perjantai 6. kesäkuuta 2014

Tekstiä pukkaa

Vaikeinta tämän tekstin alotuksessa oli keksiä otsikko.

"Synkän talven jälkeen" ... No widu, jos joku ei vielä oo huomannut, ni kesä on täällä. Ja oliko se talvikaan nyt niin synkkä. Hyvin vähän lunta ja kolattavaa. Ei turhan pitkiä pakkasjaksoja. Oliko ees yhtä huonoa ajokeliä. Mun mittakaavan mukaan huonoa ajokeliä, eli huono ajokeli tarkottaa sitä, etten uskalla lähteä töihin lyhintä ja nopeinta reittiä, vaan ajan suorinta ja nopeinta reittiä motarille, koska motari on yleensä ajokuntoinen.
No joo, karmeet sähkölaskut, kun joku ei antanut itelleen takan ja saunan lämmittämisen iloa.
Ehkäpä nekin helpottaa jo seuraavissa laskuissa...
Joo, eli ei ollut synkkä talvi, paitsi korvien välissä, mutta sitä ei välttämättä kukaan huomannut.

"Kynnet taas kunnossa" ... Blääh. Ei ees mun nuupahtanut mielikuvitus tuota mitään noin nokkelaa...

...ja muutama muu lähes yhtä hyvä otsikko...
Voit keksiä itse lisää... ;)

Villi veikkaus, että tämä kynsilakkapäiväkirja lähtee tästä uusille urille. Sama osoite, sama kirjoittaja ja samat intohimot, mutta kynnet ja kynsilakat, olkootkin vaikka hyvin tärkeä asia elämässäni, saavat antaa tilaa kaikelle muulle tärkeälle. Syksyisiä lakkauksia on vielä jemmassa, ja yritän saada niistä vielä ihan kokonaisia päiväkirjamerkintöjä aikaiseksi. Luonnoksia on 17, joista kaikki ei välttämättä koskaan valmistu päiväkirjamerkinnäksi asti. Katellaan, mitä saan aikaiseksi.
Hurjasti on koko ajan ajatuksia päiväkirjamerkinnöiksi, pääasia kuitenkin ehkä, että ylipäätään kirjoitan.

Oon pitemmän aikaa miettinyt, että aloittaisin blogin, mihin saisin anonyyminä kirjotella sitä, mitä mun päässä oikeesti liikkuu, mikä ei välttämättä avaudu ees niille ihmisille, ketkä ovat tunteneet mut pitemmän aikaa.
Kerran jo alottelin sellasta blogia, mutta joku meni pieleen, eikä se kuitenkaan valmistunut koskaan.
Nyt kun oon ekaa kertaa elämässäni varma siitä, että mä paranen vielä joku päivä, siihen menee vielä aikaa, ja paljon on taistelua jäljellä, mutta mä paranen, jatkan tätä samaa blogia tässä kohtaa. Toisaalta ois hyvin mielenkiintoista lukea niitä synkkiä ajatuksi, mitä mulla aivot suoltaa synkimpinä hetkinä. Toisaalta on tosi hyvä, että niitä ajatuksia ei oo missään tallessa, koska oon törmännyt vähemmän synkkinäkin hetkinä kirjoittamiini ajatuksiin, ja ne on järkyttäneet mua kovasti.
Eli kun en itekään kestä omia synkkiä hetkiäni, niin miten niitä vois kelleen muullekaan näyttää.

