä täytyy polttaa turvallisesti mieluiten lyhdyissä, joita meillä roikkuukin pitkin asuntoa sekä asunnon ulkopuolella. Pakko-oireisena mulla on ihan oma systeemi myös tähän asiaan.
Syystä, että sain vihdoin kauniin tukkujensäilytysrasian, päätin tehdä oman päiväkirjamerkinnän aiheesta.
Olin hypistellyt kyseisen kaltaisia laatikoita aina sellaisen tavatessani, ja mies sen mulle ois jo moneen kertaan ostanut, mutta 20 euron hinta tuntui minusta kohtuuttomalta moisesta laatikosta. Eihän siinä ole ees mitään kimaltavaa...
Tämä yksilö tavattiin Lahesta Kärkkäiseltä ja hintalappu 12,90 euroa sai minut luomaan anovia katseita mieheen vierelläni. Hän oli kyllä luvannut jo tehdä mulle sopivan laatikon oikein mittojen mukaan, mutta ymmärsi kyllä heti yskän ja osti tämän minulle. Tämähän ei nyt mahdu siihen samaan koloon, missä olen tuikkulaatikkoa jo vuosia pitänyt, mutta löysi pienellä järjestelyllä saman huonekalun päältä uuden paikan. Edellinen säilytysratkaisu siis tässä:
Laatikko, jossa näkyy vuosien käytön jäljet ja liimauksetkin jo repsottaa yhdestä nurkasta.
Aikoinaan siinä oli kuuden tunnin tuikkuja, joita muuten tänä talvena metsästettiin oikein tosissaan, ennen kuin niitä Kärkkäiseltä lopulta löytyi.
Tavalliset neljän tunnin tuikut ostan S-ryhmän kaupasta mieluiten tämmöisinä 200 kpl kimppana, joita kuluvan talven aikana olen ostanut ainakin kaksi säkkiä, saattaa olla jopa kolme.
Yksi säkki oottaa nytkin käyttöä avaamattomana.
Näissä on hyvää se, että ne eivät ole valettu alumiinikippoihinsa, vaan ovat irtotavaraa, koska siirrän tuikun sydämineen ilman foliokuppiaan muovisiin läpinäkyviin tuikkupohjiin, ja on mulla jonkun verran lasisiakin. Lasiset ei vaan tahdo mahtua nykyään käytössä oleviin lyhtyihin, kun tuon kämppiksen takia piti pari lyhtyä karsia, kun hän ei vaan yksinkertaisesti oppinut väistämään niitä. Suurempien vahinkojen välttämiseksi noukin ne paikoiltaan, joissa olin vuosia jonkunlaista lyhtyä roikottanut.
Miten vaikeaa on katsoa eteensä ja oppia vahingoistaan ??? Ilmeisesti liian vaikeaa...
Kirkkaat muoviset tuikkujen kupit ei kestä ikuisuuksia, vaan aikanaan halkeavat ja valuttavat kynttilää sijoilleen. Tosin kestävät kyllä useamman käyttökerran, enkä olekaan niitä ostanut useampaan vuoteen uusia. Tänä talvena halkeiluefekti on kohdannut niin montaa muovikuppia, että piti ostaa uusia.
Mikäs sen parempaa kuin kannattaa samalla hyvää asiaa.
Jättimäisen 200 tuikun säkin avatessani järjestelen ne ensinnäkin vaihtokupeissaan tuohon pääasialliseen säilytyslaatikkoonsa, josta päivittäin niitä noukin lyhtyihin poltettavaksi, mutta kaikki ei siihen kerralla mahdu, joten loput on järjesteltävä vielä johonkin, että saan ruman säkin nurkista pyörimästä. Tässä tämänhetkinen säilytysjärjestelmä niille. Ehkä karsin uudesta laatikosta nuo lasiset kupit johonkin parempaan talteen, ja saan enemmän säilöön varsinaiseen laatikkoon.
Siinä se nyt on ensimmäisen järjestelyn jälkeen. Tuon jälkeen järjestelin vielä sinne kuuden tunnin tuikkuja yhden rivin, että nekin ovat helposti saatavissa samasta paikasta.
Tässä vielä yksi tuikku in action. Tämä roikotin jäi mökiltä toimettomaksi mökkiremontin jäljiltä ja kyysäsin sieltä muutakin mustaa takorautaista tavaraa, joille toivottavasti saan joskus arvoisensa paikan. Tämä lyhty on noin keskivälillä olohuone-takkahuone -kompleksia, ja tässä poltan usein päivälläkin tuoksutuikkua. Mökillä siinä poltettiin aina pöytäkynttilää, ja lisäsin tuon lilan lasituikkulyhdyn siihen ihan vaan lilan värinsä tähden.
Samaten tähden tuohon taakse lisäsin lilalla nauhalla roikuskelemaan ihan vaan nätteytensä tähden.
Matalan kirjahyllyn kulmalla tällainen pallukka, ja itseasiassa koko hyllyn päälinen on peilien päälle aseteltuja erilaisia tuikkusysteemeitä. Harvemmin olen vaan tänä talvena niitä kaikkia sytytellyt, kun mieluiten sytytän tuikkuja sinne tänne antamaan koko huusholliin lempeän valaistuksen.
Tuikkujen polttaminen osaltani vähenee näin iltojen valaistuessa, mutta jo elokuussa iltojen pikkuhiljaa pimetessä aloitan taas tuikkujen kanssa puuhaamisen. Niistä tulee jotenkin niin lempeä lämpöinen valo.
