perjantai 13. syyskuuta 2013

Syksyä pukkaa

Heipä vaan hei ihanat kynsilakkaystävät!

Kynnet on lakkaamatta ja huoltoakin pukkaisi ja varpaakynsien kesähuolto jäi tekemättä.
Koti on tällä hetkellä täysi kaaos, loma loppui ja olen ihan äärettömän väsynyt.
Väsymyksessä ei sinänsä oo mitään uutta, mutta se kaikki muu, mitä täällä tapahtuu ja tulee tapahtumaan, on uutta.

Olen entisen miesystäväni eli nykyisen aviomieheni kanssa etsinyt nykyiseen käyttötarkoitukseensa sopivaa omakotitaloa, tai oltais jouduttu rakentamaan tähän minimaaliselle tontille autotallirakennus. Käytiinpä sitten jo rakennusvirastossa alustavasti kyselemässä, mitä autotallin rakentamiseen tartteis ja saatiin kasa papereita täyteltäväksi ja lupalappuja, mihin täytyy hankkia naapureilta luvat, ettei heitä haittais meiän autotalli. Naapureina meillä on kahdella puolen peltoa, VR:n tontti yhdellä puolen, ja tien toisella puolella pusikkoa, joten veikkaan, ettei naapureilla ehkä ois ollu hirveesti vastaan sanomista asiaan.
Sitten käytiin ostamassa pönikkä harmaata maalia, sävynimeltään "Enkeli". On muuten nätti sävy! Käytän sitä ehkä jossain muussakin kohteessa... Tarkoitus siis maalata yläkerran keltainen makkari harmaaksi ja löysin FB-kirppikseltä ihanan kokopuisen reilunkokosen ATK-pöydän ja siihen samaa sarjaa mappihyllyn sinne kalusteeksi. Tarkoitus tehdä keltaisesta makkarista harmaa kynsilakkahuone.
No joo, ei sitten maalattu sitä huonetta, eikä tuotu niitä huonekalujakaan ees tänne sisälle.
Mies maalasi yläkerran vessan seinät puoliksi Enkelillä ja nättihän siitä tuli. Ehdottomasti ostan Enkeliä vastaisuudessakin maalausprojekteihin. Ihastuin sävyyn ikihyviksi. Siksipä teen sellaisen poikkeuksen, että julkaisen kuvan kodistani sisältä.
Oikealla seinä oleva ruskea mööpeli ei kuulu vessaan, siirsin sen vaan siivouksen tieltä toisesta huoneesta väliaikaisesti tuohon, ja siihen se jäi, kun siinä sattui olemaan tuollainen sopiva paikka, missä se ei ole haittona.


Siinähän nimittäin kävi niin, että mies bongasi asuntoliitteestä sen meiän unelmien kodin, missä on just se kaikki, mitä ollaan kaivattu, ja sekin, mitä tästä nykyisestä asujaimistosta jäi silloin 8 vuotta sitten puuttumaan, kun tämän ostin.
Oi onnea. Kai se täytyy vaan uskoa, että jotain hyvääkin on mua varten olemassa tässä elämässä.
Nooh, mentiin näytölle sitten sunnuntaina tosiaan, ja jo autohallissa olin varma, että tämä on meidän koti. Autohallista tulee miehelle työtilat. Kellarin autotalliin mahtuu harrasteauto talvehtimaan. Välitöntä remontin tarvetta ei ole missään. Pientä pintaremonttia, Enkeliä pintaan, ja avot, asumaan. Ehkä sitten ajan kanssa jossain vaiheessa jotain enemmän.

Eli viimeiset viikot on menneet tässä pakatessa, raivatessa ja siivotessa.
Yläkerta on valmis, ja alakerta on sen näkönen, että olen aivan epätoivoinen.
Onneksi saadaan viedä tavaroita uuden kodin autohalliin jo nyt, ja yksi pakettiautollinen ollaan jo vietykin. Selkeyttää tätä hommaa oleellisesti, ja saa valmiiksi pakatut laatikot eestä pois.
Kynsilakkojen pakkaaminen on vielä eessäpäin, mutta asiaa olen kyllä hartaasti mietiskellyt, joten huolella suunniteltu on jo puoliksi tehty. Pakkaan ne ja muut kynsikamat vasta siinä vaiheessa, kun saan kantaa ne suoraan yläkertaan tulevaan kynsilakkahuoneeseen.

Muumioituneita päästäisiä tai muitakaan yllätyksiä ei oo löytynyt, mutta ilmeisesti kaikesta siivoamisesta ja raivaamisesta kissapesue on sitä mieltä, että: "Paskat".
Joo, kiitos vaan itellenne kaikesta vaivasta. Hävyttömät kiittämättömät elikot. =D


Jepulis, että tämmöstä meillä. Tulevalla viikolla uuden kodin kuntokartoitus, tässä pakkaaminen, raivaaminen ja siivoaminen jatkuu ja ehkäpä pari autollista viedään tavaraa. Varsinainen kaupanteko seuraavalla viikolla ja toivottavasti muuttopäiväkin alkaa pikkuhiljaa hahmottua meillekin.
Blogin osalta tulevaisuudessa odotettavissa ainakin päiväkirjamerkintää uudesta kynsilakkahuoneesta. Mitään aikataulua en sen osalta uskalla mennä lupaamaan, mutta joskus.

Uusia kynsilakkaystäviä olen saanut tavata, ja erästä heistä olen ehtinyt tapaamaan erinäisten asioiden merkeissä useamminkin. Tänään tämä nuori sulonen neitokainen ilmoitti aloittaneensa blogin. Aivan mahtavaa. Nyt kun olin tämän päivän miettinyt tämän päiväkirjamerkinnän tekemistä muutenkin, niin pakkohan tähän on pläjäyttää mainos tästä uunituoreesta blogista.
Käykäähän siis kurkkaamassa: Lakkalaatikon salat.
Sain kunnian olla ensimmäinen lukija. Olen otettu!

No joo, nyt täytyy lähteä käymään Renksun ABC:lla hakemassa röökiä ja Heseä.
Mies lupas Heset, kun on kuulema joku merkittävä päivä tänään ja meillä kaikkien merkittävien päivien kunniaksi syödään Heseä, mutta valitettavasti unohdin merkityksen tätä kirjoittaessani, mutta pääasia, että saadaan Heseä.

Palataan astialle! (TerQi Annukalle =D) Lila laaaaaaaaavs juu. ♥