Masennus tappaa vain henkisesti. Kestää vuosia ees ite tajuta, mitä mulle on tapahtunut.
Ympärillä kukaan ei huomaa, jos on kotoisin sieltä mistä minä, kun kaikki tunteet piti piilottaa ja olen oppinut vetämään koko ajan roolia. Että ois hyväksytty, että joskus joku sanois jotain nättiä, että joku kiittäis ja kehuis.
Voin kertoa, että masentunut jättää tekemättä kaiken, mikä on koskaan tuottanut iloa ja mielihyvää.
En tiedä, onko se kosto itselleen, vai onko se vain sitä, ettei ole ansainnut mitää hyvää, vai mikä lie mahtaa olla syynä.
Nyt mä oon tarkoituksellisesti tehnyt asioita, mistä ite tyksin.
Rakkaat Ystävät ovat olleet hyviä kannustimia. Oon käynyt taas talven jäljiltä kaksi kertaa kynsihuollossa ja jopa lakannut kynnet kaksi kertaa. Hankin itelleni ripset. Oon tikuttanut lakkoja. Askartelin tulitikkuaskeihin nättejä kuvia. Pesin lattiat.
Hyvä mieli on joskus niin hirveen pienestä kiinni. Ja minä itse olen sen tuottamisen suurin vastuuhenkilö. Ei kukaan muu voi sitä tehdä eteen. Ite on tehtävä. Nih.

Jos tapaat masentuneen ihmisen, patista hänet tekemään jotain, mistä tiedät hänen tyksivän.
Lähde hänen kanssaan johonkin, mistä tiedän hänen nauttivan. Tai yksinkertaisimmillaan: pyydä häntä kanssasi ruokakauppaan. Voi olla, että hän on viikon istunut neljän seinän sisällä pohtimassa ulkomaailman uhkakuvia ja lietsomassa paniikkia, saamatta aikaiseksi käydä suihkussa, pukea päälleen ja lähteä ruokakauppaan.
Näytä, että välität, että hän ei ole yhdentekevä, että hänellä on joku merkitys sinulle.
Se on niin yksinkertaista, mutta järjettömän suuri asia masentuneelle.

Do diid, tästä tää varmaan taas lähtis sitten niin.
Mä rakastan kirjottamista.
Mun täytyy antaa mun kirjottaa, mä olen kuitenkin mun elämäni tärkein ihminen.
Mun täytyy antaa mun olla onnellinen, koska se ei kuitenkaan oo keltään pois.
Ehkä jopa päinvastoin; ihmisillä on helpompi olla mun vierellä.

No mut täähän meni niinku ennen, vanhaan hyvään aikaan.
Perjantai oli mulle kuitenkin se mielipide- tai avautumispostauspäivä. =D

Hei! Parasta on kuitenkin se, että SÄ oot vielä täällä!
Vietä mukava viikonloppu!
Lila laaaaaaaaaaaaaaaaaavs juu ♥

21 kommenttia:

Eve kirjoitti...

Masennus lamauttaa niin helposti, ettei sitä välttämättä edes itse tajua. Ystävät ovat NIIN tärkeitä! Hienoa että Olet Täällä, voimia! :3

rose86 kirjoitti...

<3

Lila Lakka kirjoitti...

Eve: Ihanaa, että sä olet täällä! ♥
Se on. Ite ei tajua, pönkää vaan päivästä toiseen, ja miettii ehkä, että elämä ei vaan voi olla näin raskasta. Mulle sattui onnekseni tytöterveyslääkäri, joka näki jotain, mitä en itekään tajunnut.
Kiitos Eve! =)

Rose: ♥
Ihanaa, että säkin olet täällä!

eekku kirjoitti...

Olipa ihana kuulla sinusta pitkästä aikaa.Olen miettiny tietyn ajoin että minne katosit.Ymmärrän kyllä jos ei ole ollut intoa bloggailla,mutta toivon että palailet vaikka pikku hiljaa <3

E-S kirjoitti...

Jee, täällä on taas postaus! Vaikka oon poistellu lukulistalta blogeja, jotka ei oovpäivittyny vaikka pariin kuukauteen niin Lilaa Lakkaa on saanut jäädä - ja se on odotellu ilmeisesti juurikin tätä postausta. Oon käyny paristi kurkkimassakin onko täällä jotain uutta. En nyt muuten osaa sanoa oikein mitään viisasta kuin että voimia, Lila!! Itsekin olen kyllä mielialatyyppi ja talvet menee milloin minkäkinlaisella downshiftillä, mutta uskon että sulla on ollu varmasti vieläkin raskaampia aikoja... Olisiko ne jo takanapäin?! Toivottavasti :))

Teanna kirjoitti...

Ihanaa että oot jaksanut mönkiä talven yli valoa kohti ja palailla blogiinkin! <3

Lila Lakka kirjoitti...

eekku: Ihanaa, että säkin oot täällä! ♥
Kyl tää tästä, pikkuhiljaa. Asiat ei vaan aina mee niin ku haluais. Elämä on, niin ku tiiät. =)

E-S: Voi ihanaa, että säKIN oot jaksanu oottaa näin kauan. ♥
Kiitos ihana! Kyl tää tästä, suuntana ylöspäin. Mä oon niin kaivannut näitä kommentteja !!! =)

Teanna: Oh my true love !!! ♥ ♥ ♥
Kyllä se aurinko alkaa paistaa risukasaankin, ei maha mtn. =D

inkivaeaeri kirjoitti...

Jee, Lila is back!
Oon miettinyt useasti talven aikana sua ja sitä, että pitäis tulla vaikka jättämään tänne huikkaus, että sut kyllä muistetaan. Jotenkin se on vaan jäänyt, koska olen kokenut sen jotenkin tungettelevaksi, koska mä olen vain blogituttavuus. En tiedä, miksi ajattelin näin, koska masennuksen sairastaneena osaan ehkä joissain määrin samaistua tunteisiisi.
Anna palaa Lila, tee blogista oman näköisesi. Se on just hyvä niin ♥

Lila Lakka kirjoitti...

Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee, inkivaeaeri !!! ♥
Sinä ja muut blogisiskot, te ootte todella tärkeitä. Ilman teitä ei tämä postaus ois koskaan valmistunut, eikä mikään muukaan postaus. Te ihanat ihmiset teette tästä arvokkaan. Merkityksellisen. Jatkamisen arvoisen.
Voin kertoa, että mikään ei ole liian tungettelevaa.
Ihanaa, että sä olet vielä täällä !!! ♥

Mari kirjoitti...

Ihana, että olet palannut takaisin ♥

MiunMaun kirjoitti...

Voi mitä sattumankauppaa.
Juuri siivosin seurattavien blogien listaa. Lilaa lakkaa sai jäädä.
En juurikaan enää seuraa aktiivisesti kynsiblogeja, mutta kuinka satuinkin ilostumaan, kun näin että olit postannut. Tulin lukemaan.
Voi kuinka kiva, että olet täällä!

Lila Lakka kirjoitti...

Mari: Ihanaa, että säkin oot vielä täällä ♥

MiunMaun: Aivan mahtavaa kuulla, että Lilaa lakkaa on selvinnyt siivousurakoista! Siivoominen sitä paitsi on ihan liian yliarvostettua hommaa, siivoomisen jälkeen ei löydä enää mitään tärkeitä asioita... ;)
Ilostuin, että ilostuit.
Ihanaa, että säkin oot vielä täällä. ♥

Vanquish kirjoitti...

Tämä oli kiva ylläri lukulistassa :) Toivottavasti pahin on jo takana, tsemppiä! :)

Lila Lakka kirjoitti...

Vanquish: IIIIIIIIIIIIIIH, säkin oot vielä täällä !!! Ihanaa! ♥
Eikähän tää tästä, tai sit taas taistellaan. Tänx! =)

Emma kirjoitti...

Täällä ollaan, tervetuloa takaisin :)

Passion for Nails/Suvi kirjoitti...

Ihanaa muru, oot palannut! <3

Lila Lakka kirjoitti...

Emma: JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE !!!
Sua tässä jo kaipasinkin. ♥

Suvi: Muru muru muru, mihinkäs mä nyt menisin, tässähän mä oon ollu sun vieressä koko ajan... ♥ ♥ ♥

Bambi kirjoitti...

Voi Lila, sua on kaivattu ♡

Lila Lakka kirjoitti...

Voi Bambiliini, sua on ollu ikävä!
Ihanaa, että sä oot vielä täällä! ♥

Sissi kirjoitti...

Kiva et oot back <3

Lila Lakka kirjoitti...

Sissi, kiva, ett säkin oot vielä täällä. ♥